IPR-ihmisiä: Katri Kiviniemi – Asianajotoimisto Castrén Snellman

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Katri Kiviniemi
European Trademark and Design Attorney
Asianajotoimisto Castrén Snellman

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Opiskellessani markkinointia ja yritysjuridiikkaa 90-luvulla turhauduin kovasti kurssilla, jossa Vaasan Yliopiston professori ei osannut antaa käytännön esimerkkejä patentinloukkaustilanteesta. Muistan edelleen elävästi ajatelleeni, että tästä otan vielä selvää ja sillä tiellä ollaan edelleen, tosin ei kovin tavanomaisella sellaisella.

Palvelen Asianajotoimisto Castrén & Snellmanilla IP-tiimissä asiakkaitamme erityisesti kansainvälisten IP-portfolioiden hallinnointiin liittyvissä toimeksiannoissa, ja laajasti kaikessa IP strategioista oikeuksien puolustamiseen. Nimikkeeltäni olen EU-tavaramerkki- ja -mallioikeusasiamies ja vastaavasti auktorisoitu asiamies Suomessa. Norjan osalta tietoni erityisesti mallioikeus- ja tavaramerkkiasioissa ovat myös toistaiseksi erittäin hyvät.

Nykyisessä tehtävässäni aloitin syyskuussa 2024. Palasin kesällä perhesyistä takaisin Suomeen, työskenneltyäni immateriaalioikeusasiantuntijana Norjassa, Bryn Aarflot:lla kaksi ja puoli vuotta. Palasin kotiin oikeastaan useammassa kuin yhdessä mielessä, sillä olen työskennellyt Asianajotoimisto Castrén & Snellmanilla aiemmin vuosina 2015–2021, siitä lähtien kun yhtiön immateriaalioikeustiimin osakas, asianajaja Sakari Salonen rekrytoi kollegani Ninan ja minut rakentamaan Cassulle IP-prosecution praktiikkaa. Työni oli ja on edelleen todella antoisaa, mutta minulle kävi niin kuin monelle muullekin: pandemia muistutti käyttämämme ajan arvokkuudesta ja myös omien tavoitteiden ja toiveiden täyttämisestä tärkeydestä. Nautin työstäni, totuudenmukaisesti lähes joka päivä, ja oli aivan mahtavaa palata Cassulle ja saada paljon uusiakin kollegoita!

Mieleen painuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Muistoja on 25-vuoden ajalta kertynyt todella paljon, mutta muistan edelleen hyvin erään urani alkuvaiheessa käydyn keskustelun, jossa alalla edelleen toimiva patenttiasiamies katsoi asiakseen todeta minun olevan liian ”eläväinen” alalle, minkä otin toki sisukkaana nuorena naisena kannustuksena jatkaa samaan tavalla. Never stop the madness ja kohta vedetään taas!

Yksi urani hienoimmista hetkistä tähän asti oli kuitenkin se, kun eurooppalaiset kollegat ECTA:n mallioikeuksiin erikoistuneessa komiteassa antoivat minulle tunnustusta osaamisestani mallioikeuksien ja tavaramerkkien saralla, hyvin tehdystä projektityöstä koskien selvitystä ”EU-mallioikeuslainsäädännön kehityksestä suhteessa moderneihin teknologioihin” sekä projektinjohtamistaidoistani, ja valitsivat minut komitean puheenjohtajaksi. Olen tehnyt aktiivisesti töitä ECTA:ssa kohta hieman yli kymmenen vuotta ja jokainen kohtaaminen ja keskustelu on antanut minulle mahdollisuuden oppia jotakin uutta. Voin suositella aktiivista roolia kansainvälisissä alan organisaatioissa kaikille – se ottaa, mutta myös antaa paljon.

