IPR, AI ja WIPO – tekoälyn haaste immateriaalioikeudelle

1/2020 20.1.2020
Kuva: PhonlamaiPhoto/ iStock

Viime vuoden alussa Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO (World Intellectual Property Organization) julkaisi 154-sivuisen raportin: WIPO Technology Trends 2019, Artificial Intelligence. Raportissa käydään läpi tekoälyn (AI) kehitystä, sitä, miten patenttihakemukset alalla ovat kehittyneet, avaintekijöitä (key players) AI -patenttien osalta, mistä hakijat tulevat eli hakemusten maantieteellisestä jakaumaa, markkinatrendejä ja mitkä avainkysymykset AI tuo tullessaan ja miten nämä vaikuttavat IP -järjestelmään.

WIPO:n kiinnostus aiheeseen ei kuitenkaan ole jäänyt tähän, vaan järjestön puitteissa keskustelu on jatkunut. Syyskuussa 2019 WIPO järjesti jäsenvaltioille ja muille tahoille, kuten liike-elämälle, tutkijoille ja järjestöille, tarkoitetun tekoälyä koskevan keskustelun. Tämän perusteella järjestön sihteeristö on kirjoittanut ”Draft Issues Paper on Intellectual Property and Artificial Intelligence”-nimisen paperin. Paperi julkaistiin 13. joulukuuta viime vuonna. Se koostuu merkittävästä määrästä kysymyksiä, joihin WIPO toivoo vastauksia ja näkemyksiä edellä mainituilta tahoilta helmikuun puoleen väliin mennessä. Saatujen näkemysten perusteella kootaan uusi asiakirja, josta on tarkoitus keskustella toukokuussa Genevessä.

Paperi tai asiakirja koostuu kolmesta kohdasta tai osasta. Siinä käsitellään AI:n roolia IP -hallinnossa. WIPO itse käyttää tekoälyä sovelluksissaan WIPO Translate ja WIPO Brand Image. Toukokuusta 2018 alkaen järjestö on käynyt keskusteluja aiheesta muiden tekoälyä käyttävien IP -toimistojen kanssa. Tietojen vaihto tulee jatkumaan tältä osin WIPO:n ilmoituksen mukaan.

Toiseksi WIPO avaa lähiaikoina IPR:iä ja tekoälyä koskevan nettisivuston, jotta aihepiirin kehitystä voidaan seurata paremmin. Kiinnostus kohdistuu erityisesti mahdollisiin lainsäädännöllisiin ratkaisuihin.

Paperin pääasiallinen huomio kiinnittyy kuitenkin, kuten edellä viittasin, tekoälyn IP -sääntelylle asettamiin haasteisiin. Näiltä osin paperi on jaettu patentteja, tekijänoikeutta, dataa ja malleja koskeviin alaosioihin. Lopuksi paperi lähestyy lyhyesti maiden välillä vallitsevaa teknologiakuilua ja AI:n avulla tehtyjä IPR:iä koskevia hallinnollisia ratkaisuja ja niiden läpinäkyvyyttä.

Patenttien osalta kysymykset liittyvät mm. siihen, voiko AI -sovellusta nimittää keksijäksi, vai tuleeko keksijän aina olla luonnollinen henkilö, kuten esim. EPO edellyttää. On pohdittu myös, miten luonnollinen henkilö tulisi määritellä. Lisäksi ”inventorshipin” rinnalla mietitään sen ja ”ownershipin” suhdetta sekä muita näihin liittyviä kysymyksiä.

Toisena osa-alueena on pohdinta siitä, voiko AI -sovelluksen itsenäisesti tekemä keksintö olla patentin kohteena (eligibility). Entä miten tulisi suhtautua vaatimukseen patentoitavuuden saavuttamiseksi? Pitääkö keksinnön tässä tapauksessa olla ”non-obvious to a person skilled in the art” vai voiko algoritmi ratkaista patentoitavuuden?

Kysymyksiä riittää myös siitä, mitä tulee julkaista jos esim. patenttihakemuksen kohteena on koneoppiminen, jonka osalta algoritmi muuttuu ajan myötä. Riittääkö, että alkuperäinen algoritmi julkaistaan? Pitääkö myös kertoa miten ja millä datalla algoritmia on ”opetettu”?

Lopuksi raportissa pohditaan nykyisen patenttijärjestelmän toimivuutta kannustimena.

Tekijänoikeuksien osalta käsite ”originality”on keskiössä. Pitääkö sen nimenomaan liittyä luonnolliseen henkilöön vai voiko algoritmi olla teoksen luoja? Tässäkin yhteydessä halutaan kannanottoa ”authorshipin” ja omistajuuden suhteesta. Tekijänoikeusloukkauksiin on myös kiinnitetty huomiota. Mikä voisi olla koneoppimisen haaste tässä suhteessa? Entä koneoppimisessa käytetyn datan?

Miten tulisi suhtautua ns. ”deep fakes”-ilmiöön? Tulisiko hankkia kyseessä olevan henkilön suostumus etukäteen vai pitäisikö ilmiö kieltää? Miten, jos tarpeellista, tulisi AI ottaa huomioon tekijänoikeusjärjestelmän osalta?

Dataa koskeva peruskysymys on, ollaanko nykytilanteeseen tyytyväisiä immateriaalioikeuksien osalta vai pitäisikö mahdollisesti luoda uusia suojattavia datakategorioita?

Mallien osalta paperissa viitataan mm. ”computer-aided design”-käsitteeseen (CAD) ja kysytään, tulisiko tekoälyyn suhtautua samalla tavalla. Edellytetäänkö, että mallin luoja on luonnollinen henkilö? Tämänkin teollisoikeuden osalta tulisi pohtia ”authorshipin” ja ”ownershipin” suhdetta.

Kysymyksiä patenttien, tekijänoikeuksien, datan ja mallien suhteen on viiden sivun verran. Edellä on lähinnä nostettu esiin muutamia raportissa käsiteltyjä kysymyksiä. Paperiin kannattaakin tutustua tarkemmin, jotta pääsee paremmin käsiksi tekoälyn IP -järjestelmälle tuomiin haasteisiin.

Eräs tapa lähestyä asiakirjassa viitattuja lukuisia ongelmia on tunnistaa yleiset periaatteet, joita tulisi noudattaa pohdittaessa vastauksia yksittäisiin kysymyksiin. Tällöin relevantteja kysymyksiä ovat esimerkiksi, tulisiko IP -järjestemän aina edellyttä, että keksijä tai teoksen luoja on luonnollinen henkilö? Eikö järjestelmän ja sen antaman tilapäisen suojan tarkoituksena ole juuri kannustaa ihmistä innovaatioihin? Miten läpinäkyvä järjestelmän tulee olla? Tuleeko välttää erikoissääntelyä, joka voi johtaa IP -järjestelmän fragmentoitumiseen? Riittääkö, että tässä vaiheessa seurataan teknologian nopeaa kehitystä ja reagoidaan sääntelyllä vain mahdollisiin ylilyönteihin? Myös soveltuvien yleisten periaatteiden tunnistaminen edellyttää tarkkaa harkintaa.

AI:n kehitystä ja WIPO:ssa käytävää keskustelua on syytä seurata hyvin tarkasti.

Kirjoittajat