Ehdotus kansalliseksi IPR-strategiaksi

3/2021 16.6.2021
Arrow forward

Ehdotus kansalliseksi aineettomien oikeuksien strategiaksi tuli julki 9.6.2021. Lausuntopyyntö on julkaistu lausuntopalvelu.fi:ssä. Lausuntoja voi antaa 2.7.2021 klo 16.00 asti, joten kovin paljon aikaa ei ole varattu näin kesälomien alla, jos halutaan enemmänkin palautetta.

Rakenne

Ehdotus on jaettu viiteen osaan. Heti alussa eli johdannossa kerrotaan, että hallituksen tavoitteena on nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämismenojen osuus nykyisestä 2,7 prosentista 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttamisessa IPR -strategia ja sen asianmukainen toteuttaminen on yksi varteenotettavista keinoista. Johdannossa mainitaan myös, että vuoden 2009 IPR-strategiaa sekä maaliskuussa 2021 julkaistua taustaselvitystä ”Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020” on hyödynnetty (IPRinfo 2/2021). Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimesta on pidetty webinaareja, joissa on käsitelty strategiaa. Ehdotuksessa käytetään termejä aineettomat oikeudet ja aineeton omaisuus teollis- ja tekijänoikeuksien asemesta.

Toisessa eli taustaosiossa (s. 2-6) todetaan, että Suomen aineettomien oikeuksien järjestelmä erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa on toistaiseksi sijoittunut hyvin ja Suomen IPR-järjestelmä koetaan varsin toimivaksi. Ministeriöiden resursointiin ja työnjakoon sekä IPR-lainsäädäntöön kohdistuu kuitenkin runsaasti kritiikkiä. Osaaminen erityisesti pk-sektorin puitteissa on puutteellista ja koulutuksessa on parantamisen varaa. Lisäksi innovaatioiden kaupallistamisessa tarvitaan tukea, erityisesti korkeakoulujen osalta.

Taustaksi kommentoidaan myös EU- ja kansainvälistä yhteistyötä muun muassa viittaamalla komission 25.11.2020 julkaisemaan IP-toimintasuunnitelmaan (Esim. IPRinfo 4/2019 ja 5/2020) sekä WIPO:n rooliin IPR-järjestelmän kehittäjänä. Politisoitumisen myötä se on viime vuosina kuitenkin laantunut. IPR-strategian suhdetta muihin kansallisiin politiikkatoimiin nostetaan myös esille.

Kolmas osa käsittelee aineettomaan omaisuuteen ja oikeuksiin vaikuttavia kehityssuuntia eli trendejä (s. 6-8). Tällaisia trendejä ovat strategiaehdotuksen mukaan digitalisaatio ja sen keskiössä datatalous, alustatalous ja tekoäly, oikeuksien politisoituminen ja kollisioiden lisääntyminen esimerkiksi IPR-loukkauksien muodossa, muutosten nopeus ja oikeudenalojen lähentyminen sekä IPR:ien merkitys globaalin kilpailukyvyn rakentajana ja ylläpitäjänä.

Osissa 4 (s. 8-10) ja 5 (s. 10-19) kuvataan vuoden 2030 tavoitetila ja luetellaan tavoitetilaa edistävät toimenpiteet.

Tavoitetila

Vuonna 2030 eli vajaan kymmenen vuoden kuluttua Suomessa tulisi olla vahva IPR-osaaminen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että IP-oikeuksia koskevaa koulutusta on lisätty ja aineettomat oikeudet ovat osa koulutuskokonaisuutta. Merkittävällä osalla suomalaisia yrityksiä on IPR-strategia, johon sisältyy datan hallinta ja hyödyntäminen, joka taas edistää yritysten kilpailukykyä.

Suomessa luodaan ja kaupallistetaan maailmanluokan innovaatioita. Tämä tarkoittaa aktiivista tutkimustoimintaa sekä tutkimuslaitoksissa että korkeakouluissa. Palvelumuotoilulla, sen suojaamisella ja asiakaslähtöisyydellä on keskeinen asema.

Tämän varmistamiseksi aineettoman omaisuuden tulee olla myös kiinteä osa poliittista päätöksentekoa. Lisäksi meillä on saatavissa taloudellisesta näkökulmasta tarvittavat tietoaineistot muun muassa oikeuksien arvon määrittelyyn.

Suomen IPR-järjestelmä on toimiva ja kilpailukykyinen. Se on myös käyttäjälähtöinen ja mahdollistaa oikeuksien voimaansaattamisen pienillekin yrityksille. Lisäksi järjestelmä on joustava ja mukautuu ympäröivän maailman muutoksiin.

Suomi osallistuu IPR-järjestelmän ja sääntelyn kehittämiseen sekä EU:ssa että kansainvälisesti. Suomi on myös mukana kehittämässä digitalisointia WIPO:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Toimet tavoitetilan saavuttamiseksi

Tämän tavoitetilan saavuttamiseksi esitetään viisitoista toimenpidettä. Osaamisen vahvistamiseksi ehdotetaan enemmän pk-yrityksille suunnattua IPR-neuvontaa ja tiedonsaantia luomalla henkilökohtainen sparraava IPR-neuvonta. Vahvistetaan edelleen IPR University Centerin roolia IPR-kouluttajana. Tämä edellyttää Centeriin lisäresursointia. Yrityksille suunnataan koulutusta, jotta ne ymmärtäisivät paremmin hyödyntää niiden tuottamaa dataa. Lisäksi varmistetaan IPR-osaaminen valtionhallinnossa esimerkiksi julkisissa hankinnoissa.

Kaupallistamisen edistämiseksi selvitetään nopeassa tahdissa TEM:n ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kesken kansallisen verkostomaisen toimintamallin tarvetta. Mallin tarkoituksena on vahvistaa muun muassa innovaatio-, kaupallistamis- ja IPR-osaamista sekä nopeuttaa tutkimustulosten siirtymistä yhteiskunnan hyödyksi.

Jotta voitaisiin varmistaa, että IP-oikeudet otetaan riittävässä määrin huomioon poliittisessa päätöksenteossa, lisätään valtioneuvoston tasoisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien valmistelun avoimuutta sekä kehitetään aineettomien oikeuksien arvon määrittelyyn liittyvän tiedon tilastointia ja parannetaan olemassa olevien aineistojen saatavuutta.

IPR-järjestelmää kehitetään toteuttamalla pitkään toivelistalla olleen patenttilain uudistus, jossa otetaan huomioon tekoälyn nopea kehittyminen. Lisäksi pyritään varmistamaan muun IPR-lainsäädännön, kuten sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan lain, joustavuus. Tämän varmistamiseksi toteutetaan henkilöresurssien lisääminen sekä TEM:ssä että OKM:ssä. Resurssilisäyksen tulisi tapahtua vuoden 2022 aikana. Oikeuksien saatavuuden parantamiseksi tarkastellaan erityisesti markkinaoikeuden maksujärjestelmää, jolloin eduskunnan toivomuksen mukaisesti on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yritysten asemaan.

Tekijänoikeusinfrastruktuurin ja datan hyödyntämisen kehittämiseksi investoidaan muun muassa eri toimialojen tekijänoikeuskoulutukseen sekä tekijänoikeustiedon tehokkaan hallinnoinnin edellyttämän datan jakamisen rajapintojen rakentamiseen.

IPR-järjestelmän ja -sääntelyn kehittämiseksi EU:ssa ja kansainvälisesti toteutetaan ulkoministeriön toimesta kaupanesteselvitys ja tämän perusteella laaditaan toimenpideohjelma IPR-väärinkäytösten puuttumiseen. Lisäksi muodostetaan tilannekuva Suomeen kohdistuvien ulkomaisten investointien vaikutuksesta kriittiseen aineettomaan omaisuuteen, jonka perusteella suunnitellaan politiikkatoimia.

Näkemyksiä

Ehdotus perustuu varsin laajaan, mutta kiireisesti viime vuoden kesän ja syksyn aikana tehtyyn taustaselvitykseen. Aiemmin tehdyt selvitykset trendien paikallistamisineen ja seurantoineen ovat kuitenkin edesauttaneet strategian laatimista. Se etenee johdonmukaisesti ja päätyy hallittavaan määrään toimenpide-ehdotuksia verrattuna edelliseen kierrokseen, jolloin esitettiin 60 toimenpidettä, joista osa on edelleen toteutumatta.

Puutteet, kuten pk-sektorin IPR-osaaminen, innovaatioiden kaupallistaminen erityisesti korkeakouluissa, huomion ja valmistelu- ja seurantaresurssien lisääminen valtion hallinnossa, erityisesti patenttilainsäädännön vanhentuneisuus sekä tekoälyn huomioiminen, taloudellisen IP-tiedon ja datan parempi hyödyntäminen, ja Suomen aktivoituminen IPR:ien osalta esimerkiksi EU-tasolla, on tunnustettu ja aiotaan korjata.

Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, ettei IPR:ien merkitystä kestävän kehityksen saavuttamisessa juurikaan ole tuotu esille. Tätä voisi pohtia patenttiuudistuksen yhteydessä.

Jotta varmistetaan strategian toteutuminen, on kuitenkin jokaisen toimenpiteen osalta nimettävä päävastuullinen sekä selkeästi kirjattava milloin toimenpiteen tulee olla toteutettu. Ymmärrän toki, ettei valtionhallinto ole suoraan verrattavissa yritykseen ja että ainakin yksi selvä takaraja on olemassa eli vuoden 2030 tavoitetilan saavuttaminen, mutta silti olisi toivottavaa, että strategiaan myös kirjattaisiin seurantamekanismi ja tiiviin arviointi- ja väliaikaraportin laatiminen.

Näistä huomautuksista huolimatta ehdotuksen valmistumista ja sen jatkojalostamista valtioneuvoston periaatepäätökseksi on otettava ilolla vastaan. Aineettoman omaisuuden ja aineettomien oikeuksien merkitystä tämän päivän yhteiskunnassa ei ole syytä aliarvioida.

Kirjoittajat