IP-oikeuksien opetuksen uudenlaiset metodit – luovuudesta potkua pedagogiikkaan!
Turun yliopistossa on kokeiltu uusia, taiteellisia keinoja syventää oikeustieteen opiskelijoiden IPR-osaamista. Opiskelijoilta saatu palaute on ollut kiittävää ja osoittaa, että luovat ja taiteelliset vaihtoehdot perinteisille esseetehtäville tuovat iloa muutoin raskaisiin opintoihin.
Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden on osana opintojaan käytävä pakollinen kauppaoikeuden (tulevaisuudessa aineettomien oikeuksien) opintojakso, jonka opetussisältöön IP-oikeudet kuuluvat. Tähän seitsemän (7) opintopisteen opintojaksoon on jo joitain vuosia sisältynyt erinäisiä oikeudellista hahmotuskykyä mittaavia yksilötöitä, joilla on 20 %:n merkitys lopullisen kurssiarvosanan määräytymiseen. Perinteisesti nämä yksilösuoritteet on tullut palauttaa esseemuodossa, kuten lähes kaikki muutkin vastaavat tehtävät oikeustieteen opinnoissa. Keväällä 2024 päätin kuitenkin tämän opintojakson vastuuopettajana toimiessani kokeilla jotain aivan uutta: annoin opiskelijoiden palauttaa yksilösuorituksensa missä tahansa haluamassaan muodossa. Ainoa rajoitus oli, että palautus tuli tehdä Moodle-alustalla. Lopputulos paitsi ällistytti ja riemastutti itseäni tarkastajana, myös antoi opiskelijoille energisoivaa vaihtelua toisinaan kovin raskaiksi koettuihin opintoihin.
Tässä kirjoituksessa haastatellaan kolmea Turun yliopiston oikeustieteen opiskelijaa heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan luovuuden merkityksestä aineettomien oikeuksien oppimisessa. Jutussa jaetaan myös otteita opiskelijoiden fiksuista ja oivaltavista tavoista esittää tekijänoikeudellisia asioita taiteellisissa muodoissa. Lisäksi reflektoin omia havaintojani opettajana ja jaan vinkkejä hyväksi havaittuihin opetusmetodeihin. Saa kopioida!
Tehtävänantona tekijän moraalisten oikeuksien loukkaus konsulttimaailmassa
Oikeustapaus, johon opiskelijoiden tuli yksilötehtävässään vastata, oli tiivistettynä seuraava: nuori verojuristi Tuisku työskentelee Junior Assistant Tax Associate Legal Manager -positiossa suuren kansainvälisen tilintarkastus- ja konsultaatiopalveluita tarjoavan yrityksen, KVQ Consulting Finland Ltd Oy Ab:n Suomen pääkonttorin verotustiimissä. Henkilöbrändiään uutterasti rakentava Tuisku kirjoittaa työnantajansa verkkosivuille huippu-graduunsa perustuvan blogikirjoituksen, ja paistattelee hetken aikaa postauksen aiheuttamassa LinkedIn-valokeilassa. Jonkin ajan kuluttua Tuiskun nimi kuitenkin poistetaan kirjoituksen yhteydestä ilman Tuiskun lupaa. Työnantajan edustaja, markkinointitiimin Anita perustelee poistoa sillä, että KVQ Consulting Finland Ltd Oy Ab:n kansainvälisen emoyhtiön, KVQ Consulting International Ltd:n linjauksen mukaan ainoastaan yhtiössä Partner- tai Senior Manager -asemassa olevien työntekijöiden nimet saavat esiintyä firman nettisivuilla. Koska Tuisku on ainoastaan Junior Assistant Tax Associate Legal Manager, ei Anitan mukaan ole mitenkään mahdollista, että häntä voitaisiin yhtiön blogissa kreditoida kirjoittajana. Kirjoituksen on siksi jäätävä nettisivuille ilman kirjoittajatietoja, Anita väittää.
