Asiamiestutkinto mittaa valmiuksia käytännön asiantuntijatyöhön

5/2018 13.1.2019

Suomalainen asiamiestutkinto on järjestetty kolme kertaa: vuosina 2016, 2017 ja 2018. Vuoden 2019 tutkintopäivät ovat 18.–19.3.2019. Tutkinto koostuu kaikille kokelaille yhteisestä osiosta sekä teollisoikeuskohtaisista patentti-, tavaramerkki- ja mallioikeusosioista.

Suomalainen asiamiestutkinto perustuu lakiin auktorisoiduista teollisoikeusasiamiehistä (22/2014) ja vastaavaan valtioneuvoston asetukseen (396/2014). Tutkinnon hyväksytty suorittaminen ja sen kautta saavutettu auktorisointi ovat edellytyksenä patentti-, tavaramerkki-, mallioikeus- tai teollisoikeusasiamiehen ammattinimikkeen käyttämiselle. Vain henkilöt, jotka olivat PRH:n asiamiesrekisterissä jo ennen tutkintokäytännön voimaantuloa, ovat voineet saada auktorisoinnin hakemuksen perusteella suorittamatta tutkintoa.

Järjestetyissä tutkinnoissa on kolmen vuoden aikana kirjattu yhteensä 73 osallistumista. Osa näistä on samojen henkilöiden tekemiä, koska hylkäyspäätöksen saanut kokelas voi yrittää seuraavana vuonna uudestaan. Patenttioikeusosion on tähän mennessä suorittanut hyväksytysti 14 kokelasta, tavaramerkkiosion 16 kokelasta ja mallioikeusosion yksi kokelas. Yhteisestä osiosta on kirjattu yhteensä 46 hyväksyttyä suoritusta. Asiamiestutkintoon osallistuvalta edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja vähintään vuoden kokemusta teollisoikeudellisten toimeksiantojen hoitamisessa. Varsinkin viimeksi mainitun ehdon tulisi varmistaa, ettei kukaan tule yrittämään tutkinnon suorittamista ilman käsitystä siitä, mitä käytännön työ alalla pitää sisällään.

Lain pohjana ollut hallituksen esitys asettaa tutkinnon tarkoitukseksi varmistaa, että ammattinimikettä käyttävä asiamies tuntee asiamiestoiminnan kannalta keskeisen lainsäädännön ja hallitsee käytännön toimet, joita teollisoikeudellisten toimeksiantojen hoitaminen edellyttää. Asiamiestutkinnon tulisi mitata, onko kokelas valmis toimimaan asiamiehenä niin, että hänen asiakkaansa voivat luottaa saavansa asiantuntevaa palvelua. Tutkinnossa on sekä yksityiskohtaista tietoa mittaavia kysymyksiä että laajempia esimerkkitilanteita. Kokelas voi saada esimerkiksi asiakastoimeksiantoa jäljittelevän ja asiakkaan tilannetta kuvaavan kirjeen, jonka perusteella kokelaan on laadittava suosituksensa niiksi toimenpiteiksi, jotka parhaiten turvaavat asiakkaan edut kyseisessä tilanteessa. Vaikka kokelaalta edellytetään lainsäädännön ja muiden tausta-aineistojen hyvää tuntemusta, niitä ei tarvitse opetella ulkoa vaan materiaalit ovat kokeen aikana käytettävissä sekä sähköisessä että kokelaan oman valinnan mukaan myös paperisessa muodossa.

Tutkintokysymykset tavoittelevat olennaista

Jokaisessa tutkinnon osiossa on yhtenä osana kyllä/ei-tyyppisiä väittämiä, koska ne on koettu mielekkääksi tavaksi mitata yksittäisten lainkohtien ja vastaavien, tarkasti rajattujen kysymysten hallintaa. Jos vastausvaihtoehtoja on vain kaksi, arvaamallakin on hyvät mahdollisuudet saada puolet vastauksista oikein. Tällaisen kokeen osan pisteytys on laadittava niin, ettei pelkkä arvaaminen kuitenkaan riitä läpipääsyyn, kun toisaalta hyväksymisrajana on pidetty sitä, että kokelas saa vähintään puolet enimmäispisteistä jokaisessa kokeen osassa. Kyllä/ei-väittämien pisteytys voi olla sellainen, että väärä tai tyhjä vastaus vähentää pisteitä tai että väittämät on ryhmitelty tilanteiksi, joista kokelaan on saatava keskimäärin enemmän kuin puolet vastauksista oikein. Pisteytystapa kerrotaan kokelaille selvästi kokeen johdanto-osassa, jotta esimerkiksi taktikointi tyhjillä vastauksilla saadaan tehtyä kannattamattomaksi.

Tutkintokysymykset laaditaan tutkintoa edeltävän syksyn aikana teollisoikeuskohtaisissa jaostoissa ja hyväksytään perusteellisen tarkastelun jälkeen teollisoikeusasiamieslautakunnassa. Jaostojen jäsenet ovat oman alansa kokeneita asiantuntijoita. On kuitenkin aina yhtä yllättävää, miten vaikeaa on muotoilla yksinkertainenkaan kyllä/ei-kysymys niin, että se toisaalta mittaa haluttua osaamista mutta toisaalta sulkee pois moniselitteisyyden ja semanttisen sekaannusvaaran. Esimerkiksi tietoa väiteajan pituudesta voidaan mitata kysymällä, pitääkö paikkansa, että myönnettyä patenttia vastaan voi tehdä väitteen myöntöpäivää seuraavien seitsemän kuukauden kuluessa. Tällaisella väittämällä haettaisiin ei-vastausta, koska väiteajan oikea pituus on yhdeksän kuukautta. Kirjaimellisesti ottaen oikea vastaus on kuitenkin kyllä, koska väite on mahdollista jättää milloin tahansa väiteajan kuluessa – eli siis esimerkiksi väiteajan seitsemän ensimmäisen kuukauden kuluessa. Vastaavan tyyppinen esimerkki olisi kysymys, voiko yhdellä hakemuksella hakea useiden eri tavaramerkkien rekisteröintiä. Tähänkin on mahdollista vastata kyllä, koska hakeahan aina voi: edes tavaramerkkiasetuksen (296/1964) 8 §:n määräys ”rekisteröintiä haettaessa on kunkin tavaramerkin osalta tehtävä eri hakemus” ei sinänsä estä asiantuntematonta hakijaa jättämästä asetuksen vastaista hakemusta. Jotta väittämän oikea vastaus olisi yksiselitteisesti ei, siinä tulisi kysyä, voiko yhdellä hakemuksella saada rekisteröinnin useille eri tavaramerkeille.

Kysymysten laatijat kuulevat usein syytöksiä, että kysymykset kohdistuvat epäolennaisiin pikkuseikkoihin ja poikkeuksen poikkeuksiin. Mitään tahallista kokelaiden hämäämisen tai jekuttamisen tarkoitusta tutkinnon järjestäjällä ei ole, mutta jotta tutkinto täyttäisi tarkoituksensa riittävän ammattitaidon varmistajana, sen on mitattava muutakin kuin aivan perusasioiden tuntemusta. Kysymys voi koskea esimerkiksi sitä, mikä on viimeinen päivä vastineen toimittamiseksi määräajassa, jonka pituus on neljä kuukautta kokeessa ilmoitetusta välipäätöksen päiväyksestä. Neljän kuukauden mekaaninen laskeminen onnistuu jokaiselta, joka tuntee kalenterin. Asiamiesosaamista sen sijaan on tietää, mikä vaikutus on sillä, jos laskettu määräpäivä osuu viikonlopuksi tai muuksi sellaiseksi päiväksi, jolloin PRH on suljettu. Tällainen kysymys ei ole mitenkään vieras käytännön asiamiestyössäkään vaan tulee eteen tämän tästä, koska reilusti yli neljännes kaikista vuoden päivistä on sellaisia, joihin liittyy rajoituksia patenttiviranomaisten saavutettavuudessa.

