EU-mallin loukkaus ei ole teollisoikeusrikos – oikeustapauskommentti Helsingin hovioikeuden ratkaisusta

4/2015 5.11.2015
(Photo:istock.com/eternalcreative)
Helsingin hovioikeuden ratkaisu on monessa mielessä merkityksellinen. Ratkaisu osoittaa, että Suomen nykylainsäädännön valossa EU-mallin haltija ei voi toteuttaa yksinoikeuksiaan rikosprosessin avulla.

Helsingin hovioikeus antoi keväällä 2015 mielenkiintoisen ratkaisun yhteisömalliasetuksen (6/2002) mukaisen EU-mallin asemasta teollisoikeusrikosta koskevassa asiassa. Tapauksessa oli muun muassa kyse siitä, että T oli HP Oy:n kanssa tehdyn agenttisopimuksen päättymisen jälkeen jatkanut HP Oy:n EU-mallilla suojaaman seinäkkeen markkinointia ja myyntiä. T:n menettelyä arvioitiin rikoslain 49 luvun 2 §:n mukaisena teollisoikeusrikoksena.

T:n mukaan teollisoikeusrikos koski vain kansallisen, ei EU-mallin loukkausta. Käräjäoikeuden mukaan EU-mallin loukkausta rikollisella menettelyllä ei kuitenkaan ollut syytä asettaa eri asemaan kuin kansallisen mallioikeuden loukkausta, millä perusteella T tuomittiin teollisoikeusrikoksesta.

T:n valitettua hovioikeuteen syyte teollisoikeusrikoksesta hylättiin. Hovioikeus kiinnitti perusteluissaan huomiota siihen, että EU-malli ja kansallinen malli ovat toisistaan erillisiä suojajärjestelmiä. Tätä ilmensi hovioikeuden mukaan muun muassa se, että mallioikeuslakiin sisältyy vain EU-mallin määrittely ja viittaus EU-mallin hakumenettelyyn, muttei esimerkiksi säännöksiä EU-mallin suojapiiristä tai sen tuottamista oikeuksista, mistä säädettiin yhteisömalliasetuksessa. 

Tarkastelussa laillisuusperiaate

Hovioikeus hyväksyi sen, että EU-mallin ja kansallisen mallin tuoman suojan tulisi olla vastaavan sisältöinen myös rikosoikeudellisessa suhteessa, ja ettei yhteisömalliasetus poissulkenut jäsenvaltioiden kansallisten lakien soveltamista EU-malleihin. Kun Suomen lainsäädäntöön ei kuitenkaan ollut lisätty EU-mallia koskevaa nimenomaista rikosoikeudellista sääntelyä, hovioikeus päätyi tarkastelemaan asiaa rikoslain 3 luvun 1 §:n ilmentämän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen menettelyn perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Kyseinen periaate on lisäksi ilmaistu Suomen perustuslain 8 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa, Yhdistyneiden Kansakuntien kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa.

Hovioikeuden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate merkitsi sitä, ettei lain kirjaimen yleiskielen mukaisen tai juridis-teknisen merkityksen ulkopuolelle meneminen tai lain täydentäminen tai korjaaminen esimerkiksi analogiapäätelmän avulla ollut mahdollista. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että rikoslain 49 luvun 2 §:n mukainen teollisoikeusrikos koski yksinomaan mallioikeuslaissa säädetyn kansallisen mallioikeuden suojan loukkaamista, ja hylkäsi syytteen.

Tarvitaanko muutoksia?

Helsingin hovioikeuden ratkaisu on monessa mielessä merkityksellinen. Ratkaisu osoittaa ensinnäkin, että Suomen nykylainsäädännön valossa EU-mallin haltija ei voi toteuttaa yksinoikeuksiaan rikosprosessin avulla. Lisäksi ratkaisun perusteella on aiheellista kysyä, voiko yhteisön tavaramerkkiasetuksen (207/2009) mukainen EU-tavaramerkki olla rikoslain 49 luvun 2 §:n mukaisen teollisoikeusrikoksen kohteena, sillä EU-tavaramerkin suojapiiri ja loukkaus arvioidaan niin ikään yhteisön tavaramerkkiasetuksen, eikä tavaramerkkilain mukaan.

