Esittelyssä Niklas Östman

4/2016 16.12.2016
(Photo: istockphoto.com/AdrianHancu)
Henkilökuva-palstalla esittelemme ajankohtaisia ihmisiä immateriaalioikeuden alalta. Tällä kertaa vuorossa on juuri Suomeen palannut Niklas Östman.
Mitä teet ja missä olet viettänyt viime vuodet?

Palasin aiemmin tänä vuonna Suomeen osakkaaksi Roschier Asianajotoimistoon eli samaan rooliin, josta aikoinaan lähdin maailmalle kuusi vuotta sitten. Tässä välillä toimin mm. Nokian patenttilisensoinnin vetäjänä maailmanlaajuisesti sekä Microsoftin maailmanlaajuisesta patenttilisenssoinnista käytännössä vastaavana General Managerina USA:ssa.

Niklas Östman

Mitä tarkemmin ottaen puuhasit Microsoftilla?

Vastasin Microsoftin Android/Chrome, exFAT, Exchange ActiveSync sekä SMB-patenttilisenssiohjelmien vetämisestä. Käytännössä lensin ja johdin laajempaa tiimiä, joka lensi, ympäri maailmaa neuvottelemassa patenttilisenssisopimuksia. Osallistuin keskeisesti Microsoftin maailman suurimman patenttilisensointibisneksen luomiseen ja pyörittämiseen. Tämä suuruus siis olettaen, että Qualcommin puolijohdebisnekseen liittyvää numeroiden valossa vieläkin suurempaa patenttibisnestä ei katsota varsinaiseksi patenttilisensointibisnekseksi. Osallistuin myös kaikenlaiseen muuhun IPR-asioihin liittyvään toimintaan, kuten kilpailuoikeudellisiin, oikeudenkäynti-, yrityskauppa- ja lobbausprojekteihin. Järjestyksen vuoksi mainittakoon, että muutin USA:han perheineni jo kauan ennen Nokian puhelinliiketoiminnan myyntiä Microsoftille.

Osallistuitko kyseiseen yrityskauppaprosessiin?

On julkisessa tiedossa, että ao. yrityskauppa hylättiin ensimmäisellä käsittelykerrallaan Microsoftin hallituksessa. Sitä ja itse yrityskauppaa perusteltiin Microsoftin taholta julkistettaessa pitkälti patenttilisensointia koskevin argumentein. Tässäkin asiassa totuus on paljon tarua ihmeellisempää. Suomen kannalta pääasia on, että Nokia sai mahdollisuuden jatkaa tarinaansa uudessa muodossaan. Minulle hyvin tuttu patenttilisensointibisneksensä on taas kerran yhtiön kannattavin bisnes. Viime aikoina on tullut uutisia siihen suuntaan, että Microsoft jatkaisi jollain tavalla matkapuhelinbisnestään. Valitettavasti siihen tarinaan ei Nokian aiempi matkapuhelinbisnes ilmeisesti enää juuri liity.

Miten näet Nokian patenttilisensointibisneksen tulevaisuuden?

Näen sen edelleen positiivisena. Nokialla on todellinen mahdollisuus ohittaa jopa Microsoft vuotuisissa patenttilisensointituloissa, joskin se edellyttää paljon kovaa työtä.

Mitä tulee patenttilisensointiin yleisemmin, se edellyttää erityisesti valmiutta ja kykyä oikeudenkäynteihin, jotka ovat lisensoinnissa monella tapaa markkinointia. Itse uskon erityisesti IoT-laitteiden lisensointiin. Niiden volyymi tulee olemaan jopa 10 miljardia laitetta vuodessa. Tämä saattaa mahdollistaa jopa rojaltien alentamisen tavalla, joka silti vain lisää vuosittaista kokonaistuloa. Autojen lisensoiminen tulee olemaan merkitykseltään rajoitetumpaa, koska niitä myydään maailmassa lukumääräisesti niin vähän ja internetiin kytkettyjen autojen määrä on sitäkin pienempi. Olen IPR-asioissa asioinut paljon kyseisen alan kanssa, joten autoteollisuuden taipumus ulkoistaa IPR-vastuut alihankkijoilleen on tullut varsin tutuksi. Uskon, että autot ovat patenttilisensoinnin kannalta vain pienehkö, joskin merkittävä, IoT-laitteiden alalaji. Pilvipalveluista ei näillä näkymin ole tulossa kovin merkittävää aluetta patenttilisensioinnille. Ei vähiten siksi, että pilvipalvelut pyörivät lähes puhtaasti Linux-ympäristöissä. Tällä hetkellä raha patenttilisenssoinnissa tulee luonnollisesti edelleen lähinnä matkapuhelimista, eikä se tule ihan heti muuttumaan.

Mitä kaikkea olet matkan varrella nähnyt?

