Brexit ja IPR

5/2020 1.10.2020
Great Britain leaving EU

Viimeisin käänne

Viimeisin käänne Iso-Britannian irrottautumisessa EU:sta on Boris Johnsonin hallituksen ehdotus ns. ”Internal Market Bill:ksi”, jossa poiketaan jo sovitusta erosopimuksesta, ”Withdrawal Agreement:sta”. Ensin mainitussa annettaisiin Iso-Britannialle mm. oikeus kansallisen lainsäädännön perusteella eräissä tapauksissa sivuuttaa jälkimmäistä. Se koskisi tilanteita, joissa on riski, että Iso-Britanniasta Pohjois-Irlantiin viedyt tavarat ajautuisivat Irlantiin. Ellei näistä tavaroista päästäisi yhteisymmärykseen nyt muodostetussa EU-UK-komiteassa  kaikki sinne viedyt tavarat katsottaisiin sellaisiksi ja silloin UK:n ja Pohjois-Irlannin välille syntyisi EU:n tulliraja.

EU on reagoinut tähän voimakkaasti ja todennut, että toimi vaarantaa kauppasopimuksen syntyä. Myös Iso-Britanniassa on kohdistettu kritiikkiä lakiehdotusta vastaan ja todettu, että se sotii kansainvälistä oikeutta vastaan. EU:ssa on myös alleviivattu, että sopimus muodostaa suoraan velvoittavaa oikeutta.

Viimeiset neljä vuotta

Katsaus viimeiseen neljään vuoteen kertoo, että ne ovat olleet varsin dramaattisia. Tiukan kansanäänestyksen 23.6.2016, 51,9 % irrottautumisen puolesta (leave), ja 48,1 % vastaan (remain), kahden parlamenttivaalin, pääministerin vaihdoksen, perustuslaillisen kriisin liittyen parlamentaarikkojen ”lomauttamiseen” ja lopulta viime syksynä hyväksytyn erosopimuksen jälkeen näyttää siltä, että loppumetreillä ei saada sellaista kauppasopimusta aikaiseksi, joka takaisi yrityksille ja kansalaisille selkeän kanssakäymisen pohjan. EU:n pääneuvottelija Barnier on pitänyt lokakuun loppua sopimuksen syntymisen takarajana, jotta se voisi astua voimaan vuoden vaihteessa. Johnson on puhunut lokakuun 15 päivästä. On spekuloitu, että Johnson pyrkisi kauppaa koskevaan sopimuksettomaan tilaan.

Teollis- ja tekijänoikeudet

Kaikesta edellä kuvatusta huolimatta IPR:ien tilanne näyttää varsin vakaalta. Tämä johtunee siitä, että tärkeydestään huolimatta immateriaalioikeudet eivät ainakaan politikkojen keskuudessa herätä kovin paljon intohimoja, ja hyvä näin. Tärkeintä on, että niiden merkitys tiedostetaan, mutta että niihin suhtaudutaan asiallisesti.

Varsin pian kansanäänestyksen jälkeen kommission neuvotteluryhmä tapasi muutamia IPR-järjestöjä, kuten ECTA:n, INTA:n ja Marques:in. Merkille pantavaa on että myös brittiläinen tavaramerkkijärjestö CITMA (Chartered Institute of Trade Mark Attorneys) oli edustettuna tapaamisessa. Itse kokouksessa, mutta myös yhteisissä kirjallisissa kannanotoissaan, järjestöt korostivat periaatetta ”maximum scope, minimum disruption and cost” IPR:ien osalta.

Tilanne IPR:ien osalta on se, että koko EU:ta kattavat voimassa olevat tavaramerkit ja mallit, EUTM:t ja RCD:t, automaattisesti ja maksutta Yhdistyneen Kuningaskunnan, UK:n,  osalta konvertoituvat kansaallisiksi oikeuksiksi. Lisäksi jos esim. EU-tavaramerkkihakemus on vireillä lopullisen eron tapahtuessa, on yhdeksän kuukauden pituinen aika maksua vastaan hakea kansallinen rekisteröinti UK:ssa. Rekisteröimättömien mallien ja maantieteellisten alkuperämerkintöjen osalta EU:n säädöksiä vastaavat säännöt on UK:n hallituksen mukaan tulossa voimaan UK:ssa.

Yksittäisissä tapaamisissa UK:n patenttitoimiston, UKIPO, kanssa on heidän toimestaan vakuutettu että toimiston kapasiteetti riittää huolehtimaan konvertoinnista. Teollisoikeuksien osalta tilanne vaikuttaa siis olevan kohtuullisen hyvin hallinnassa.

Ainoastaan Iso-Britanniassa toimiva yritys ei voi kuitenkaan vuoden vaihteen jälkeen käyttää eikä rekisteröidä .eu-päätteistä domainnimeä. Sama koskee henkilöä, joka ei ole EU:n kansalainen.

UK:n hallitus on lisäksi ilmoittanut jo aiemmin ettei se tule implementoimaan uutta tekijänoikeusdirektiiviä. Aika näyttää tuleeko tämä aiheuttamaan jonkinlaisia komplikaatioita. UK näyttää myös jättäytyvän yhtenäispatenttia koskevan sopimuksen ulkopuolelle.

Edustaminen EUIPO:ssa

Varsin pian kansanäänestyksen tuloksen selvittyä brittiläiset asiamiehet esittivät toivomuksen, että saisivat jatkossakin edustaa asiakkaitaan EUIPO:ssa. Tämä kuitenkin torjuttiin kommission taholta. Eiväthän he enää eron jälkeen toimisi EU:ssa.

Jonkinlaiseksi jatkoksi voitaneen katsoa, että EUIPO on hiljattain ilmoittanut (Communication 2/2020), että se tulee pyytämään asiamiehen nimeämistä vain niiltä oikeudenhaltijoilta, joilla on kotipaikka EU/EEA:n ulkopuolella, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Niille oikeudenhaltijoille, joilla on kotipaikka EU/EEA:n sisällä ilmoitusta ei kuitenkaan lähetetä, jos asianomainen asiamies 1.1.2021 lähtien on menettänyt oikeutensa edustaa asiakasta EUIPO:ssa. Ilmoituksia ei siis periaatteessa lähetetä EU-tavarmerkkien ja -mallien hakijoille meneillään olevien prosession ulkopuolella.

Ne asiamiehet, jotka ensivuoden alussa ylimenokauden jälkeen menettävät mahdollisuutensa edustaa oikeudenhaltijoita EUIPO:ssa tavaramerkkien ja mallien osalta, poistetaan viraston asiakirjoista ja asiamiesrekistereistä. Ainoa poikkeus ovat vireillä olevat tapaukset ylimenokauden päättyessä.

Lopuksi

Näyttäisi siltä, että IPR:ien kohtelu on enemmän tai vähemmän säästynyt poliittiselta turbulenssilta. Mikäli tämä johtuu eri eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen valppaudesta ja rakentavasta yhteistyöstä vai siitä etteivät IPR:t ainakaan Brexitin yhteydessä ole herättäneet poliittisia intohimoja, on vaikea sanoa – ehkä molemmista. Tilannetta on kuitenkin pidettävä tarkoin silmällä. UK:n hallituksen viimeaikaiset toimet eivät herätä luottamusta. Lisäksi yritysten ja niiden edustajien on tarkoin seurattava miten eri säännöksiä implementoidaan, varsinkin niiden, jotka vievät  tavaroita tai palveluita UK:hon tai tuovat niitä sieltä. Ellei muuta niin ainakin byrokratia EU:n ja UK:n rajoilla tulee lisääntymään.

Kirjoittajat