Koetilanne eroaa käytännön työstä

Tutkinnon kysymyksenasettelu korostaa oletusta, että esitetty materiaali sisältää kaiken asiaan liittyvän tiedon. Käytännön asiamiestyöhön verrattuna tämä on selvä ero, koska oikeassa elämässä eteen tulevaan tilanteeseen on usein mahdollista vaikuttaa ratkaisevastikin etsimällä jotain sellaista lisätietoa, joka muuttaa asiaa omalta kannalta edullisempaan suuntaan. Tutkintoon osallistuvan kokelaan on tärkeä ymmärtää, että annettuun materiaaliin ja nimettyyn lähdeaineistoon perustumatonta tietoa ei kokeessa edellytetä eikä sellaisesta myöskään palkita lisäpisteillä tai antamalla anteeksi jotain oleellisempaa puutetta vastauksessa. Kaikki tarvittavat perusteet täydellisen vastauksen antamiseen löytyvät tehtävänannosta ja etukäteen ilmoitetusta lähdeaineistosta. Koe vain mittaa, millä tavalla kukin kokelas osaa näitä perusteita käyttää ja kuinka hyvin hän ymmärtää niiden merkityksen ja sovellettavuuden kussakin tilanteessa.

Toinen tärkeä, koetilanteesta ja kokeen arvostelusta johtuva ero käytännön asiamiestyöhön verrattuna on edellytys asian hoitamisesta ”kerralla kuntoon”. Käytännön asiamiestyössä tulee usein tilanteita, joissa – useinkin juuri käytettävissä olevan tiedon epätäydellisyydestä johtuen – asiamiehen kannattaa varmuuden vuoksi yrittää ensin hankkia asiakkaalle hiukan enemmän kuin mihin tämä olisi edes kohtuudella oikeutettu. Hallittu perääntyminen ja suojapiirin rajoittaminen tehdään vähitellen niin, että lopputulos on asiakkaan kannalta paras mahdollinen. Tutkinnossa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ovat alusta lähtien kokelaan käytettävissä eikä kokelaan siis tarvitse vastauksessaan jättää ylimääräistä perääntymisvaraa, ellei tehtävänanto siihen nimenomaisesti kehota.

Vastaavasti kokelaan kannattaa lähtökohtaisesti olettaa, että jokaisella tehtävänantoon sisältyvällä tiedolla on merkitystä. Jos tehtävänanto on muodoltaan asiakkaalta tullut kirje ja sen teksti viittaa johonkin päivämäärään, kyseinen päivämäärä ei ole siellä sattumalta vaan se vaikuttaa jollakin tavalla siihen, millaista vastausta tehtävässä edellytetään. Jo se, että kirje tulee ”asiakkaalta” eli taholta, joka ei itse tiedä tai ymmärrä teollisoikeuksien maailmasta yhtä paljon kuin asiamies, on merkittävä tieto: jokin asiakkaan omanaan esittämä näkemys voi olla niin puutteellinen tai väärä, että kokelaan on puututtava siihen ja esitettävä vastauksessaan asian todellinen laita.

Oikaisuvaatimuksilla harvoin menestystä

Kaikkina kolmena vuonna, joina asiamiestutkinto on tähän mennessä järjestetty, teollisoikeusasiamieslautakunta on vastaanottanut oikaisuvaatimuksia kokelailta, jotka eivät tyytyneet saamaansa hylkäävään päätökseen. Vuonna 2016 hylättyjä osioita oli 16 ja niihin tuli yhteensä 6 oikaisuvaatimusta. Vuoden 2017 hylätyistä 23 osiosta tuli kolme ja vuoden 2018 yhteensä 14 hylkäyksestä viisi oikaisuvaatimusta. Toistaiseksi yksikään oikaisuvaatimus ei ole johtanut oikaisua vaatineen kokelaan tutkinnon lopputuloksen muuttamiseen. Sekä 2017 että 2018 yhden oikaisuvaatimuksen käsittely on jatkunut hallinto-oikeudessa. Näistä ensin mainitussa tapauksessa hallinto-oikeus ei muuttanut teollisoikeusasiamieslautakunnan ratkaisua. Vuoden 2018 oikaisuvaatimusta koskevan asian käsittely hallinto-oikeudessa on kesken.

