Aineettomat oikeudet ja minä: Paola Suhonen – näkökulmia muotialan immateriaalioikeuksiin

Paola Suhonen on suunnittelija ja taiteilija. ”Yrittäjä, taiteilija, muotoilija – riippuu aina vähän mistä kulmasta katsoo”, Suhonen kuvailee. Suhonen luotsaa yhtä Suomen tunnetuimmista muotibrändeistä, Ivana Helsinkiä. Kansainvälisesti vaikuttavan brändin alaisuudessa toimii kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä vaatemerkki. ”Ivana Helsinki on myös levy-yhtiö ja elokuvatuotantoyhtiö. Lisäksi sateenvarjobrändin alaisuudessa operoi Superwood-niminen festivaali”, Suhonen kertoo.  ”Uskaltaisin väittää, että olemme ainoa suomalainen toimija, joka tekee taiteita kaikilla luovan alan kentillä. Materiaalit vaihtuvat, mutta tärkein työkalu on tietynlainen oma nostalgiahenkinen estetiikka”.

Ivana Trump v. Ivana Helsinki

Aineettomia oikeuksia Suhonen päätyi käsittelemään ensimmäistä kertaa 23 vuotta sitten Ivana Helsinki Paola Suhonen brändiä perustettaessa, tavaramerkkirekisteröinnin yhteydessä. ”Nimen rekisteröiminen oli helppo ilmoitusasia. Ensin se rekisteröitiin Suomessa, ja pikkuhiljaa rekisteröintiä laajennettiin isommille alueille. Koin rekisteröinnin helppona, eikä se ollut mitään perus paperihommia kummempaa”, Suhonen kuvailee. ”Nimen rekisteröinti oli tavallaan automaatio. En edes erityisemmin ajatellut tai pohtinut miksi se oli niin tärkeää. Se tuntui enemmänkin asialta, joka automaattisesti kuului yrityksen perustamiseen. Samalla tuli tarkistettua ylipäätänsä, että nimi ei ollut jollain muulla käytössä”.

Myöhemmin, vuonna 2010 oman tavaramerkin ajallaan rekisteröinti osoittautui arvokkaaksi, kun entisen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ex-vaimo Ivana Trump haastoi Ivana Helsingin oikeuteen nimensä väärinkäytöstä. ”Viimeistään siinä kohtaa aineettomien oikeuksien rekisteröinnin tärkeys tuli selväksi”, Suhonen pohtii.

Haaste tuli täysin odottamatta. ”Nimien samankaltaisuus ei ollut koskaan käynyt edes mielessä. Ivana on oma kolmas nimeni ja yksi yleisimmistä slaavilaisista naisten nimistä, eikä siis todellakaan ole sillä tavalla erityinen erisnimi. Lisäksi brändin nimeen oli liitetty Helsinki. En olisi koskaan voinut edes kuvitella, että brändin nimeen olisi liittynyt mitään ongelmaa”, Suhonen huokaa.

Vaikka asia on nykyään osa Ivana Helsingin historiaa ja asialle osaa jo nauraa, ei Suhonen silti muistele tapausta lämmöllä. ”En haluaisi kokea samaa tai vastaavaa uudelleen. Tapauksen käsittely kesti noin vuoden, eikä ollut mikään halpa lysti, vaan toi mukanaan paljon lisäkuluja ja ihan hirveän paljon ylimääräistä työtä. Kun riita soviteltiin, jouduimme muuttamaan brändin nimeä siten, että siihen lisättiin minun nimeni. Pienelle yritykselle esimerkiksi kaikkien hintalappujen, henkareiden ja käyntikorttien uusiminen oli taloudellisesti melko huomattava rasite”, hän kertoo.Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. ”Kun tapauksesta on kulunut jo kymmenen vuotta, sitä voi ajatella yhtenä seikkailuna matkan varrella, tavallaan tarinallisena legendana, jonka voi lisätä kerrottavaksi muistelmiin sitten joskus. Negatiiviset asiathan ovat yleensäkin sellaisia, että kun niitä tarkastelee vähän pidemmällä perspektiivillä, niistä tulee osa isompaa tarinaa”, Suhonen pohtii.

Kopioiminen ja inspiroituminen

Pitkään muotialalla toiminut Suhonen kokee alalla toimivien ihmisten suhtautuvan immateriaalioikeuksiin vaihtelevalla vakavuudella. ”Tiedän, että alallamme on paljon ihmisiä, jotka käyttävät kaiken aikansa siihen, että he syynäävät, tarkastelevat ja ovat jopa hysteerisiä sen suhteen, onko joku leikkaus heidän keksimänsä. Moni on melko hanakastikin viemässä asioita oikeuteen”, Suhonen naurahtaa. Suunnittelija kokee poikkeavansa tästä trendistä. ”Taidan kuulua sellaiseen äärilaitaan, jossa ajattelen, etten jaksa kiinnittää immateriaalioikeuksiini hirveästi huomiota. Haluan keskittyä ennen kaikkea taiteen tekemiseen ja mennä eteenpäin. Koen, että muotialalla kiinnostus omia immateriaalioikeuksia kohtaan ovat aika henkilökohtaisia asioita ja persoonasta riippuvia”.