Opiskelijan rooli oli olla Tuiskun aineettomiin oikeuksiin perehtynyt ystävä, joka auttaa Tuiskua setvimään ongelmaansa. Oikeudellisesti opiskelijan oli tarkoitus kiinnittää huomiota tekijän moraalisiin oikeuksiin, ennen kaikkea nimeämisoikeuteen (TekijäL 3.1 §, Bernin konventio 6bis) sekä kansallisen lain hyvän tavan mukaisuuden vaatimukseen, ottaen kantaa myös em. oikeuksiin työsuhteessa. Vastaustekniikan ohje kuului seuraavasti:
”Vastaustyylille ei ole tässä tehtävässä määrämuotoa – VOIT OLLA LUOVA! Tieteellisyyden ja taiteellisuuden yhdistäminen on tässä tehtävässä täysin sallittua. Vastauksesi voi toki olla perinteinen essee, mutta se VOI myös olla esimerkiksi sarjakuva-, runo-, näytelmä- tai novellimuodossa! Voit myös esimerkiksi yhdistää esseemuotoiseen tekstiin (itse tehdyn tai siteeratun) asiayhteyteen sopivan meemin. Tärkeintä on, että vastaus sisältää tehtävän kysymyksenasettelun kannalta oikeat asiat. Lisäksi se on luonnollisesti tehtävä itse, eikä esim. tekoälyn avulla. Arvioinnissa ei kiinnitetä huomiota mahdollisen taiteellisen työskentelyn laatuun (esim. sarjakuvan piirtojälkeen).”
Täydensin ohjetta suullisesti luennoilla mainitsemalla, että opiskelijalla on tekijän vapaus käyttää sopiviksi katsomiaan tyylikeinoja valitsemassaan teoslajissa: esimerkiksi näytelmämuodossa kirjoitetun vastauksen roolihahmot saivat minun puolestani aivan vapaasti vaikkapa kiroilla. (Eihän olisi lainkaan ihmeellistä, jos Tuiskun tilanteeseen joutuneelta henkilöltä pääsisi voimasana, jos toinenkin). Pyrin olemaan rajoittamatta opiskelijoiden luovaa ilmaisua.
”Vapaan kasvatuksen” hengessä en toki halunnut pakottaa ketään taiteilemaan, mikäli tavanomainen esseevastaus tuntui omimmalta tavalta vastata tehtävänantoon. Tämäkin palautusmuoto oli edelleen sallittu.
Lievä enemmistö valitsi esseen sijaan luovuuden
Yllä kuvattu tehtävänanto reflektoi tavoitetta sisällyttää kauppaoikeuden perusteiden opintojaksoon ongelmakeskeistä oppimista. Tässä menetelmässä oppimisprosessi alkaa opiskelijalle annetusta ongelmasta: Tuiskun nimen poistamisesta hänen blogikirjoituksestaan vastoin tämän tahtoa. Opiskelijan on pyrittävä löytämään, analysoimaan ja ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti ja aktiivisesti (ks. enemmän: Tieteen termipankki).
Koska kauppaoikeus on noin 200 opiskelijan kurssi, oli myös palautettujen yksilösuoritusten määrä massiivinen. Minut tarkastajana yllätti se, kuinka moni oli tarttunut tilaisuuteen suorittaa yksilötyö esseen sijaan taiteellisessa muodossa. Vaikka perinteisiä esseitäkin oli palautettu, oli lievä enemmistö tarkastettavaksi tulleista töistä oikeustaiteellisia töitä, joissa juridiikkaan yhdistyi luova ilmaisu. Tarkastettavaksi saapui niin novelleja, runoja, näytelmiä, musiikkiteoksia, sarjakuvia kuin sanomalehtiäkin – noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Eräät valitsivat jonkinlaisen esseen ja luovan ilmaisun välimuodon tehostamalla tekstejään itse tekemillään hauskoilla meemeillä. Oivaltavia teoksia tarkastaessani sain moneen otteeseen nauraa vatsalihakseni kipeiksi, sillä niin monista yksilötehtävistä löytyi tekijänoikeudellisen analyysin lisäksi myös aimo annos huumorintajua. Esimerkiksi yhdessä sarjakuvassa opiskelija oli sisällyttänyt minut, kurssin vastuuopettajan, sarjakuvansa hahmojen joukkoon paasaamaan oikeustapauksen osapuolille moraalisista oikeuksista.