Olen neuvotellut isoja IPR- ja teknologia-sopimuksia käytännössä jokaisen maailman merkittävän teknologiayhtiön kanssa. Näin aitiopaikalta Microsoftin ja Nokian bisnekset, jotka olivat molemmat aivan fantastinen koulu. Mikään MBA-tutkinto ei olisi voinut opettaa murto-osaakaan siitä, mitä siellä opin. Olen saanut kunnian tutustua läheisesti esimerkiksi Microsoftin ohjelmistobisnekseen ja nähdä sisältä käsin sen transformaation pilvipalveluiksi. Aiemmin sain tutustua läheisesti sekä Nokian verkko- että entiseen matkapuhelinbisnekseen. IPR-bisnes itsessään sitten on tietenkin valtavan tuttua sekin, koska sitä olen ollut mukana luomassa ja kasvattamassa jo pidempään.

Olen asioinut IPR-asioiden tiimoilta kilpailuviranomaisten kanssa eri puolilla maailmaa eli käytännössä kaikkien kilpailuasioissa toimivaltaisten amerikkalaisten, Euroopan unionin, Japanin, Korean ja Kiinan viranomaisten kanssa. IPR-oikeudenkäynteihin ja IPR-asioihin liittyviin välimiesmenettelyihin olen osallistunut mitä erilaisimmissa rooleissa ja eri puolella maailmaa aina todistajasta yhtiön viralliseen edustajaan ja asiamieheen.

Paljon tässä on tähän mennessä nähty, joten moneen kirjaan olisi hyvät ainekset. Paljon on vielä toivottavasti uutta hienoa edessäkin.

Miksi palasit juuri Roschierille?

Aloitin Roschierilla ensimmäistä kertaa jo vuonna 1998. Roschier on monella tapaa se paikka ja viitekehys, jossa olen ammattiin kasvanut ja josta olen maailmalle ponnistanut. Pitkälle on ponnistus kantanut. Meillä on aivan fantastisen hieno ja asiansa osaava IPR- ja teknologiaosasto. Teemme paljon sellaista, jota ei juuri kukaan muu ei tee, ainakaan Pohjoismaissa.

Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi voinut olla oman toimiston perustaminen, mutta silloin olisin jäänyt vaille sitä hienoa ympäristöä ja niitä kollegoita, joiden kanssa yhdessä nyt toimintaamme rakennamme. Asianajotoiminta on myös eräänlaisessa murroksessa, jossa bisnesasioiden ymmärtämisen merkitys kasvaa jatkuvasti.

Miten näet IPR-asioiden tulevaisuuden?

Minulle se näyttäytyy pitkälti patenttijärjestelmän tulevaisuutena, koska esimerkiksi tavaramerkkiala on maailmanlaajuisesti jo niin vakiintunut ilman suuria muutostarpeita. Tekijänoikeusala puolestaan tulee myös tavallaan kärsimään jatkossakin siitä, että eri kanavia ja medioita on niin valtavasti. Jotkut ovat jo ennustamassa sitä, että sisällön katselemisesta aletaan maksaa kuluttajille – eikä toisinpäin. Se on tavallaan myös osittain toteutunut jo mainosrahoitteisten bisnesmallien jatkaessa kasvuaan. Tämä muokkaa tekijänoikeus-järjestelmää monella tapaa mainonnalle alisteiseksi ja jopa siitä riippuvaiseksi. Ohjelmistopuolella kehitys on samoin mennyt lujaa vauhtia pois tekijänoikeuden lisensoimisesta kohti ohjelmistojen tarjoamista pilvipohjaisina palveluina. Tekijänoikeudelliset IPR-transaktiot ovat pitkälti muotoutuneet palvelujen kauppaamiseksi. Patenttialalla ei tällaista voi tapahtua.

Patenttiala tulee olemaan isossa murrosvaiheessa pitkään. USA:n edellinen hallinto oli IPR-asioissa hyvin lähellä eräitä Piilakson jättiyrityksiä, mikä johti patenttien merkityksen ja arvon jatkuvaan rapautumiseen USA:ssa. Nyt on hyvä syy olla optimistinen ja uskoa, että uusi keskushallinto saa USA:ssa kehityksen käännettyä parempaan suuntaan patenttiasioissa. Tästä on ollut nähtävissä jo ensimmäisiä merkkejä. Patenteilla ei ole merkitystä vain kustannuksina Piilakson yrityksille, vaan esimerkiksi välttämättöminä kannusteina lääketeollisuudessa ja monilla uusilla teollisuudenaloilla. Obaman hallinto ei kyennyt tehokkaasti tasapainoilemaan näiden erilaisten intressien välillä.