Ottaen huomioon, että EU-mallien ja EU-tavaramerkkien suosio on kasvanut tasaisesti viimeisten vuosien aikana, ratkaisu voi tulla epämieluisana yllätyksenä usealle Suomessa toimivalle tai oikeuksiaan valvovalle oikeudenhaltijalle. EU-tavaramerkkien ja

EU-mallien on perinteisesti mielletty tuottavan ”samat oikeudet” kuin kansallinen tavaramerkki tai malli (suojan maantieteellisyyden laajuuden erot toki tiedostaen), eikä keskustelua EU-tasoisten ja kansallisten yksinoikeuksien välisistä eroista ole juurikaan käyty.

Ratkaisulla on vaikutusta myös EU-tavaramerkkien ja EU-mallien täytäntöönpanossa, vaikka sinänsä teollisoikeusrikoksia koskevia ratkaisuja on annettu viimeisten vuosien aikana vain muutamia.

Esimerkiksi Suomen tullin pysäyttämien tuoteväärennösten kohdalla Tullille osoitettava tutkintapyyntö epäillyn teollisoikeusrikoksen johdosta on yksi tapa käynnistää EU:n tuoteväärennösasetuksen (608/2013) edellyttämä menettely teollisoikeuden loukkauksen määrittämiseksi, jos tuoteväärennösten vastaanottaja on vastustanut tuhoamista ja oikeudenhaltija haluaa pitää tuoteväärennökset pysäytettyinä. Samoin rikosprosessiin liittyvä pelotevaikutus saattaa olla avainasemassa teollisoikeuden loukkausta koskevissa sovintoneuvotteluissa. Mahdollisuus saattaa teollisoikeuden loukkaustapaus käsiteltäväksi rikosprosessin keinoin on tärkeä myös oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvän ”oikeuden saatavuus”-periaatteen (access to justice) kannalta, sillä siviiliprosessiin liittyvien korkeiden oikeudenkäyntikustannusten on arvioitu jopa rajoittavan pienten ja keskisuurten yritysten oikeussuojan toteutumista.

Hovioikeuden ratkaisun perusteella ja tulevia muutoksia silmällä pitäen voikin kysyä, tulisiko Suomen kansallista lainsäädäntöä muuttaa siten, että EU-tavaramerkin tai -mallin loukkaus voitaisiin arvioida rikoslain teollisoikeusrikossäännöksen valossa?

Nähdäkseni vastaus kysymykseen ei ole täysin yksiselitteinen, sillä kuten hovioikeus ratkaisunsa perusteluissa huomautti, EU-mallin rekisteröintimenettelyssä ei – toisin kuin kansallisen mallin rekisteröintimenettelyssä – tutkita niin sanottuja relatiivisia rekisteröintiesteitä, minkä vuoksi EU-malliksi voidaan rekisteröidä jopa aiempien mallien kanssa täysin identtisiä malleja. Sama koskee myös EU-tavaramerkkejä, joita ei rekisteröintimenettelyn aikana viran puolesta hylätä aiempien identtisten tai sekoitettavien tavaramerkkien vuoksi.

Tässä mielessä on perusteltua, että Suomen Patentti- ja rekisterihallituksen tiukemman rekisteröintiseulan läpäisseiden kansallisten tavaramerkkien ja mallien haltijoilla on ainakin toistaiseksi käytössään laajemmat keinot loukkaustapauksiin puuttumiseksi.

Henri Kaikkonen
Asianajaja, Senior Associate
Inventio Asianajotoimisto Oy

Aiheet: Mallioikeudet
Share: