EU-tason teollisoikeuksien loukkausten rangaistavuus Suomessa

Kirjoitimme IPRinfoon 2/2016 pitkään jatkuneesta tulkintaepäselvyydestä EU-tason immateriaalioikeuksien loukkauksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta. Ongelmana on ollut rikoslain teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistön viittaavan vain kansallisten teollisoikeuslakiemme vastaiseen menettelyyn. Tunnusmerkistöstä ovat puuttuneet selvät viittaukset EU-tason teollisoikeussäädöksiin eli EU-tavaramerkki- ja yhteisömalliasetuksiin.

Ristiriitainen ratkaisukäytäntö

Oikeuskäytännössä on esiintynyt epävarmuutta ja ristiriitaisia ratkaisuja sen suhteen, seuraako tästä puutteesta – laillisuusperiaatteen valossa – ettei EU-tason teollisoikeuksien loukkausta voida pitää rangaistavana rikoksena.

Kysymykseen on nyt saatu selvä vastaus korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2018:36 muodossa. KKO katsoi yksimielisesti, ettei EU-teollisoikeuden loukkausta voitu pitää rangaistavana nykyisen rikostunnusmerkistön muotoilun valossa.

Kuten moni varmaan muistaa, kysymyksenasettelu ajankohtaistui vuonna 2015 Helsingin hovioikeuden annettua ns. Happy Print -ratkaisunsa (R 14/924). Ratkaisussa hovioikeus katsoi, kuten korkein oikeus nyt, ettei rangaistavuutta voitu ulottaa rikoslain 49 luvun 2 §:n sanamuotoa pidemmälle, eli koskemaan myös EU-teollisoikeuksia.

Ratkaisu herätti suurta huolta oikeudenhaltijoiden ja heidän asiamiestensä keskuudessa. Kuten monissa yhteyksissä on toistettu, edellyttää muun muassa TRIPS-sopimus Suomen kriminalisoivan ainakin tahallisen tavaramerkkiloukkauksen.

Lisäksi immateriaalioikeuksien tullivalvontajärjestelmä pitkälti nojaa sen varaan, että oikeudenhaltijat voivat nopeasti puuttua rajalla havaittuihin loukkaaviin tuontitavaroihin tekemällä niitä koskevan rikosilmoituksen: ellei oikeudenhaltija tiukkojen määräaikojen puitteissa ryhdy oikeudellisiin toimenpiteisiin loukkaavien tavaroiden johdosta, vapautetaan ne liikenteeseen. Jos mahdollisuus täyttää vaatimus tekemällä rikosilmoitus poistuu, jää oikeudenhaltijan ainoaksi vaihtoehdoksi raskaan siviiliprosessin aloittaminen. Siihen liittyvän kuluvastuun takia tämä ei tyypillisesti ole pienen piraattituote-erän maahantuojankaan etu.

Helsingin käräjäoikeus jättikin vuoden 2015 loppupuolella antamassaan BMW-ratkaisussa (R 14/5257) noudattamatta Happy Print -ratkaisun oikeusohjetta mallioikeusloukkausasiassa. Vastaavasti käräjäoikeus myös kesällä 2016 antamassaan H2O MOP -ratkaisussaan katsoi, ettei laillisuusperiaate estänyt rikosvastuun ulottamista EU-teollisoikeuksien loukkaukseen.

Näiden ratkaisujen jälkeen moni IP-asiantuntija olikin varovaisen optimistinen, että tulkintalinja palautuisi Happy Print -ratkaisuja edeltävään oikeustilaan.

Korkein oikeus yhtyi HO:n linjaukseen

Näin ei kuitenkaan käynyt. Käräjäoikeuden H2O MOP -ratkaisusta valitettiin hovioikeuteen, joka noudatti Happy Print -linjaa. Syyttäjän valitettua korkein oikeus myönsi valitusluvan. Ratkaisussaan KKO 2018:36 se vahvisti hovioikeuden linjan oikeaksi.