EU:ssa patenttiala kärsi ensin pitkän 40-vuotisen taipaleen, jonka aikana sorvattiin uutta yhteisöpatenttia. Lopputulos oli monella tapaa omituinen, jossa oli kompromisseja kielien ja tuomioistuinten sijaintipaikkojen suhteen. Juuri kun kaikki saatiin vihdoin pakettiin perinteisellä EU:lle tyypillisellä sub-optimoidulla kompromissilla, tuli viime kesän Brexit-yllätys. Viimeisimmät tiedot tosin näyttävät vähän positiivisemmilta tämän ikuisuusprojektin suhteen. Jos yhteisöpatentti todella saadaan aikaan, niin seuraava kysymys tulee olemaan, miten se käytännössä toimii. En ole koskaan päässyt eroon ajatuksesta, että loppujen lopuksi kompromissit ovat tässäkin asiassa, kuten esimerkiksi rahaliitossa, optimoitu parhaiten Saksan ja erityisesti sen keskisuurten yritysten eli ns. Mittelstand-sektorin kannalta. Kokonaan eri asia on, miten uusi systeemi sitten toimii esimerkiksi suomalaisen PK-yrityksen kannalta. Uskon, että moni suomalaisyhtiö tulee vielä isosti yllättymään tässä asiassa. Patenttien merkitys EU:ssa kasvaa aivan varmasti. Se, kenelle se on hyvä ja kenelle se on huono asia, on sitten ihan oma kysymyksensä.

Kun käännetään katse kohti Kiinaa, niin ei voida kuin ihmetellä vielä enemmän. Heillä on omat keskusjohdon sanelemat 5-vuotissuunnitelmansa ja valtavan suuret verotukselliset tuet patentoinnille. Tämä on johtanut siihen, että he ylittävät vuositasolla jo miljoonan patenttihakemuksen rajan. Se ei tietenkään selity pelkällä innovatiivisuudella. Itse uskon monen muun Kiinaa IPR-asioissa hyvin tuntevan tahon kanssa, että maassa on oltu turhautuneita siihen, että globalisaation myötä ollaan tultu mukaan maailmantalouteen hieman jälkijunassa ja melkoisessa alakynnessä patenttien kannalta. Tämä taas on johtanut ajatukseen siitä, että ajetaan koko systeemi valtiontuilla komeasti seinään ja alleviivataan patenttijärjestelmän puutteita, jotta siitä luovuttaisiin tai sitä ainakin merkittävästi muutettaisiin maailmalla Kiinalle paremmaksi. Mitään muuta selitystä en voi heidän lähestymistavalleen keksiä.

Näistä muutostarpeista on sinänsä helppo olla samaa mieltä, mutta lähestyisin asiaa rakentavammin niin, että patentit ovat kenties liian halpoja ja niitä myönnetään jossain päin maailmaa jo ennestäänkin varmaan liian helposti. Kiinan suunta on tälle täysin päinvastainen eli patenttihakemuksen jättäminen ei maksa nettomääräisesti mitään, vaan siitä jopa maksetaan, jonka vuoksi hakemusten määrät räjähtävät taivaisiin ja laatu on mitä se on. En voi mitenkään uskoa, että se on sattumaa. Kiinalla on oma agendansa, joka ei selity innovatiivisuudella tai sen tukemisella, vaan kovalla ja laskelmoidulla kauppapolitiikalla. Jos patenttijärjestelmälle on olemassa jokin eksistentiaalinen uhka, niin se on Kiinan aktiivinen ja protektionistinen patenttipolitiikka. Kaikista paradoksaalisinta on se, että Kiina toimii esimerkiksi täysin Pariisin konvention ja eri vapaakauppasopimusten puitteissa. Niitä on ehkä pakko ajan myötä tiukentaa esimerkiksi seuraamusjärjestelmän ja patentointiin kohdistuvien valtiontukien osalta. Tämäkin asia palautuu geo- ja kauppapolitiikkaan.

Monenlaista muutosta on patenttiasioissa vireillä niin USA:ssa, Euroopassa kuin Kiinassakin. Suomelle asia on äärimmäisen tärkeä, sillä olemme aivan poikkeuksellisen tiede- ja tutkimusvetoinen talous ja yhteiskunta, mutta oma teollinen pohja on päässyt viime vuosina aika pahasti rapautumaan. Tämä korostaa Suomen intressiä siihen, että maailmassa on hyvin toimivan teknologiansiirron ja sitä tukevan patenttilisenssoinnin mahdollistava patenttijärjestelmä. Valitettavasti Suomen mahdollisuudet vaikuttaa IPR-asioiden kehitykseen esimerkiksi Kiinassa ovat käytännössä täysin olemattomat ja EU on edelleen enemmän keskittynyt omaan yhteisöpatentti-projektiinsa. Mutta se on varmaa, että seuraavat 10 vuotta tulevat olemaan poikkeuksellisen mielenkiintoisia patenttimaailmassa.