IPR-ihmisiä: Heidi Härkönen, Lapin yliopisto

3/2020 25.5.2020

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Heidi Härkönen
väitöskirjatutkija
Lapin yliopisto

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Minun ja IPR:n suhde ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Pakollinen aineopintotentti aiheesta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, ja tutkintotodistuksessa komeileekin tällä kohdalla ykkönen. Kiinnostuin immateriaalioikeuksista myöhemmin ollessani opiskelijavaihdossa Pekingissä. Ihmettelin, kuinka feikkituotteita löytyi aivan kaikkialta, ihan yliopiston kampuksella sijaitsevista pikkukaupoista lähtien. Erityisesti väärennetyt muotituotteet kiinnittivät huomioni. Palattuani Suomeen kirjoitin notaaritutkielman tuoteväärennöksistä, ja pian sen jälkeen gradun fashion law’sta eli muotioikeudesta. Tuohon aikaan (2013) muotioikeus oli Suomessa käytännössä täysin tuntematon ilmiö. Gradun kirjoittaminen aiheesta oli erittäin inspiroivaa, ja halusin jatkaa tutkimusta. Graduohjaajani – ja myöhemmin väitöskirjaohjaajani – professori Juha Karhu kannusti ja innosti minua jatkamaan tukimustani väitöskirjaksi. Kun sain Suomalaiselta Lakimiesyhdistykseltä oivallisen OTM-tutkinnon palkinnon sekä apurahan väitöskirjatyöhön, pystyin heittäytymään päätoimiseksi tutkijaksi vuonna 2016. Artikkelimuotoinen väitöskirjani on nyt loppusuoralla, ja tässä välissä olen käynyt myös auskultoimassa.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR-alalta urasi varrelta?

Mieleenpainuvimmat ja ehdottomasti hauskimmat muistot liittyvät IPR Nordic & German Network Meeting -tapahtumiin, joissa pohjoismaiden ja Saksan IPR-väitöskirjatutkijat, post docit, professorit ja muut akateemikot kokoontuvat kerran vuodessa toinen toistaan mieleenpainuvimmissa puitteissa. Etenkin Pyhä-tunturilla, Legolandissa ja baijerilaisella luostarisaarella järjestetyt network meetingit ovat olleen unohtumattomia kokemuksia niin seuran, miljöön kuin sisältönsä puolesta. Näiden tapahtumien idea on esitellä uusimpia tutkimustuloksia ja -projekteja, mutta ne ovat myös oiva mahdollisuus tutustua kollegoihin vapaamuotoisemmin.
Toisena unohtumattomana IPR-kokemuksena on pakko mainita IPR innovaatio 2015 -palkinnon vastaanottaminen perustamani Muotioikeuden yhdistys ry:n puolesta.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Muotioikeus kohtaa tutkimusalueena edelleen paljon ennakkoluuloja, mutta nämä ovat onneksi vähenemään päin, kun vertaisarvioituja tiedejulkaisuja aiheesta on alkanut ilmestyä yhä enemmän. Joskus kuulee, että fashion law tutkimusalana olisi lähinnä trendeistä ja shoppailusta innostuneiden nuorten juristien tapa kääriä tämä kiinnostuksensa kohde näennäisesti oikeudelliseen pakettiin. Tosiasiassa käytännössä kaikki muotiteollisuuden juridiikkaa (ja muotia ylipäätään) työkseen tutkivat tutkijat suhtautuvat erittäin kriittisesti nykyisenkaltaiseen muotiteollisuuteen, nopeasti vaihtuviin trendeihin ja esimerkiksi huvin vuoksi harrastettuun shoppailuun. Jos muoti ilmiönä ohitetaan kädenheilautuksella eikä alan juridisiin erityispiirteisiin kiinnitetä huomiota, ei voida syvällisesti paneutua esimerkiksi niihin oikeudellisiin keinoihin, joilla alan massiivinen saastuttaminen ja ihmisoikeusongelmat saataisiin kuriin. Myös immateriaalioikeuksilla on rooli tässä, sillä muotisuunnittelun kategorinen rajaaminen tekijänoikeuksien ulkopuolelle on edesauttanut kopiointiin nojaavaa halpavaateteollisuutta muodostumaan.

Kehu kollegaa

Ihailen työkaveriani, associate professor Rosa Maria Ballardinia. Rosa on nostanut Lapin yliopiston IPR-opetuksen käytännössä nollasta sellaiselle tasolle, jossa opiskelijoilla on mahdollista valita useita kiehtovia IPR-kursseja joka vuosi ja yliopisto järjestää vähintään kerran vuodessa isomman IPR-teemaisen konferenssin. Esimerkiksi viime joulukuussa Rosa järjesti IPR, vastuullisuus ja muotiala -teemaisen seminaarin. Lisäksi Rosa on kannustava ja innostava kollega, jolla on aina aikaa antaa minulle palautetta omasta tutkimuksestani. Olen saanut häneltä monia hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä. Lisäksi hänen oma tutkimuksensa on uraauurtavaa, ja hän on hienosti tuonut sitä esille myös akatemian ulkopuolella.

Minusta on myös todella hienoa, miten asianajaja Emilia Hodge on pystynyt rakentamaan uraansa muotioikeuteen erikoistuneeksi asianajajaksi. Hänellä on merkittävän paljon kokemusta muotialan yritysten käytännön juridisten asioiden parissa toimimisesta. Brain storming Emilian kanssa auttaa minua saamaan käytännön perspektiiviä asioihin, kun taas oma tutkimustyöni on luonteeltaan varsin teoreettista.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vietän lähes kaiken vapaa-aikani ompelukoneen ääressä. Teen melkein kaikki vaatteeni itse alusvaatteista päällystakkeihin ja arkivaatteista iltapukuihin. Vaatteideni eettisyys ja ekologisuus ovat minulle hyvin tärkeitä arvoja. Uutena projektina olen aloittanut kierrätysmateriaaleista ompelun, ja pohdin, miten voisin hyödyntää vanhoja tekstiileitä ja välttää uusien kankaiden ostamisen. Viimeisimpänä ompeluksena tein äitini opiskeluaikaisista tyynyliinoista itselleni frillasomisteisen paitapuseron. Käsillä tekeminen tuo erittäin tarpeellista vastapainoa tutkijan työhön.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Jos en olisi ajautunut IPR-alalle ja tutkijaksi, olisi prosessioikeus varmasti vienyt minut mukanaan ja olisin hakeutunut tuomarinuralle. Olin opiskeluaikoina kahtena kesänä virkamiesharjoittelijana käräjäoikeudessa, ja myöhemmin vielä vuoden auskultoimassa. Käräjäoikeus oli työpaikkana todella mielenkiintoinen, sillä jokainen päivä oli täysin omanlaisensa. Koskaan ei tiennyt, miten erikoinen siviili- tai rikosasia eteen tupsahtaa.

Kuvat: Heidi Härkösen arkisto