Suhosen mielestä inspiroitumisen ja kopioimisen rajaa on vaikea määritellä. ”Kuka omistaa raidan, ruudun tai lintuprintin?”, hän pohtii. ”Printit ovat mielestäni tavallaan helpoimpia. Piirrän käsin kaikki Ivana Helsingin printit. Koska jokainen viiva on käsin piirretty, on helppo todistaa, että kyseessä on meidän tekemästä alkuperäisestä taideteoksesta tehty kopio, jos jollain toisella on identtisesti kopioitu printti”, Suhonen kuvailee.Kopiointitapaukset ovat Suhosen mukaan yllättävän tavallisia. ”Noin kerran kolmessa vuodessa vastaan tulee selvä kopiointitapaus, jossa tuote tai printti on kopioitu yksi yhteen”. Varma kopion tunnistaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, sillä noin pari kertaa vuodessa esille tulee tapauksia, joissa kopiointi on vaikeammin määriteltävissä. ”Näissä tapauksissa näyttää yleensä hyvin vahvasti siltä, että kopioepäilyn kohteen oleva henkilö on ainakin inspiroitunut todella vahvasti. Muotialalla tapahtuu kuitenkin myös paljon sitä, että muiden tuotteita muokataan vain sen verran, ettei kukaan pysty todistamaan, että se on jostain otettu”, Suhonen kertoo.

Globalisoituminen ja sosiaalinen media

Suhosen mukaan kopiointi on nykyään ennen kaikkea kansainvälistä. ”Nykypäivänä kenttä on globaali. Tieto ja inspiraatio liikkuu maailmanlaajuisesti ihmisten selatessa Instagramia ja muita sosiaalisen median palveluita, ja napsiessa ideoita sieltä ja täältä”.

Pitkään muotialalla vaikuttanut Suhonen näkee selkeän muutoksen aikaisempaan. ”Alalla oli ennen vallassa ajatus siitä, että kukaan ei kuitenkaan huomaa. Alkuaikoina vastaan tuli esimerkiksi muutamia sellaisia tapauksia, joissa joku muotitalon edustaja oli ostanut Ivana Helsingin vaatekappaleen messuilta, ja sitten kopioinut vaatteen sellaisenaan omaan tuotantoonsa täysin identtisenä kuosi ja leikkaus mukaan lukien”.

Sosiaalinen media on kuitenkin tuonut mukanaan muutoksen tuulia. ”Asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Tänä päivänä, kun kaikki kuvat ja materiaalit ovat kaikkien nähtävillä, tilanne on eri”. Suhonen kokee, että kopioiminen ei – ehkä yllättäen – ole lisääntynyt sosiaalisen median yleistymisen myötä. ”Ainakaan määrällisesti en koe kopioimisen lisääntyneen. Luulen, että vaikka sosiaalinen media toisaalta mahdollistaa kopioimisen yhä laajemmin, siinä toimii myös tietynlainen pelote. Kaikki näkevät kaiken ja kaikki seuraavat kaikkia. Kopiointi päätyy hyvin todennäköisesti alkuperäisen tekijän silmiin”.

Oma suhde immateriaalioikeuksiin

Elämänsä läheisimmäksi aineettomaksi oikeudeksi Paola Suhonen nostaa Ivana Helsingin brändin. ”Se on vaikuttanut kaiken tekemiseni taustalla”, Suhonen pohtii lämmöllä. ”Olen kokenut erityisen mielekkäänä ja tärkeänä, että olen rakentanut Ivana Helsingistä sellaisen sateenvarjobrändin, joka on rekisteröity, ja jonka alla pystyn taiteilijana ja yrittäjänä kokeilemaan, seikkailemaan ja tekemään itselleni mielekkäitä projekteja”.Ivana Helsingin tarina jatkuu, ja brändi muuttaa muotoaan sen mukana. ”Brändimme kehittyy koko ajan ja kasvaa nimenomaan taide ja tekeminen edellä. Kun olen halunnut lähteä elokuvapuolelle, kokonaisuus on muokkautunut sitä kautta. Totta kai joukossa on ollut myös tiedostetusti suunniteltuja strategioita ja visioita. Brändi on kuitenkin mahdollistanut sen, että olemme melko spontaanisti voineet tehdä asioita silloin, kun joku on tuntunut hyvältä ja mielenkiintoiselta. Esimerkiksi festarin perustaminen ei missään nimessä ole ollut osa mitään pidemmän linjan strategiaa, vaan enemmänkin asia, joka tuntui istuvan kokonaisuuteen”.

Kun kysyn, mitä hyvään brändiin ja brändäykseen Suhosen mielestä kuuluu, vastaus on selvä. ”Hyvään brändiin kuuluu olennaisena tietynlainen henkilökohtaisuus, oma palo ja visio. Totta kai on paljon brändejä, jotka on rakennettu puhtaasti markkinalähtöisesti, mutta silti koen, että olennainen osa hyvää brändiä ja brändäystä on aito, sielukas ja merkityksekäs tekeminen. Mielestäni on tärkeää, että jonkun ihmisen henkilökohtainen intohimo on brändin taustalla”. Siinä taitaa piillä myös Ivana Helsingin menestyksen salaisuus: aidossa, sielukkaassa ja intohimolla tehdyssä työssä.

Kuvat: Paola Suhosen arkisto.