Nokialla työskentely 2000-luvun alkupuolella oli myös erityisen hieno ja opettavainen kokemus, ja Norjassa vietetyt vuodet olivat myös ammatillisesti erityisen antoisia – kieltä, kulttuuria ja ihmisiä tietysti unohtamatta.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Suomessa erityisesti kollegiaalisen yhteistyön tekemisen voima on mielestäni hieman vaipunut unholaan ja alaa pyritään järjestöissä ja muussa toiminnassa rajaamaan liikaa – se ei mielestäni ole hyväksi suomalaisille yrityksille, eikä alalla työskenteleville ihmisille. Toivoisin enemmän inklusiivisuutta kuin eksklusiivisuutta alan toimintaan, lainsäädännön rajoitteet toki huomioiden. Toivon erityisesti, että kaikille auktorisoiduille asiamiehille, työnantajan päätoimialasta huolimatta, löytyisi jokin yhteinen paikka keskustella ja vaikuttaa asioihin niin että olisimme kaikki yhtenä rintamana edesauttamassa suomalaisen markkinan pysymistä houkuttelevana yrityksille ja turvaamassa yhteismarkkinoiden toimivuutta. Pohjoismainen ja eurooppalainen yhteistyö on nyt erityisen arvokasta kaikilla sektoreilla, myös IP toimialalla – toivon, että ehdin itse edistää sitä mahdollisimman paljon.

Lainsäädännöstä olen oppinut eurooppalaisessa harmonisoidussa, mutta aina paljon kansallisia erityispiirteitä sisältävässä kentässä toimisesta sen, että sääntely tässä kilpailuoikeuden rajapinnassa vaatii tasapainoilua. Mielestäni alalla ei pitäisi unohtaa kauppaoikeudellisia peruslähtökohtia, politiikan vaikusta sääntelyyn ja siten toiminta- ja asenneympäristöihin. Hyvä immateriaalioikeudellinen konsultointi vaatii nykyään paitsi laajaa sääntelyn tuntemusta, myös liiketoimintaosaamista ja verkostoissa toimimisen osaamista. Suomessa on sitä todella paljon, se pitää vain tuoda esiin!

Kehu kollegaa

Olen ollut todella onnekas, sillä olen onnistunut aina ympäröimään itseni minua älykkäämmillä ihmisillä ja siten oppinut valtavasti 25-vuotisen IP-urani aikana. Tunnen todella monta aivan loistavaa osaajaa, joiden kanssa minulla on ollut kunnia työskennellä, mutta ihmisinä haluan erityisesti mainita kaksi: Nina Mikander ja Håkon Tysnes Kaasin. Nina on aivan mieletön liiketoiminta ja immateriaalioikeudellinen strategisti ja Håkon taas on yksi Norjan parhaimmista asianajajista immateriaalioikeuksien alalla. Mikä tärkeintä, he ovat aina ensisijaisesti ihmisiä isolla I:llä, mitä arvostan aina enemmän kuin puhdasta osaamista, jonka taso on kuitenkin useimmiten aika sama.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa sekä perheeni että ystävieni kanssa ja nauttimaan kauniista luonnosta, kulttuurista ja hyvästä ruuasta. Erityisesti pidän luonnossa liikkumisesta ja pohjoisen karusta luonnosta. Suomen ja Norjan rajaseudut pohjoisessa ovat minulle erityisen tärkeitä. Vietän myös vapaa-aikaa IP liitännäisten asioiden parissa, sillä en ole koskaan kokenut erityistä tarvetta erottaa työtä ja vapaa-aikaa kiinnostukseni kohteiden osalta.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Olen mielestäni kovin avoin ja puhun paljon, joten voi olla, ettei tällaisia asioita paljon ole. Olen syvältä maaseudulta kotoisin, vanhaa karhunkaatajien sukua, ja erityisen ylpeä perheeni sisukkuudesta ja yrittelijäisyydestä. He ovat aina korostaneet, että kaikki ihmiset ja kaikki tehty työ ovat yhtä arvokkaita. Fakta, eli tosiseikka on se, että olen aloittanut työurani kauniisti sanottuna lannanluonnilla eli eläinten karsinoiden siivoamisella. Uskon vahvasti, että raskaan työn tekeminen antaa perspektiiviä elämään – oppiminen alkaa uteliaisuudesta ja ymmärrys nöyryydestä.

Kuvat: Katri Kiviniemen arkisto