***
”Malttamattoman luonteensa vuoksi Tuisku ei kuitenkaan jaksa kuunnella yleistä jargonia tekijänoikeuksista, vaan toteaa:
’Camoon äijä, hieno homma, mutta miten tästä on mulle apua?’.
’Venaa nyt ja kuuntele, kyllä me tullaan kohta siihen’, toteaa Elias samalla kun laittaa pelin paussille ja laskee ohjaimen pöydälle.
Elias nousee sohvalta ja käy hakemassa jääkaapista vielä yhden bissen ja kertoo tämän jälkeen Tuiskulle siitä, miten tekijänoikeuksiin kuuluu sekä taloudelliset oikeudet että moraaliset oikeudet.”
– ote Elias Tuomiston kirjoittamasta novellista.
***
Virkistävä vaihtelu sai valitsemaan taiteellisen tyylilajin
Oikeustieteen ylioppilas Simo Kärnä, 34, kertoo pitäneensä valtavasti siitä, että hän sai valita itselleen luontevimman ilmaisutavan suorittaa yksilötyö. ”Se antoi uudenlaista tarmoa vastauksen laatimiselle ja virkistävän tuulahduksen perinteisempiin tehtäviin.”
Vaihtelun virkistävyyden nimeen vannoo myös oikeustieteen ylioppilas Elias Tuomisto, 22. ”Omasta mielestä oli kiva, että vastauksen formaatti sai olla vaihteeksi hyvin vapaa. Yleensä akateemisessa yhteydessä kun on tottunut siihen, että vastausten pitää olla tietyn kaavan mukaisia.”
Sekä Kärnä että Tuomisto olivat valinneet luovaksi ilmaisumuodokseen novellin. Kärnälle valinta oli helppo ja luonnollinen, ja seurasi hänen tehtävänannostaan saamastaan mielikuvasta. Hetken muitakin vaihtoehtoja mietittyään hän totesi, että tehtävänannon tilanteiden hahmottaminen sanoiksi olisi joka tapauksessa vaatinut niiden kirjoittamista ensin ylös, mikä ratkaisi tyylilajiksi novellin. Tuomisto puolestaan ajatteli novellin olevan helpoin tapa saada itse oikeudellinen substanssi mahdutettua mukaan vastaukseen. ”Se oli helpompi ja nopeampi toteuttaa kuin esimerkiksi sarjakuva, jossa pitäisi myös piirtää, vaikka taiteellisesta suorituksesta ei olisikaan menettänytkään pisteitä”, hän naurahtaa.
Oikeusnotaari Laura Kalaja, 47, puolestaan valitsi tyylilajikseen musiikkiteoksen. Kalaja on säveltänyt ja sanoittanut lauluja jo vuosien ajan, mutta opintojen ja työn kiireet ovat rajoittaneet rakkaan harrastuksen parissa käytettyä aikaa. Kun oikeustieteen opinnot tarjosivat mahdollisuuden tehdä yksilötyö taiteellisella tavalla, Kalajalle oli selvää, että hän halusi yhdistää musikaalisen taustansa oikeustieteeseen luomalla tekijän moraalisia oikeuksia käsittelevän musiikkiteoksen. Kalajalle kauppaoikeuden yksilötyö jäi mieleen ”innostavana ja hauskana kokemuksena, joka toi tervetullutta vaihtelua kirjoittamiseen painottuviin opintoihin”.
***
”Viskihuikan jälkeen herrat soveltavat säännöksiä Tuiskun tapaukseen. Tässä tapauksessa Tuiskun isyysoikeutta on loukattu, kun hänen nimensä on poistettu blogikirjoituksesta. Loukkaaja on Tuiskun työnantaja, joka ei pyynnöstä huolimatta suostu lisäämään Tuiskun nimeä tekijäksi. Tuiskulle herää kysymys, mitä voi tehdä nyt, kun tekijänoikeutta on selvästi loukattu? Simo jatkaa lakien ja kirjallisuuden tutkimusta seuraamusten osalta, kunhan on täyttänyt lasinsa. Rikoslain (39/1889) 49:1 käsittelee tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistöä. Kyseisen rikoksen tunnusmerkistö ei Tuiskun tapauksessa täyty […]. Näin ollen Simo palaa Tekijänoikeuslain pariin.
