IPR-ihmisiä: Hilma-Karoliina Markkanen – Castrén & Snellman

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Hilma-Karoliina Markkanen
Senior Associate, Asianajaja
Asianajotoimisto Castrén & Snellman

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Kiinnostuin immateriaalioikeudesta Rainer Oeschin immateriaalioikeutta koskevalla kauppaoikeuden pakollisten opintojen luennolla aivan opintojeni alussa. Opintojeni puolivälissä pääsin harjoittelijaksi IPR University Centeriin, josta lähdin oikeastaan pois vasta pakon edessä, eli kun oli aika suunnata opiskelijavaihtoon Roomaan.

Marja-Leena Mansala oli ja on edelleen suuri tekijä IPR-uralle päätymisessäni. Hänen innostuksensa ja kannustuksensa on jäänyt elävästi mieleeni ja muistelen edelleen IPR Centerissä vietettyjä hetkiä ja koko instituutin henkilökuntaa lämmöllä. Instituutista lähtöni jälkeen minulle oli selvää, että haluan työskennellä immateriaalioikeuden parissa urallani.

Nykyiseen tehtävääni päädyin hyvin pitkälti tiimini ja sen ihmisten vuoksi. Cassun IPR-tiimi on kasvanut vuosien aikana huimasti ja olen siitä ja kollegoistani hurjan ylpeä, olemme tehneet tätä yhdessä. On mahtavaa päästä työskentelemään juridisesta kulmasta yritysten ja asioiden kanssa, jotka inspiroivat ja kiinnostavat minua muutenkin yksilönä ja kuluttajana.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Sain harjoittelijana IPR Centerissä tehtävän laatia tavaramerkkilain uudistamista koskevaan TEM:n muistioon 38/2012 pohjoismaalaista vertailua koskevan liitteen. Perehdyin naapurimaiden järjestelmiin ja luin naapurimaiden oikeuskirjallisuutta ja muuta lähdemateriaalia mm. tanskaksi ja norjaksi. Kerrassaan opettava kokemus kouluruotsin pohjalta, mutta siitäkin selvittiin hyvin, kun tahtoa riitti.

Myöhemmin mieleenpainuvia tilanteita ja hetkiä on mahtunut toimeksiantotyön varrelle lukuisia – sen verran voin todeta, että tylsäksi on tällä alalla työpäivät päässeet käymään harvoin! Mieleenpainuvina hetkinä nostaisin kuitenkin myös esille erityisesti nykyisen koronatilanteen valossa ne kaikki ihanat keskustelut, halaukset, illalliset ja kohtaamiset, joista olen saanut nauttia alan kollegoiden kanssa. Mielestäni Suomen IPR-osaajien yhteisö on fantastisen osaava ja lämpimän kollegiaalinen porukka.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Olen miettinyt, kuinka voisimme tuoda osaamistamme ja immateriaalioikeuksien merkitystä enemmän esille käytännön tasolla: miksi juuri sinun yrityksesi kannattaisi hyödyntää immateriaalioikeuksia, mitä siitä jää konkreettisesti ehkä käteen. Olisi hienoa tehdä enemmän yhteistyötä myös juristipiirin ulkopuolella: toimiva esimerkki tällaisesta kaikille avoimesta ja käytännönläheisestä yhteisöstä on Suomen Muotioikeuden yhdistys ry, jonka hallituksessa olen saanut kunnian toimia viimeisten vuosien ajan.

Kehu kollegaa

Haluaisin kehua koko Suomen IPR-asiantuntijoita, on hienoa, että meillä on täällä Suomessa näin tiivis ja kollegiaalinen IPR-yhteisö.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Rakastan sisustamista ja haaveilen puolisalaa sisustussuunnittelijan opinnoista! Tähän saakka olen toteuttanut intohimoani jatkuvien remppaprojektien parissa, minulla on aina suunnitteilla joku projekti mökillämme Kuopiossa tai kotona: jos projektit loppuvat, alkaa olla aika vaihtaa paikkaa.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Kirves ja vasara toimivat allekirjoittaneelle yhtä hyvin kuin kynäkin. Olen kasvanut ympärilläni nyrkkeilijöitä ja todellisia rämäpäitä, joille sattuu ja tapahtuu, eikä tämä omena ole kauaksi puusta tippunut. Vapaa-ajallani yleensä teen ensin ja ajattelen sitten. Olen elementissäni, kun saan vaihtaa mökkivaatteet päälle ja kaataa vaikka pihalta pieniä puita tai maalata. Viihdyn enemmän remontti- ja ulkohommissa kuin esimerkiksi keittiössä: tiedän enemmän lattian tai seinien koolauksesta kuin marengin valmistuksesta. Perheestämme kertoo ehkä se, että laiturilla voi olla kauniisti katettuna kylmennetty kuohuva ja syntymäpäiväkakku, mutta ne saavat odottaa, kun aletaan ensin kaatamaan moottorisahalla puuta rannasta laiturin vierestä.

Kuvat: Hilma-Karoliina Markkasen arkisto