Korkein oikeus totesi, ettei muun muassa TRIPS-sopimuksella voinut olla sellaista tulkintavaikutusta, että rikosoikeudellinen vastuu olisi ulottunut koskemaan myös EU-tason teollisoikeuksia. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten korkein oikeus totesi, ettei ”unionin direktiivillä tai asetuksella [–] kuitenkaan voi itsessään ja jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla rikosoikeudellista vastuuta määrittävää tai sitä ankaroittavaa vaikutusta”.

Näin ollen rangaistussääntöä ei ”tulkinnalla” voitu ulottaa koskemaan myös EU-tason teollisoikeuksia tilanteessa, jossa näitä ei mainittu itse rangaistussäännöksessä.

Ratkaisun KKO 2008:36 jälkeen on siis pidettävä selvänä, ettei Suomen laki tällä hetkellä kriminalisoi EU-tason teollisoikeuksien loukkauksia.

Se, että Suomi täten rikkoo esimerkiksi TRIPS-sopimusta, ei muuta asiaa. Eri asia toki on, voisiko tästä rikkomuksesta vahinkoa kärsivä yritys nyt saattaa valtion korvausvastuuseen jollakin perusteella, esimerkiksi eurooppaoikeudellisen niin sanotun Francovich-vastuun nojalla. Kysymys jäänee kuitenkin teoreettiseksi.

Lakimuutoksesta tulossa apua?

Jo ennen korkeimman oikeuden ratkaisua tunnistettiin yleisesti, ettei ristiriitainen oikeustila ollut tyydyttävä. Tavaramerkkilain osittaisuudistuksen yhteydessä (HE 24/2016) useampi alan toimija yritti saada lainsäätäjää tekemään tarvittavat tarkennukset rikoslakiin. Tässä vaiheessa kuitenkin todettiin, että muutos edellyttäisi laajempaa valmistelua.

Nyt vihdoin näyttää siltä, että asiaan oltaisiin saamassa korjaus tavaramerkkien osalta. Tavaramerkkilain kokonaisuudistusta selvittävä työryhmä ehdottaa rikoslain 49 luvun 2 §:ää tarkennettavan siten, että EU-tavaramerkkien loukkaus selvästi saatetaan teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistön piiriin. Luonnoksen lausuntokierroksen yhteydessä ehdotus ei tältä osin herättänyt merkittävää kritiikkiä, joten voitaneen toivoa, että tarkennus saadaan aikaan.

Vielä on kuitenkin epävarmaa, millä aikataululla lakimuutos saadaan hyväksyttyä. Ehdotus sisältää useita muita merkittäviä muutoksia, jotka ovat herättäneet voimakastakin keskustelua, joten viivästyksiä matkan varrella ei voitane sulkea pois.

Lisäksi on myös huomattava muutosehdotuksen koskevan vain tavaramerkkejä. Yhteisömallioikeuksien osalta tarkennusta ei vielä olla ehdottamassa.

Ainakin mallioikeuksiin laajalti nojaavilla aloilla, kuten muoti- ja autoteollisuudessa, tulisikin edelleen harkita, olisiko oikeudenhaltijoiden syytä hakea olemassa olevien EU-rekisteröintien rinnalle myös kansallinen – edelleen rikostunnusmerkistön piirissä oleva – mallioikeusrekisteröinti. Muutoin loukkaavien tuotteiden, jotka usein tuodaan suhteellisen pienissä erissä, maahantuontiin voi olla haastava puuttua tullivalvonnan edellyttämissä aikatauluissa.

Myös tavaramerkkien osalta oikeudenhaltijoiden on syytä harkita, miten toimia siihen asti, että tavaramerkkilain kokonaisuudistus lopullisesti hyväksytään.

Kirjoittajat ovat immateriaalioikeuksiin erikoistuneita asianajajia, ja he työskentelevät asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy:ssä.