Intohimona tekijänoikeudet

Jukka Liedes on kiireinen mies. Milloin hän ei ole matkoilla, hänellä on neuvottelu. Haastattelua siirretään kuukausilla, viime hetkellä puolella tunnilla ja vielä nipistyy vartti. Kiireitä ei vähennä se, että miehen kesäloma supistuu pariin viikkoon ja viikonloput hujahtavat työssä. Viimeksi Suomen EU-puheenjohtajuus teetti ympäripyöreitä vuorokausia.
Neuvotteleva virkamies Jukka Liedes, 53, etsii kiertoilmaisuja intohimoiseen työntekoonsa.

– En ota tätä varsinaisesti työnä.
Työpaikka on opetusministeriön kulttuuripolitiikan osasto. Siellä Jukka Liedeksen vastuulla on tekijänoikeuspolitiikka ja alan lainsäännön kehittäminen. Eikä vain Suomessa, vaan ilmenee, että hän on vaikuttanut ja vaikuttaa koko maailman tekijänoikeuslainsäädäntöön. Digitaaliteknologia ei tunne rajoja. Nappia painava suomalainen tai kiinalainen saa hetkessä käyttöönsä materiaalia Etelä-Afrikasta tai USA:sta, ja päinvastoin. Tuote voi olla musiikkia, kirjallisuutta, valokuva, elokuva, tutkimus… Tekijänoikeuslait on saatettava vastaamaan digitaalisen teknologian ja tietoverkkojen kehitystä.

Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa pidettiin joulukuussa 1996 merkittävä diplomaattikonferenssi. Siinä 130 valtiota hyväksyi yksimielisesti kaksi tekijänoikeuden alan kansainvälistä sopimusta Liedeksen valmistelun pohjalta: WIPOn tekijänoikeussopimuksen sekä WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen. Kolmiviikkoista kokousta oli edeltänyt viiden vuoden kädenvääntö.

Jukka Liedekselle WIPO on tuttu. Hän on ollut mukana hallitusten välisessä yhteistyössä parikymmentä vuotta, asiantuntijakokousten vetäjänäkin 15 vuotta.

– Minut on valittu säännönmukaisesti puheenjohtajaksi komiteoihin, joissa tekijänoikeusasioita käsitellään ja valmistellaan, hän mainitsee ohimennen.

Ennen vuoden 1996 Geneven konferenssia WIPO omaksui sopimusten valmistelussa uuden käytännön eli valmistelukomiteat antoivat puheenjohtajan, siis Liedeksen, tehtäväksi valmistella sopimusehdotukset. Aiemman käytännön mukaisesti WIPO:n kansainvälinen toimisto olisi tehnyt ne. Mandaatti oli niin avoin, ettei edes määrätty valmisteltavien sopimusten määrää.

– Kirjoitimme Suomessa kesällä 1996 250 – 300 sivua sopimusluonnoksia, jotka jaettiin englanniksi, ranskaksi, kiinaksi, arabiaksi, venäjäksi ja espanjaksi kaikille maailman valtioille.

– Sopimusehdotuksia oli kolme, mutta vain kaksi sopimusta solmittiin. Tietokantojen suojasopimus siirrettiin kehitysmaiden toivomuksesta jatkovalmisteluun.

– Sillä tavalla me Suomessa olemme voineet olla tekijänoikeuksien kansainvälisen kehittelyn keskiössä, Liedes jakaa ansioitaan koko kansalle.

Eurooppalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä on syntynyt nopeasti. EU:n tietokoneohjelmadirektiivi annettiin 1991. Sen jälkeen on saatettu voimaan myös vuokraus- ja lainausoikeuksia sekä satelliitti- ja kaapelilähetyksiä koskevat direktiivit. Suoja-aikadirektiivillä pidennettiin tekijänoikeutta 70 vuodeksi tekijän kuolemasta. EU:lla on direktiivi myös tietokantojen suojasta.

Parhaillaan käsitellään direktiiviehdotuksia taideteosten jälleenmyyntikorvauksesta sekä tietoyhteiskunnan tekijänoikeuksista. Suomen lainsäädäntöön EU-direktiiveillä on ollut vain pientä vaikutusta. Jukka Liedes pitää direktiivin laatimista WIPO-sopimusten ratifiointia hidastavana välivaiheena. Asiassa olisi edistytty nopeammin ilman direktiiviä. Hän myöntää kuitenkin, että lainsäädäntöä on syytä harmonisoida EU:ssa joidenkin tärkeiden asioiden kohdalla.

Jukka Liedes palaa häntä koko 90-luvun askarruttaneeseen kysymykseen.

Ilmiöt eivät enää noudata valtioiden rajoja. Kuitenkin valtioissa on mahdollista soveltaa vain kansallista lainsäädäntöä. Globaaleita ilmiöitä pitäisi itse asiassa säännellä globaalilla säännöstöllä. Sellaista ei kuitenkaan ole olemassa.

Tietoverkoissa tapahtumat ulottuvat usean valtion alueelle: nappia painetaan yhdessä maassa, kopiointi tapahtuu toisessa ja lopputuloksena oleva kommunikaatio ylettyy lähes kahteensataan valtioon. Teon seuraamukset ilmenevät kaikkialla. Joudutaan kysymään, minkä maan lakeja sovelletaan? Pitääkö asiaa ratkovan tuomioistuimen ottaa huomioon muitten maitten lainsäädäntö?