Tekijänoikeuslain 56a§ mukaan se, joka tahallaan saattaa teoksen yleisön saataville tai rikkoo 3§ säännöksiä moraalisista oikeuksista, on tuomittava tekijänoikeusrikkomuksesta sakkoon. Loukattu on oikeutettu kohtuulliseen hyvitykseen loukkauksesta lain 57§ mukaan. Tuiskulla on lain 60 b§ mukaan oikeus ajaa kieltokannetta työnantajaansa vastaan. Tuomioistuimen hyväksyessä kanteen sen on samalla määrättävä blogikirjoituksen yleisön nähtävillä olemisen lopettamisesta.
Simo sulkee lakikirjat ja asettaa ne takaisin hyllyyn. Tuisku näyttää tyytyväiseltä tapaamiseen ja kiittää vielä vaivannäöstä. Simo kiteyttää lopputulokseksi, että Tuiskulla on oikeus saada nimensä blogikirjoituksen perään. Tuisku pukee takkinsa ylleen, nyökkää kiitoksena ja poistuu sateen ja tuulen piiskamaan yöhön.”
– ote Simo Kärnän kirjoittamasta novellista.
Luovat ja taiteelliset palautusmuodot oppimistulosten parantajina?
Kauppaoikeuden opintojakson vastuuopettajana minua luonnollisesti kiinnosti, auttoiko vapaus valita yksilötehtävän suoritusmuoto ketään oppimaan tehtävänantoon sisältyviä oikeudellisia teemoja. Haastatelluista opiskelijoista Elias Tuomisto kokee, ettei formaatin vapaus itsessään välttämättä vaikuttanut oppimiseen, sillä hän opiskeli asiat samalla tavalla kuin olisi opiskellut, mikäli tehtävä olisi vaatinut esseepalautusta. Vapaampi kirjoittamistyyli kuitenkin vähensi yksilötyön sisällön strukturointia koskevia paineita.
Simo Kärnä puolestaan ei usko, että oppi taiteellisen palautusmuodon ansiosta juurikaan enempää moraalisista oikeuksista, mutta toisaalta hän koki oppineensa paljon helpommin verrattuna perinteisempiin vastaustyyleihin. ”Samalla kun mietin tarinan muitakin yksityiskohtia, moraalisten oikeuksien opiskelu ja sijoittaminen novelliin kuului kuin salakavalasti novellin taustatyöhön.”, Kärnä toteaa.
Laura Kalajan oppimiseen taiteellinen vastaustyyli puolestaan vaikutti selvästi. ”Luovien menetelmien avulla oppiminen jää mieleeni eri tavalla kuin perinteisellä lukemisella ja tenttimisellä, jolloin tieto usein unohtuu tentin jälkeen. Luovassa tehtävässä asian laaja ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta sen voi tiivistää esimerkiksi musiikkikappaleeksi.” Kalaja kertoo. Lisäksi hän huomauttaa, että luova ilmaisu jättää muistijäljen ohella myös tunnejäljen. Tämä puolestaan tekee opitusta kokonaisvaltaisempaa ja opittu tieto kulkee näin mukana pidemmällä tähtäimellä, myös tulevaa työelämää ajatellen.
Luovuus auttaa jaksamaan!
Tänä päivänä on vaikea välttyä kuulemasta, millaisessa paineiden ja vaatimusten ristitulessa opiskelijat tutkintojaan suorittavat. Olikin ilahduttava kuulla sekä Kalajalta, Kärnältä että Tuomistolta, että mahdollisuus palauttaa tavanomaisen esseen sijaan taiteellinen yksilötyö piristi ja auttoi jaksamaan.
”Tämä luova tapa oli paljon mukavampi ja kevyemmän tuntuinen kuin perinteiset esseesuoritukset. Tekstin tuottaminen sujui paljon luontevammin kuin aikaisemmissa tehtävissä. Välillä tehtävien tekeminen tuntuu niin sanotusti pakolliselta pahalta, mutta nyt tehtävän tekeminen oli varsin mukavaa”, Simo Kärnä kertoo.
Myös Elias Tuomiston mukaan tämä pedagogisesti luova kokeilu oli perinteiseen esseesuoritukseen verrattuna ehdottomasti mukavampi ja kevyempi tapa mitata osaamista yksilötasolla. ”En myöskään koe, että itse substanssi kärsisi yhtään, vaikka tehtävän muoto olisikin vapaampi”, hän pohtii.
Laura Kalajalle tämä yksilötyö jäi niin ikään mieleen innostavana ja hauskana kokemuksena, joka toi tervetullutta vaihtelua kirjoittamiseen painottuviin oikeustieteen opintoihin. Ennen kauppaoikeuden opintojaksoa hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta valita muita suoritustapoja opintojaksoille kuin perinteinen tentti tai kirjallinen portfolio. ”Siksi mahdollisuus toteuttaa tehtävä vapaavalintaisessa muodossa toi virkistävän muutoksen, joka ei ainoastaan lisännyt oppimismotivaatiota, vaan myös tuki jaksamista opinnoissa”, Kalaja toteaa.
Vastuuopettajan reflektiota: mitä opiskelijat opettivat opettajalle?
Jos mahdollisuus käyttää luovuutta ja taiteellista silmää yksilötehtävän palautuksessa auttoi opiskelijoita jaksamaan ja piristi arkea, niin sitä se toden totta teki myös minulle, joka näitä suorituksia tarkasti ja pisteytti. Oli ilo huomata, kuinka valtavasti opiskelijat olivat yksilötöihinsä panostaneet. Tekijänoikeudellista substanssia oli sisällytetty mitä oivaltavimmilla tavoilla eri tyylilajeja edustaviin kirjallisiin ja taiteellisiin töihin, kuten tässä artikkelissa lainatut esimerkit havainnollistavat.
Yksilötehtävien tarkastaminen teki selväksi sen, että oikeudellisesti relevantti asia on mahdollista esittää ymmärrettävästi ja riittävällä tarkkuudella myös muissa muodoissa kuin perinteisissä esseekirjoituksissa. Taiteellinen formaatti haastoi myös opiskelijat löytämään olennaisen, ja tiivistämään: esimerkiksi loppusoinnullista runoa ei voi kirjoittaa kopioimalla pykäliä Finlexistä, eikä sarjakuvan puhekupliin mahdu koko tekijänoikeuden perusteita.
***
”Tuisku kirjoitti blogin pomolleen, teki teoksen oikein hyvän.
Se julkaistiin kaikkien silmille, se teki vaikutuksen syvän.
Vaan myöhemmin mitäpä kävikään,
meni pomo blogia käsittelemään,
poisti tekstistä Tuiskun nimen,
ja nyt Tuisku kääntää joka kiven.
Blogi saatettiin yleisön saataviin, ja pitäis noudattaa hyvää tapaa.
Hyvä tapa on tekijä ilmoittaa, ilman nimeä ei hyvä oo jakaa.
Bernin sopimus auttaa Tuiskua,
voi moraalisiin oikeuksiin vedota.
Koko elämänsä ajan voi Tuiskua oikeuttaan vaatia.
Joskus kompromissi on paikallaan, voi nyt käyttöoikeuden antaa.
Jos yhdessä jatkaa halutaan, voi sopimus pitkälle kantaa.
Ei yritykselle voi syntyä tekijänoikeuden määrettä.
Nyt moraalisin oikeuksin voi Tuisku rakentaa brändiä.”
– ote anonyymina pysyttäytyvän opiskelijan kirjoittamista lyriikoista.
