Aineettomat oikeudet ja kestävä kehitys

Ensin media täyttyi koronauutisista ja nyt Ukrainassa riehuvasta sodasta. Ilmaston lämpeneminen, ympäristöongelmat ja puhe kestävästä kehityksestä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ei ole syytä vähätellä koronaa eikä varsinkaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, mutta jossain vaiheessa korona-aalto laantuu ja sota loppuu, mutta ympäristöongelmat jäävät. Koronan ja sodan seuraukset voivat olla kauaskantoiset, varsinkin kun ajatellaan meneillään olevaa vakavaa humanitaarista kriisiä keskellä Eurooppaa kuolemineen, pakolaisvirtoineen ja infrastruktuurin tuhoutumisineen.  Ympäristöasiat on kuitenkin yritettävä myös pitää esillä.

Ilmaston muutos

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi viime kuukauden lopussa työryhmäraportin ”Climate Change 2022, Impacts, Adaptation and Vulnerability”. Siitä käy muun muassa ilmi, että ainakin 50 %:n todennäköisyydellä ilmaston lämpeneminen saavuttaa tai ylittää 1.5 astetta lähitulevaisuudessa eli 2021-2040 välisenä aikana. Tämä johtaa ylikuumenemiseen sekä maalla että meressä, rankkoihin sateisiin, kuivuuteen ja tulipaloihin. Lähes puolet maailman väestöstä eli 3,3 – 3,6 miljardia ihmistä elää paikoissa, jotka ovat erittäin alttiita ilmastonmuutokselle. Raportissa korostetaan, että tehtävien päätösten ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi tulee olla poikkihallinnollisia ja ne pitää tehdä yhdessä paikallisviranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa. Luonnon monimuotoisuuden ja eri ekologisten järjestelmien suojaaminen on tärkeä osa kestävää kehitystä. Tämä puolestaan edellyttää, että 30-50 % maapallon maista ja meristä rauhoitetaan.

IPR:n selitysmallit

Immateriaalioikeuksien selitysperustana on perinteisesti pidetty joko luonnonoikeudellista näkemystä tai taloudellisia seikkoja, kuten oikeuksien antaman suojan luomat taloudelliset kannustimet.

Luonnonoikeudellinen lähestymistapa perustuu englantilaisen filosofin John Locken (1632-1704) ajatukseen niin sanotusta työn teoriasta (labour theory) eli pitää voida korjata mitä on kylvänyt. Locken mukaan ihminen omistaa kehonsa ja sen seurauksena kehon suorittaman työn tulokset. Koska näitä ei voida erottaa toisistaan, ne ovat toistensa edellytyksiä. Tämä tapa tarkastella oikeutta tai omistusoikeutta taiteellisiin teoksiin ja keksintöihin on yksi immateriaalioikeuden perusteista.

Talouspainotteinen käsitys immateriaalioikeudesta heijastuu Yhdysvaltain perustuslaista, jossa säädetään ”To promote the Progress of Science and useful Arts, by securing for limited Times to Authors and Inventors the exclusive Right to their respective Writings and Discoveries.” Tässä ilmoitetaan, että varmistamalla tietyille henkilöille, esimerkiksi kirjailijoille ja keksijöille, määräaikainen yksinoikeus teoksiinsa tai keksintöihinsä, tai toisin sanottuna myöntämällä heille taloudellinen kannustin, edistetään yhteiskunnallista kehitystä. Tästä ajatusrakennelmasta, jossa yhteiskunta tulee selvemmin esille, on myös käytetty käsitettä sosiaalinen sopimusteoria.

Luonnonoikeudellisen ja taloudellisen kannustinteorian ohella voi myös ajatella, että immateriaalioikeudet toimivat välineenä edistää muitakin yhteiskunnallisia suuntauksia kuten kestävää kehitystä. Kysymys ei siis ole pelkästään omistusoikeudesta luovan työn lopputulokseen tai taloudellisesta kannustimesta luovan työn tekijälle, vaan myös siitä mihin suuntaan yhteiskuntaa halutaan kehittää.

Kestävän kehityksen edistäjä

YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitteesta ainakin puolella on suora yhteys ympäristöömme. Tavoite 6 käsittelee puhdasta vettä, numero 7 kestävää energiaa kaikille, numero 9 kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuuria ja niin edelleen. Viimeksi mainittua on edelleen täsmennetty siten, että innovaatiot ja teknologinen kehitys ovat avain kestävien ratkaisujen löytämisessä sekä taloudellisille että ympäristöllisille haasteille.

Raportissa ”WIPO and the Sustainable Development Goals” vuodelta 2018 korostetaan nimenomaan kestävän kehityksen ja teknologian yhteyttä. Siinä sanotaan muun muassa ”SDG 9 is at the core of our mission to lead the development of the international IP system for the benefit of all”. Immateriaalioikeuksilla on siten tärkeä rooli kestävän kehityksen saavuttamisessa.

Myös EU:n vuosien 2021-2027 pitkäaikaisbudjetissa kiinnitetään huomiota innovaatioiden merkitykseen kestävän kehityksen saavuttamisessa. Sopimukseen Euroopan unionin toiminnasta sisältyy myös määräys ympäristön huomioimisesta. Vaatimus siitä, että tämän tulee sisältyä EU:n toimintaan, on oltava tasapainossa omistusoikeuden ja immateriaalioikeuksien kanssa.

Edellä mainitusta huolimatta näyttää siltä, ettei EU:n eikä kansallisiin immateriaalijärjestelmiin ole suoranaisesti sisällytetty säännöksiä kestävästä kehityksestä eikä ympäristöstä.

Kestävän kehityksen voi edistää esimerkiksi lisäämällä kestävän kehityksen tavoite eri immateriaalioikeussääntöihin tai nopeuttamalla sellaisten patenttihakemusten käsittelyä, jotka sisältävät ympäristömyönteisiä ratkaisuja. Sen lisäksi että immateriaalioikeuksilla edistetään innovaatioita, niillä pyritään myös edistämään sellaisia innovaatioita, jotka puolestaan edistävät kestävää kehitystä.

Päätelmiä

Kysymys luonnollisesti kuuluu – onko järkevää valjastaa aineettomia oikeuksia myös tähän tehtävään? Onko markkinataloudessa tarkoituksenmukaista, että valtiot rupeavat ohjaamaan innovaatioita?

On monesti todettu, että antamalla tietylle laille useampia tavoitteita, mikään niistä ei täyty täysimääräisesti. Lisäksi on vieroksuttu valtion roolia innovoinnissa. Sen tulee olla mahdollistaja, ei ohjaaja eikä tekijä.

Kysymys ei kuitenkaan ole määräämisestä, vaan kestävän kehityksen esille tuomisesta tällä sektorilla. Tässä yhteydessä voisi käyttää Thalerin ja Sunsteinin käsitettä ”nudge” eli tönäisy. Immateriaalioikeudet voivat varsin hyvin olla edesauttamassa kestävää kehitystä.

The Economist-lehti on ilmastonumerossaan syyskuulta 2019 ilmaissut asian näin: ” That the changing climate touches everything and everyone should be obvious – as it should be that the poor and marginalized have most to loose when the weather turns against them.”

On hyvä myös tässä yhteydessä muistuttaa siitä itsestään selvyydestä, että rauha on kestävän kehityksen välttämätön ehto.