Euroopan patenttikartalla: VTT ainoa pohjoismainen toimija 15 kärjessä

Euroopan patenttivirasto (EPO) julkaisi lokakuun lopulla tutkimuksensa “The role of European public research in patenting and innovation”. Raportti kattaa 39 Euroopan maata ja siinä arvioidaan julkisten tutkimuslaitosten roolia innovoinnissa ja patentoinnissa. Suomalainen Valtion teknillinen tutkimuslaitos (VTT) sijoittui raportissa 15 eniten patentoivan julkisen tutkimusorganisaation kärkeen ainoana pohjoismaana. IPRinfo haastatteli tutkimuksen tuloksista EPO:n pääekonomistin yksikön vanhempaa ekonomistia Ilja Rudykia, joka oli mukana tekemässä tutkimusta.

VTT on Suomen aktiivisin julkinen tutkimusorganisaatio patentoinnissa

Euroopan patenttiviraston (EPO) patentti- ja teknologiaobservatorion ja Fraunhofer ISI -instituutin yhteinen tutkimus “The role of European public research in patenting and innovation” tarkastelee julkisten tutkimusorganisaatioiden, yliopistojen ja tutkimussairaaloiden roolia eurooppalaisessa innovaatiotoiminnassa. Raportti perustuu EPO:n patenttiaineistoon vuosilta 2001–2020 ja kattaa 39 Euroopan maata.

Tutkimus osoittaa, että Suomen julkisen tutkimuksen innovaatiokyky on kansainvälisesti vahva ja VTT:llä on siinä poikkeuksellisen keskeinen rooli. VTT vastaa lähes kaikesta suomalaisesta julkisista tutkimusorganisaatioista lähtöisin olevasta patentoinnista ja on 740 patenttihakemuksellaan Euroopan 14. aktiivisin julkinen tutkimusorganisaatio. Samalla se on Pohjoismaiden ainoa toimija, joka on yltänyt Euroopassa viidentoista kärkeen. Tämä vahvistaa Suomen asemaa korkeatasoisen julkisen tutkimuksen maana ja korostaa VTT:n strategista merkitystä kansallisen innovaatiokyvyn, teknologisen kilpailukyvyn ja kaupallistamisvalmiuksien rakentajana.

Julkisten tutkimusorganisaatioiden osuus kasvaa

Rudyk nostaa esiin, että julkisten tutkimusorganisaatioiden osuus patentoinnissa on kasvanut ja niiden tekemiä patenttihakemuksia on yhä enemmän. Vuosina 2001–2020 julkiset tutkimusorganisaatiot olivat mukana yli 63 000 eurooppalaisessa patenttihakemuksessa, mikä vastaa 4,9 prosenttia kaikista eurooppalaisten hakijoiden tekemistä patenttihakemuksista. Iso osa patentoinnista tapahtuu edelleen yksityisellä sektorilla, mutta julkinen tutkimus on yksi Euroopan suurimmista vahvuuksista.

Rudyk kertoo, että julkinen tutkimus on hyvin keskittynyttä. Euroopan kymmenen suurinta julkista tutkimusorganisaatiota vastaa 63 prosentista kaikista julkisiin tutkimusorganisaatioihin liittyvistä akateemisista patenteista vuosina 2001–2020. Rudyk huomauttaa, että julkisten tutkimusorganisaatioiden rooli kansallisissa innovaatiojärjestelmissä vaihtelee merkittävästi maittain, eikä niiden osuudesta voi tehdä johtopäätöksiä innovoinnin tasosta.

Yhtenä mielenkiintoisista kysymyksistä Rudyk pitää sitä, mitä tapahtuu patentoinnin jälkeen, eli onnistuuko patenttien kaupallistaminen. Rudykin mukaan innovointi ja patentointi ovat kaupallistamisen ensimmäisiä askelia, mutta markkinoille pääsyyn voi kulua pitkäkin aika. Tutkimuksen mukaan keskeinen kaupallistamisen kanava on tutkimuslähtöiset startup-yritykset. Merkittävä osa eurooppalaisista patenteista kytkeytyy startup-yrityksiin. Lisäksi ne yritykset, joiden perustajilla on yhteys yliopistoihin, julkisiin tutkimusorganisaatioihin tai tutkimussairaaloihin keräävät suhteettoman suuren osuuden rahoituksesta. Startup-yritykset muodostavat näin tärkeän väylän akateemisen tutkimuksen ja markkinoiden välille. Rudyk huomauttaa kuitenkin, ettei kaupallistaminen välttämättä aina ole tavoitteena.

