IPR-ihmisiä: Marja Liisa Autti – Boco IP

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Marja Liisa Autti
Eurooppapatenttiasiamies, osakas
Boco IP

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Palasin Suomeen mieheni ulkomaankomennukselta Aasiasta keväällä 1999 siellä viettämieni äitiyslomien ja hoitovapaan jälkeen. Laitoin työhakemuksen Nokialle. Olin ollut aiemmin Nokian tutkimuskeskuksessa ensin diplomityöntekijänä ja sittemmin tutkimusinsinöörinä, ja olin tehnyt myös tuotekehitystä Nokialle alihankkijalla. Pääsin Nokialle haastatteluun, ja pian sen jälkeen minulle tarjottiin kahta työpaikkaa: toista tuotekehityksessä ja toista patentti-insinöörin tehtävässä IPR-tiimissä. En tiennyt patenteista juuri mitään, mutta tehtävä vaikutti kiinnostavalta, ja tartuin ehdotukseen. Tuohon aikaan Nokialla oli huutava pula patentti-insinööreistä.

Olin Nokian eri yksiköiden IPR-tiimeissä lähes 15 vuotta edeten patentti-insinööristä Senior IPR Manageriksi. Tehtäväni vaihtelivat ja muuttuivat ajan mittaan keksintöilmoitusten käsittelystä patenttisalkun hallintaan ja lisensoinnin tukeen. Etsin ja löysin patenttisalkusta monta standardiessentiaalipatenttia (SEP), joita sittemmin on lisensoitu osana Nokian menestynyttä patenttilisensointiohjelmaa. Tuohon aikaan tavoitteena oli vielä, että lisensoinnilla voitaisiin kattaa patentoinnista aiheutuvat kulut.

Vuonna 2011 entinen esimieheni houkutteli minut lähtemään Nokialta yritykseen, joka oli Nokian entinen yksikkö ja myyty japanilaiselle Renesas Electronicsille. Renesas ajautui taloudellisiin vaikeuksiin Japanissa tapahtuneiden tsunamien jälkimainingeissa, ja yksikkömme myytiin Yhdysvaltoihin Broadcomille. Broadcom päätti kuitenkin noin vuoden kuluttua lopettaa tämän yksikön kokonaan, koska alalla oli heidän mielestään ”liian pienet katteet”.

Olin siis yllättäen tilanteessa, jossa uusi työpaikka oli löydettävä. Tässä vaiheessa tein hakemuksia pariin patenttitoimistoon, ja Boco IP:ltä löytyi vanhoja tuttuja, eli Karri Leskinen ja Jonna Sahlin, jotka olivat vuonna 1999 samalla Patentit, teollisuus, tekniikka -kurssilla eli ”pitkällä patenttikurssilla”. Sain Boco IP:ltä työtarjouksen, johon tartuin. Näin alkoi uusi vaihe urallani patenttiasiamiehenä. Olemme sittemmin huvittaneet itseämme patenttikurssin kurssijulkaisun kuvilla.

Vaikka olin Boco IP:lle tullessani jo rekisteröity patenttiasiamies Suomessa, edessä oli eurooppapatenttiasiamiehen pätevyyden hankkiminen. Asetin puoliksi vitsillä tavoitteekseni, että pääsen läpi EQE:stä ennen kuin jään eläkkeelle. Erinäisten viivästysten – kuten ensimmäisenä mahdollisena vuonna esikokeeseen ilmoittautumisen myöhästymisen ja koronan vuoksi kokonaan peruuntuneen, tuolloin ainoan jäljellä olleen C-kokeen – jälkeen sain lopulta tämänkin tarvittavan pätevyyden hankittua.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Näitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta valitsen tähän tapahtuman, joka liittyy nykyisen työni alkuvuosiin.

Muistan erään erittäin kiireellisen patenttihakemuksen, jonka toimeksianto tuli päivää ennen kuin tuote oli menossa myyntiin. Tällaista tapahtuu aina silloin tällöin, mutta tällä kertaa tilaus sattui päivälle, jonka iltana oli Boco IP:n ”Know How Night”, joka järjestettiin toimistollamme. Istuin siis huoneessani kirjoittamassa hakemusta sen sijaan, että olisin viettänyt leppoisaa iltaa asiakkaiden kanssa toimiston asiakastiloissa. Kävin kuitenkin välillä hakemassa juhlista herkkuja naposteltavaksi. Hakemus tuli tehtyä, ja patentti myönnettiin pari vuotta myöhemmin.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Toivoisin, että eri maiden patenttilainsäädännöt, toimintatavat ja tulkinnat olisivat nykyistä yhtenäisempiä.

Kehu kollegaa

Kehut saa Christian Westerholm, joka on aina valmis jakamaan kokemuksiaan sekä hyviä ohjeita ja vinkkejä väite- ja valitusasioissa.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Olen aina ollut innokas urheilun ja musiikin harrastaja, ja harrastusteni kirjo on melko laaja. Teen myös käsitöitä – villapaita tai pari tulee kudottua joka talvi.

Olen harrastanut suunnistusta yli 50 vuotta, ja polkujuoksu sopii hyvin sen harjoitteluksi, samoin hiihto. Kaiken kaikkiaan kestävyysurheilu on ”minun juttuni”. Kävelylenkkeihin saa lisää motivaatiota geokätköilemällä ja lintuja bongaamalla. Käyn myös mielelläni ryhmäliikuntatunneilla ja valitsen mieluiten tunnin, jolla harjoitellaan voimaa tai tehdään intervallityyppisiä harjoituksia.

Viime vuosina olen myös palannut nuoruuden musiikkiharrastusteni pariin entistä aktiivisemmin. Pianoa olen soittanut enemmän tai vähemmän koko ikäni, ja vuosi sitten aloitin uudelleen huilunsoiton ostamalla itselleni huilun noin 40 vuoden tauon jälkeen.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Uutena aluevaltauksena – ja vähän itsellenikin yllätyksenä – aloitin viime syksynä Lauttasaaren Orkesterin kakkoshuilistina. Nautin eteen tulleista haasteista, jotka pakottavat harjoittelemaan tosissaan. Perhe ei ehkä ole yhtä innostunut, sillä vaikeita kohtia joutuu harjoittelemaan yhä uudelleen ja uudelleen, eikä huilua voi soittaa vain itselleen.

Kuvat: Marja Liisa Autin arkisto, Studio Terhi Honkonen ja kannen pääkuva @laplandoweek