Kirja saa äänen

Celia on erikoiskirjasto, joka tekee kauno- ja tietokirjoista äänikirjoja. Tekijän lupaa sen ei tarvitse kysyä.

Moni kirjailija ja tekijä etsii verkosta omia kirjojaan ja niihin liittyvää keskustelua ja arvioita. Samalla voi löytyä tieto siitä, että Celia-kirjasto on tehnyt kirjasta äänikirjan.

Tieto on yhtäältä ilahduttanut ja toisaalta kummastuttanut tekijää. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Millä perusteella kyseinen äänikirja on voitu tuottaa? Miksei kirjan tekijä tai kustantaja ole tiennyt asiasta? Pieni selvitys Celian toiminnan perusteista on siis paikallaan.

Lupa suoraan tekijänoikeuslaista

Celia on opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluva erikoiskirjasto, joka muuntaa kirjallisuutta saavutettavaan muotoon mm. äänikirjoiksi ja e-kirjoiksi. Muuntamisen lisäksi Celia välittää niitä henkilöille, joilla on lukemiseste, eli joille tavalliset painetut kirjat eivät vamman tai sairauden vuoksi sovi.

Celian toiminta perustuu paitsi lakiin ja asetukseen näkövammaisten kirjastosta, myös tekijänoikeuslakiin, erityisesti sen 17 §:ään:

Näkövammaisille ja muille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää teoksia tavanomaisella tavalla, saa valmistaa kappaleita julkaistusta kirjallisesta teoksesta — muulla tavalla kuin ääntä tai liikkuvaa kuvaa tallentamalla. —

Tekijänoikeusasetus määrittelee ne tahot, joilla on oikeus tuottaa äänikirjoja lukemisesteisille käyttäjille. Tällainen taho, kuten esimerkiksi Celia, ei saa kuitenkaan tavoitella toiminnallaan kaupallista tai taloudellista etua. Kirjan tekijä on puolestaan oikeutettu tekijänoikeuskorvaukseen, jos tuotetut versiot myydään tai välitetään käyttäjälle siten, että tämän haltuun jää pysyvästi kappale teoksesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Celia saa lain nojalla tuottaa saavutettavia versioita painetuista kirjoista. Oikeudenhaltijoilta ei tarvitse kysyä erillistä lupaa esimerkiksi äänikirjan valmistamiseen. Kolikon toinen puoli on se, että tämä lain nojalla tuotettu aineisto on tarkoitettu ainoastaan lukemisesteisille käyttäjille, ei kenelle tahansa.

Äänikirjakustantaminen on Suomessa pienimuotoista, ja siksi Celian tuottamat äänikirjat erottuvat verkosta helposti. Tekijänoikeuslain poikkeukset ja rajoitukset ovat monelle kirjailijalle vieraita, ja niistä kysellään Celiasta suhteellisen usein.

Celia maksaa tekijänoikeuskorvauksia

Celia välittää osan tuottamistaan äänikirjoista käyttäjille siten, että käyttäjälle voi periaatteessa jäädä kirjakopio haltuunsa. Cd-rom-levylle tallennettuja kirjalainoja ei palauteta Celiaan, vaan levyt on sovittu hävitettäväksi lukemisen jälkeen.

Käytäntö on ollut välttämätön mm. palautusten vaatiman käsittelyn ja postimaksujen takia. Lisäksi käytäntö helpottaa vammaisten käyttäjien arkea, kun eräpäiviä ja postiin toimitettavia palautuksia ei ole.

Lain mukaan tämä käytäntö kuitenkin edellyttää, että Celia maksaa toimittamistaan lainoista tekijänoikeuskorvaukset. Korvaukset maksetaan Sanasto ry:n kautta Sanaston asiakkuussopimuksen solmineelle tekijälle. Lisäksi tekijä voi tilata oman tekijäkappaleensa Celian äänikirjoista Sanaston kautta. Tekijänkappaletta ei kuitenkaan saa hyödyntää kaupallisesti tai panna muuhun yleiseen levitykseen.

Yleisen kirjallisuuden lisäksi Celia tuottaa tekijänoikeuslain nojalla muun muassa äänikirjaversioita kaupallisten kustantamoiden julkaisemista oppikirjoista. Laki edellyttää, että myytävästä aineistosta maksetaan tekijänoikeuskorvaukset, jotka Sanasto ry tilittää suoraan kirjojen tekijöille.

Suomi on pieni kielialue, eikä samoja äänikirjoja kannata tuottaa kahdesti. Siksi Celia on jo useamman vuoden ajan tehnyt kustantajien kanssa yhteistyötä äänikirjojen tuottamisessa. Käytännössä yhteistyö tarkoittaa, että sama, laadukas perusäänitys jalostetaan käytettäväksi sekä kustantajien toiminnassa että Celian palveluiden kautta.