Euroopan maat eivät ole kopioita toisistaan

Euroopan maiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten julkiset tutkimusorganisaatiot osallistuvat patentointiin ja innovaatiotoimintaan. Erot eivät näy vain patenttihakemusten määrissä, vaan myös siinä, kuka omistaa keksinnöt ja millaisessa roolissa julkinen tutkimus toimii suhteessa yksityiseen sektoriin. Osassa Euroopan maita julkiset tutkimusorganisaatiot vastaavat itse aktiivisesti patentoinnista ja omistavat valtaosan keksinnöistä. Toisaalla painopiste on enemmän yhteistyössä yritysten kanssa, jolloin patenttihakemuksetkin tehdään usein yhdessä tai yritysvetoisesti.

Euroopan sisällä ei siis ole havaittavissa yhtenäistä toimintamallia tai tapaa siitä, kuka patentoi ja miten patentoidaan. Innovaatiotoiminta heijastaa kansallisia rakenteita ja tutkimustoimintaa. Esimerkiksi maissa, joissa yksityinen sektori on vahva ja investoi runsaasti tutkimukseen ja kehitykseen, julkisten tutkimusorganisaatioiden suhteellinen osuus patentoinnista jää usein pienemmäksi. Tämä ei kuitenkaan kieli heikommasta innovaatiokyvystä. Suomessa julkisen tutkimuksen patentointi on puolestaan poikkeuksellisen vahvasti keskittynyt VTT:lle, kun taas yliopistojen ja yritysten rooli on hajanaisempi.

Rudykin mukaan maiden välisten erojen vertailu ei ole tämän takia yksiselitteistä. Ei ole olemassa yhtä “oikeaa” tai optimaalista tapaa järjestää julkisen tutkimuksen ja patentoinnin suhdetta. Taloudelliset rakenteet, teollisuuden tarpeet ja historialliset kehityspolut vaikuttavat siihen, millaiseen rooliin julkiset tutkimusorganisaatiot kussakin maassa asettuvat. Joissakin maissa julkiset tutkimusorganisaatiot täydentävät yksityistä sektoria tarjoamalla osaamista ja teknologioita, jotka kaupallistetaan yritysten kautta, kun taas toisissa ne ottavat itse vahvemman vastuun myös patentoinnista ja sen hallinnasta.

Tutkimuksen pohjalta on kuitenkin havaittavissa selkeä trendi: julkiset tutkimusorganisaatiot jättävät yhä enemmän patenttihakemuksia myös itse ja ottavat aiempaa suurempaa vastuuta tutkimustulosten lisäksi, myös oikeuksien omistukseen liittyvistä kysymyksistä. Samalla yhteistyö säilyy keskeisenä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, ja patentointiin liittyvät keksinnöt syntyvät edelleen usein yhteishankkeiden kautta. Yhteistyö on tärkeää, sillä se nopeuttaa tutkimustulosten siirtymistä käytännön teknologioiksi mahdollistaen potentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen. Yhteistyö jakautuu tutkimuksen mukaan lähes tasan Euroopan sisäisten kumppanuuksien ja Euroopan ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Euroopan ulkopuolisista toimijoista keskeisimpiä ovat yhdysvaltalaiset tahot. Tämä osoittaa, että julkiset tutkimusorganisaatiot eivät innovoi ainoastaan omalla kansallisella kentällään. Ne ovat kiinteä osa globaalia tutkimus- ja innovaatioverkostoa, jossa osaaminen, teknologiat ja markkinat kytkeytyvät globaalisti toisiinsa.

____________________

Kannen kuva: iStock / Christian Ader