Ratkaisua rakennetaan pienin askelin. On mahdollista, että pelkät tulkinnat tai oikeusprinsiippien kehittäminen eivät riitä, vaan asialle joudutaan miettimään myös kansainvälistä ratkaisua.

Liedes arvioi, että esimerkiksi kopiointioikeutta koskevaa kysymystä ei ole lopullisesti ratkaistu. Sitä koskevat kansainväliset sopimusmääräykset kyllä sopivat verkkomaailman tarpeisiin, mutta ne antavat mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin. Kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuva lainsäädäntöjen harmonisointi on hidasta.

Joudumme etenemään niin, että teemme kansainvälisiä sopimuksia ja valtiot liittyvät tai ovat liittymättä niihin. Valtiot muuttavat lakejaan sopimusten mukaisiksi ja koko prosessi saattaa kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Tällainen harmonisointiprosessi on hidas ja vaivalloinen. Tietotekniikka ja tietoliikenne etenevät valtavaa vauhtia. Jukka Liedes sanoo miettineensä keinoja lainsäädäntöprosessin nopeuttamiseksi. Yksi keino olisi noudattaa Maailman kauppajärjestön WTO:n omaksumaa menettelyä. Sopimukset astuvat voimaan kaikkien osalta yhtä aikaa. Kehitysmaille annetaan siirtymäaikoja.

Tietoverkossa välitettävän materiaalin teknistä suojausta mietitään tällä hetkellä ankarasti, kun musiikin, elokuvan ja kirjallisuuden sähköinen levittäminen yhä laajenee. Miten syntyisi paras tasapaino tuotannon, kaupan ja levityksen, tekijöiden ja yleisön välille? Miten turvataan markkinoiden kehitys, tekijöiden tulot ja tuottajien kate ja yleisön mahdollisuus saada ja käyttää joustavasti näitä aineistoja omassa teknologisessa ympäristössään?

Jukka Liedes selvittää, että on olemassa kaksi äärinäkemystä. Joidenkin eurooppalaistenkin mukaan tekijänoikeuksien turvaamiseksi käytetyt tekniset suojaukset on voitava purkaa.

Se merkitsee kopiointianarkiaa. Kukaan ei pysty myymään mitään, kaikkea saa kopioimalla.

Toinen ääripää on uusi pimeä keskiaika, jossa kaikki on teknisesti niin suojattua, että ostaja saa rahalla, sähköistä identiteettiään väläyttämällä käyttöönsä aineistoa juuri tietyn määrän. Omaa elektronista aineistovarastoa ei ole mahdollista pitää.

– Mutta pimeässäkin paikassa on jotain demokraattista ja fantastista, Liedes innostuu. – Sähköinen kirjasto tai sähköinen kauppa on jokaisen ulottuvilla. Tieto maksaa, mutta hinta on vain pennejä kokonaiseen tietosanakirjaan verrattuna. Ostaja maksaa vain siitä tiedosta, minkä tarvitsee. Tavallaan tämä ”keskiaikaisuus” lisää demokraattisuutta.

Suomella on vankka maine tietoteknologian kärkimaana. Entä tekijänoikeudet?

Suomen tekijänoikeuslainsäädäntöä on uudistettu tasaisin välein. Jukka Liedes toteaa lain olevan kuin tilkkutäkki, tai pahempikin, siinä on ”ameebamaisia ulottuvuuksia”. Yhteispohjoismaisena valmistelutyönä syntynyt tekijänoikeuslainsäädäntö on 60-luvun alusta. Sen uudistaminen alkoi jo 1970 ja on ollut jatkuva prosessi.

– Kokonaisuudistus saattaisi olla lähinnä pykälänumeroinnin korjaus, Liedes kuittaa.

Tietoyhteiskuntaan liittyvissä tekijänoikeusasioissa Suomi on useita vuosia muita maita edellä.

Mietimme tietokoneajan tekijänoikeuksia jo vuosina 1985-87, EU:n direktiivi on vuodelta 1991. Teimme kaapeli- ja satelliittilähetyksiä koskevat tekijänoikeussäännökset Pohjoismaissa 1982-86, mutta EU:ssa ne saatiin aikaiseksi vuonna 1993.

Ammatinvalinta oli helppo ja selkeä, Jukka Liedes nauraa innostustaan tekijänoikeuksiin. Ensimmäisinä opiskeluvuosinaan hän poikkesi Westerlundin musiikkikaupan loppuunmyyntiin matkallaan professori Matti Ylöstalon vastaanotolle hakemaan aineen aihetta. Liedes osti äänilevyn.

Se oli kai Arturo Benedetti Michelangeli, joka soitti Chopinia. En tiennyt silloin, että Ylöstalo oli pianisti. Hän kysyi minulta, että mitä sinulla tuossa pussissa on. Sanoin että äänilevy. Hän tarkasteli sitä virkkamatta mitään ja sanoi sitten, että kirjoitapa oikeudesta melodiaan.

Kirjoitin siitä aineen ja myöhemmin tutkielman. Kun aikanaan valmistuin oikeustieteen kandidaatiksi, niin musiikkiteollisuus tilasi minulta joitain kirjoituksia. Siitä se lähti.

Tehtäviä, luottamustoimia ja kiinnostuksen kohteita on kertynyt vuosien myötä runsaasti. Liedes arvioi niistä helposti syntyvän liki sadan sivun luettelon.

Irja-Kaisa Vuorela