Vuonna 2012 äänikirjoja valmistui yhteistuotantona yhteensä 26. Yhteistyö on lisääntynyt ja kantanut hedelmää, koska vuonna 2013 elokuun loppuun mennessä yhteistuotantona oli tuotettu jo 33 äänikirjaa.

Lukemisesteisiä koskevat tekijänoikeuden poikkeukset ja rajoitukset ovat suhteellisen samankaltaisia kaikissa Pohjoismaissa. Lainsäädännön perustana on kaikissa maissa ollut tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan tietyt organisaatiot voivat tuottaa saavutettavia versioita julkaistusta aineistosta erityisryhmien saataville ilman erillistä lupaa. Oikeudenhaltija ei voi myöskään kieltää kirjansa käyttöä kyseiseen tarkoitukseen.

Rajoituksen lisäksi palvelun kohderyhmät ovat Pohjoismaissa käytännössä samat, eli aineistoa voidaan tarjota käytännössä kaikkien lukemisesteisten käyttöön. Muualla maailmassa lainsäädäntö ja käytännöt vaihtelevat huomattavasti.

Marrakeshin yleissopimus

World Intellectual Property Organizationin eli WIPOn konferenssissa Marrakeshissa hyväksyttiin 27.6.2013 kansainvälinen yleissopimus, joka koskee julkaistujen aineistojen saattamista lukemisesteisten henkilöiden saataville. Sopimus tulee voimaan, kun 20 jäsenvaltiota on sen allekirjoittanut.

Marrakeshin sopimuksella edistetään tekstiä ja kuvia sisältävien teosten saattamista sopivassa muodossa lukemisesteisten henkilöiden käytettäväksi. Sopimuksen mukaan teoksista saadaan tehdä ja levittää lukemisesteisten käyttöön soveltuvia versioita ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Teoksia voidaan välittää sekä fyysisinä kopioina että sähköisessä muodossa verkon välityksellä. Sopimus antaa mahdollisuuden liikutella aineistoa myös rajojen yli.

Sopimuksella on suuri merkitys erityisesti niille maille, joilla on yhteinen kieli, kuten esimerkiksi englantia, espanjaa tai ranskaa puhuvat maat. Välittämistä ja vaihtoa varten sopimuksen osapuolet nimeävät luotettavat organisaatiot, jotka huolehtivat teosten välittämisestä käyttäjille.

Kuten muissakin Pohjoismaissa, myös Suomen tekijänoikeuslaissa on jo kattavat rajoitussäännökset lukemisesteisten hyväksi. Tästä syystä Marrakeshin sopimus ei todennäköisesti muuta Suomen tekijänoikeuslainsäädännön säännösten perustoja. Uusia säännöksiä todennäköisesti kuitenkin tarvitaan luotettujen organisaatioiden välisestä yhteistyöstä ja aineistojen vaihdosta eri maiden välillä.

Minna von Zansen
asiakkuusjohtaja
Celia

Celia

Celia on opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluva valtion erikoiskirjasto, joka edistää lukemisesteisten tasa-arvoa kirjallisuuden ja tiedon saannissa tuottamalla sekä välittämällä kirjallisuutta saavutettavassa muodossa muun muassa äänikirjoina ja e-kirjoina.

Celian tuottamat kirjat on tarkoitettu kaikille, joille tavallisen kirjan käyttäminen on sairauden tai vamman vuoksi vaikeaa. Käyttäjinä on muun muassa henkilöitä joilla on näkövamma tai heikentynyt näkö, luki- tai oppimisvaikeus, kehitysvamma, afasia tai lihastauti sekä heidän kanssaan toimivia yhteisöjä. Celian toiminta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista.

Celia lainaa kauno- ja tietokirjallisuutta maksutta. Vuosittain se tuottaa saavutettavaan muotoon noin 30 prosenttia kaikesta Suomessa julkaistusta kauno- ja tietokirjallisuudesta. Tällä hetkellä valikoimassa on yli 35 000 eri äänikirjaa.

Kauno- ja tietokirjallisuuden lisäksi Celia muokkaa ja myy kaupallisten kustantajien oppikirjoja saavutettavassa muodossa peruskouluun, lukioon ja ammatillisiin opintoihin. Korkeakoulujen kurssikirjallisuus on maksutta lainattavissa. www.celia.fi.

Laki näkövammaisten kirjastosta 23.8.1996/638.
Asetus näkövammaisten kirjastosta 639/1996.
Tekijänoikeuslaki 17 § (14.10.2005/821).