***
Yksilösuorituksista annetut korkeimmat pistemäärät jakautuivat varsin tasaisesti esseemuotoisten ja taiteellisissa muodoissa tehtyjen palautusten kesken. Loistavien novellien, näytelmien, runojen, biisien, sarjakuvien ja muiden ohella palautuksissa oli lähes yhtä lailla huippuesseitä. Esseemuotoisten tehtävien saamissa pisteissä havaitsin sen sijaan jonkin verran enemmän hajontaa: alhaisia pistemääriä saaneissa töissä korostuivat esseemuodossa tehdyt palautukset, kun taas taiteellisissa muodoissa palautetut yksilötyöt olivat keskimääräisesti sisällöltään parempia – yhtäkään kehnoa oikeustaiteellista suoritusta ei tullut tarkistettavaksi. Tämä johtunee siitä, että taiteellisen suoritustavan valinneet opiskelijat ottivat tietoisesti haasteen vastaan: uusi tapa tehdä opintosuoritus edellyttää välttämättä uudenlaista ajattelua. Tämä puolestaan vaatinee jo lähtökohtaisesti suurempaa panostusta, kuin totutulla mukavuusalueella pysyttäytyminen. Välttävän esseesuorituksen kirjoittamiseen ei kauaa kulu, mutta oikeustieteen esittäminen luovalla, taiteellisella tavalla vaatii opiskelijalta pysähtymistä ja syvällisempää miettimistä: kuinka esittää asiat dogmaattisesti oikein, mutta innovatiivisessa formaatissa? Vaikuttaa siltä, että tällainen uudenlainen ajatustyö korreloi opeteltavan asian syvällisen ymmärtämisen ja sitä kautta hyvien pistemäärien kanssa.
On toki vaikea tehdä yleistyksiä oppimiskokemuksista kurssilla, jolla on noin 200 opiskelijaa, joista löytyy tutkinto-opiskelijoiden lisäksi myös avoimen yliopiston opiskelijoita ja sivuaineopiskelijoita. Opettajan näkökulmasta uskallan kuitenkin arvioida, että opintojakson mahdollistama luova tapa tehdä oikeustiedettä vahvisti opiskelijalähtöistä opettamista. Taiteellisista yksilösuorituksista muodostui lopulta interaktiivinen prosessi, jossa opiskelijan lisäksi opin myös minä, kurssin opettaja. Kun opiskelija sai valita itse yksilötehtävänsä suoritusformaatin, perustui tämä formaatti hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa ja lähtökohtiinsa, kuten tässä jutussa haastateltu Laura Kalaja yllä havainnollistaa musikaalista taustaansa avaten. Tällaiset yksilölliset menetelmät ovat omiaan tehostamaan oppimista. (Ks. opiskelijalähtöisestä opettamisesta lisää Opinkehä-blogista).
Tulisiko luovuuden osuutta lisätä immateriaalioikeuksien opetuksessa?
Luovuus ja innovaatiot ovat jo käsitteellisesti olennainen osa immateriaalioikeuksia, ja esimerkiksi tekijänoikeutta on mahdoton opiskella ilman luovan työn tarkastelua. Luovan työn tekemisen sisällyttämistä immateriaalioikeuksien opetukseen voidaan siten pitää jopa varsin luonnollisena opetusmetodivalintana. Turun yliopistossa aineettomien oikeuksien opetuksessa tehty kokeilu keräsi sen verran hyviä oppimistuloksia (näkyen myös arvosanoissa) ja opiskelijapalautetta, että se kannustaa ainakin allekirjoittanutta antamaan jatkossakin opiskelijoille enemmän vapauksia sen suhteen, missä muodossa he haluavat opintojaksoihin kuuluvat, tenttisuorituksen ulkopuoliset tehtävänsä palauttaa. Olenkin myöhemmin teettänyt opiskelijoilla luovuutta ja juridiikkaa yhdistäviä tehtävämuotoja myös vetämälläni muotioikeuden opintojaksolla.
Sekä Tuomisto, Kärnä että Kalaja suhtautuvat positiivisesti ajatukseen siitä, että oikeustieteen opiskelussa voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa myös luovia ja taiteellisia oppimismetodeja. Tavanomaisille esseetehtäville on kuitenkin yhä paikkansa. Ne auttavat kehittämään tieteellisen tekstin kirjoitustaitoja, jotka tulevat tarpeen viimeistään opinnäytetöitä kirjoittaessa. Lisäksi juristit tulevat tarvitsemaan juridisia tekstitaitoja työelämässä.
Etenkin Laura Kalaja toivoo, että saisi tulevaisuudessa käyttää opinnoissaan enemmän luovuutta. Hänen mukaansa tällä opintojaksolla aineettomien oikeuksien opetukseen valituissa opetusmetodeissa oli onnistunut tasapaino arvosanaan vaikuttavien pisteiden keräämiseen kannustamisen ja luovan oppimisen välillä. Tämä yhdistelmä teki kurssista Kalajalle mielenkiintoisen, vaikka kauppaoikeus oli alun perin oikeudenalana hänelle vieras, eivätkä odotukset sitä kohtaan olleet kovin korkeat.
”Itse asiassa olen tämän kauppaoikeuden opintojakson innoittamana toteuttanut erään seminaarityön lisäämällä siihen hillitysti luovaa harkintaa, vain hieman venyttäen tehtävänannon rajoja. Seminaarin professori antoi tästä runsaasti positiivista palautetta, mikä rohkaisi laajentamaan ajattelua tutkimuksen teon yhteydessä,” Kalaja kertoo.
Lopuksi
Tämä kauppaoikeuden opintojaksolla tehty pedagoginen kokeilu yllätti positiivisesti, ja rohkaisee valitsemaan myös tulevaisuudessa innovatiivisia tapoja opettaa aineettomia oikeuksia. Immateriaalioikeuksien suojaamien asioiden – luovuuden ja innovaatioiden – sisällyttäminen opiskeltavan substanssin lisäksi myös opetusmetodeihin on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto kaikille meille, jotka työnsä puolesta opettavat tai kouluttavat eri tasoisia oppijoita näistä asioista. Meillä Turun yliopistossa luovuutta on sisällytetty myös muihin opintojaksoihin, kuten vapaaehtoislle Law & Art -kurssille, joka huipentui opiskelijoiden tekemiä taideteoksia sisältävään taidenäyttelyyn.
Pidän myös tärkeänä sitä, että opetushenkilökunta tukee parhaansa mukaan opiskelijoiden jaksamista. Tämä ei luonnollisesti tarkoita riman asettamista mahdollisimman matalalle, tai minkäänlaisen velttoilun katsomista läpi sormien, vaan aktiivista pohdintaa kurssille sopivista tehokkaista, mutta samaan aikaan virkistävistä opetusmenetelmistä. Luomistyön yhdistäminen oikeudelliseen ajatteluun oli selkeästi yksi tällainen keino. Itse totesin, että tällainen ”vapaa kasvatus” sopii varsin hyvin oikeustieteeseen: kunhan opiskelijan työssään esittämä substanssi on kunnossa, en koe ainakaan perusopinnoissa tarvetta pakottaa oppijoita yhteen muottiin sen suhteen, millaisessa muodossa he tällaisia kurssitehtäviään palauttavat. Tähän kannusti aikanaan jo oma pedagoginen idolini, kaikki opinnäytetyöni sekä väitöskirjani ohjannut Juha Karhu, joka ei pahemmin minua opinnoissani rajoittanut, kunhan suoritusteni juridinen sisältö oli kunnossa. Taiteellisuuden ja luovuuden mahdollistaminen immateriaalioikeuksien oppimisessa on myös yksi tapa vaalia tieteen (ja taiteen!) vapautta.
P.S.: Mikäli mietit vastausta yllä käsiteltyyn tehtävänantoon, niin se kuuluu tiivistäen seuraavasti: moraaliset oikeudet kuuluvat tekijälle myös työsuhteessa. Tuiskulla on oikeus tulla nimetyksi blogitekstin kirjoittajana, eikä työnantaja voi Tuiskun suostumuksetta anonymisoida hänen teostaan. KVQ Consulting Finland Ltd Oy Ab:n sekä sen kansainvälisen emoyhtiön linjaukset kreditoitavilta työntekijöiltä vaadittavasta vähimmäistasosta (senior manager tai partner) ovat yhtä tyhjän kanssa, sillä tekijän oikeus tulla nimetyksi teoksensa yhteydessä ei liity millään tapaa tekijän statukseen. Nimeämisoikeus on lähtökohtaisesti saman sisältöinen alan niin tunnustetulla huippuasiantuntijalla kuin vaikkapa uraansa aloittavalla palkattomalla harjoittelijalla. Anita on siten väärässä. Nimeämisoikeus on luovutuskelvoton oikeus, ja siitä luopuminen on mahdollista vain hyvin rajoitetusti. Tässä tapauksessa Tuiskun ei voida katsoa luopuneen oikeudestaan edes rajoitetusti. Tuiskun nimeämisoikeutta on täten loukattu.