Monista oikaisuvaatimuksista on ollut aistittavissa, ettei oikaisua vaatinut kokelas itsekään usko kokeensa arvostelun voivan muuttua niin paljon, että hylkäävä päätös muuttuisi hyväksytyksi. Tällaiset oikaisuvaatimukset hakenevat vain perusteellisempaa selvitystä siitä, mitkä puutteet kokelaan vastauksissa ovat johtaneet huonoon yhteispistemäärään. Kysymysten laatimisesta ja arvostelusta vastaavat jaostot pyrkivät vähentämään tarvetta lisäselityksille julkaisemalla tutkinnon jälkeen sekä mallivastauksia että yhteenvetoja, joissa selitetään arvosteluperusteita ja arvioidaan yleisimpiä kokelaiden vastauksissa esiintyneitä puutteita. Julkaistuista aiempien vuosien kysymyksistä ja niiden mallivastauksista muodostuu vähitellen aineistopankki, joka helpottanee tulevien vuosien kokelaiden valmistautumista tutkintoon antamalla viitteitä siitä, minkä tyyppisiä haasteita kokelailla on edessään.

Tutkintoon osallistuneilta kokelailta kerätty palaute nimeää usein aikapulan yhdeksi vastaamista hankaloittavaksi tekijäksi. Kohtuullinen aikapaine on kuitenkin tarkoituksella kokeeseen sisällytetty tekijä. Monet oikean asiamiestyön sisältämistä tehtävistä on tehtävä aikapaineen alaisena joko työn valmistumiseksi patenttiviranomaisen tai muun ulkopuolisen tahon asettamassa määräajassa tai yksinkertaisesti siksi, että asiakas kilpailuttaa käyttämiään asiamiehiä sen mukaan, miten tehokkaasti nämä suoriutuvat annetuista tehtävistä. Ajankäytön priorisointi on osa asiamiehen ammattitaitoa, joten sen hallintaa on mielekästä mitata myös asiamiestutkinnossa.

Asiamiestutkinto on verrattain uusi ja käytännössä tyhjästä luotu osa suomalaista teollisoikeuksien kenttää ja se voi vielä hakea muotoaan sen mukaan, kuinka hyvin sen koetaan palvelevan päämääräänsä asiamiespalvelujen laadun varmistajana. Harkinnassa on ollut muun muassa mahdollisuus suorittaa tutkinto osina niin, että kokelas voisi lukea hyväkseen aikaisempina vuosina hyväksytysti suorittamansa osat ja keskittyä enää jäljellä olevien osien saamiseen läpi. Tutkinnolla on hyvää vertailupohjaa sekä muilla suomalaisen liike-elämän aloilla, joilla ammattinimikkeen käyttö on sallittu vain asianmukaisen tutkinnon suorittaneille, että kansainvälisesti. Euroopan tasolla on jo pitkään ollut käytössä eurooppapatenttiasiamiehen ammattinimike, jonka käytön edellytyksenä on erittäin vaativan, neliosaisen tutkinnon suorittaminen hyväksytysti. Nähtävissä on ollut, että kyseisessä tutkinnossa menestyvät keskimääräistä paremmin niiden maiden kokelaat, joiden on täytynyt suorittaa kotimaassaankin alan tutkinto. On perusteltua toivoa, että teollisoikeusalan koulutus- ja tutkintotoiminnan järjestäytyminen Suomessa palvelee pitemmällä aikavälillä koko maan etua: hyvästä ja todistetusta osaamisesta on maailmalla harvoin haittaa.

Kirjoittaja:

Matti Brax

Eurooppapatenttiasiamies Papula-Nevinpat

Share: