Aineettoman arvoa etsimässä

IP in Value Creation -tutkimusprojektin avoin seminaari järjestettiin Hankenilla 4.4.2016. Tutkimusjohtaja Olli Pitkänen avasi seminaarin kertomalla projektin etenemisestä ja tämän jälkeen monitieteisen projektin tutkijat avasivat omia aiheitaan.

Arvon perustana kokemus

Tutkijatohtori Mikko Riepula Aalto-yliopiston Tiedon ja palvelutalouden laitokselta aloitti seminaarin käymällä läpi aineettoman ja aineellisen eroja taloustieteessä. Ero on selvästi nähtävissä siirtymässä, joka tapahtui teollisen yhteiskunnan muuttuessa arvoketjuihin ja -verkostoihin perustuvaksi. Tietämys, henkilöiden kyvykkyydet ja alalla toimivien väliset suhteet kasvoivat raaka-aineita suurempaan rooliin. Markkinat globalisoituivat, kaikkea ei tarvinnutkaan tehdä itse ja erikoistuminen kannatti.

Nykyisin on hankala määritellä raaka-aineen jalostusastetta sen muotoutuessa lopputuotteeksi, ja toisen lopputuote voi olla toisen tuotteen alku. Aiemmin raja tavaroiden ja palveluiden välillä oli selkeämpi, mutta Riepulan mukaan enää ei useinkaan kannattaisi erotella tavaroita ja palveluita, vaan puhua yleisesti tarjoomasta ellei sitten haluta ymmärtää palvelua yleiskäsitteenä, joka kattaisi myös tavarat: tavarankin kauppahan on aina palvelua. Termi ”tarjooma” ei ota kantaa siihen, onko sen keskiössä puhdas palvelu vai tavara, tuotteistettu tai ei. Palveluiden ja tavaroiden väliset erot ovat lähinnä logistisia, eivätkä taloustieteilijät näe eroa aineettoman tai aineellisen arvon välillä.

Tässä tutkimusprojektissa voidaan antaa näkemyksiä siihen, mitä arvonmäärityksessä kannattaa huomioida, mutta tarkkoja vastauksia ei ole luvassa. Vaikka aineettomuuden arvo on kasvanut, toistamalla ”aineettomuus on tärkeää” -mantraa ei päästä pitkälle. Arvo perustuu aina asiakkaan kokemukseen, ja silloin olisi selvitettävä, mitä asiakas palveluprosessista saa.

Riepulan esityksen aikana keskustelua herätti mm. aineettoman arvon spekulatiivisuus ja uusien sosiaalisen median palveluiden ”arvo”, joka voi syntyä ilman tulovirtaa. Riepulan mielestä nämä ovat kuitenkin käytännön talouden, eivät taloustieteen ongelmia.

Tekijänoikeuden käsitteet remonttiin

Tutkijatohtori Anette Alén-Savikko Helsingin yliopistosta valotti aineettoman ja aineellisen erovaisuuksia oikeustieteessä tekijänoikeuden peruskäsitteiden, tapausten ja lainsäädäntöratkaisujen kautta.

Teoksen voi määrittää vastaanottajan kokemus. Julkaiseminen on kappaleiden levittämistä yleisön keskuuteen, mutta kappaleiden aineettomuus ja aineellisuus on tulkinnanvaraista. Esimerkiksi verkkomaailmassa tapahtuu vain julkistamista ja Sorvariin viitaten, tietoverkoissa ei kaupata teoskappaleita, vaan palveluita. Virtuaaliesineisiin kohdistuvat varkaudet ovat vielä harmaata aluetta, eivätkä rikoslain säädökset turvaa kaikkea omaisuutta. Tekijänoikeuslain mukaan kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutusta eli kirjan ostaja ei saa tekijänoikeutta, mutta toisaalta respektioikeus ei estä taideteoksen kappaleen hävittämistä.  Mallioikeudessa yhteys aineelliseen tuotteeseen on erottamaton. Haarmannin mukaan suojaa ei saa esine, vaan esineen ulkomuoto, jolta edellytetään pysyvyyttä.

Uusien haasteiden edessä ollaan, kun mukaan tulevat esimerkiksi digikierrätys ja esineiden internet, jossa fyysinen ympäristö yhdistyy verkkomaailmaa. Tekijänoikeuksien sammuminen ei koske palveluja vaan fyysisiä kappaleita. Erityistapauksena ohjelmistojen osalta kuitenkin mainittiin EUT:n antama UsedSoft-ratkaisu (C-128/11), jossa tietokoneohjelman jälleenmyynti katsottiin lailliseksi.

Muutoksia voidaan nähdä myös kulttuuriympäristössä ja kielenkäytössä. Aineettoman ja aineellisen väliset erot sekä korostuvat että hämärtyvät ja kielenkäytöllä voidaan vaikuttaa näihin piirteisiin. Anetten mielestä lainsäädäntöä vaivaa laastarien käyttö ja lyhytnäköisyys. Aineettoman ja aineellisen suhde sekä oikeudellinen haltuunotto aiheuttavat sekavuutta ja epävarmuutta. Lainsäädäntöä koskevia muutoksia ei voida kuitenkaan toteuttaa pelkästään kansallisesti, koska olemme vahvasti kytkeytyneitä EU-oikeuteen ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Anetten esitys herätti kuulijoissa paljon kysymyksiä. Professori Tuomas Mylly nosti keskustelussa esiin EU:n uuden digitaalistrategian, joka näyttäisi vievän Euroopan oikeudellista kehitystä entistä kauemmas yhdysvaltalaisesta fair use -ajattelusta. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuissa puolestaan nostetaan esille punnintaa perusoikeuksien ja muiden oikeuksien välillä. Mylly esittikin kysymyksen pystyisikö fair use -ajattelua viemään eteenpäin perusoikeuksien kautta. Anetten mielestä tekijänoikeuden kannalta tilanne ei ole houkutteleva, sillä Yhdysvaltoja on kritisoitu Bernin sopimuksen noudattamatta jättämisestä. Toisaalta myös perusoikeuspunninta ja tasapainon hakemisen konsepti on tyhjä, sillä oikea vaikutus on reaalimaailman valtasuhteilla. Professori Taina Pihlajarinne muistutti myös, että perusoikeuskomponenttien yhdistäminen tekijänoikeuteen tekee asiat maallikon kannalta todella monimutkaisiksi.

Keskustelussa esitettiin myös näkemyksiä kansainvälisten sopimusten toimimattomuudesta, koska muutosta ei ole näkyvissä. Tuomioistuinten tulkinnat ja globaalien toimijoiden mukanaan tuoma uudenlainen sopimusjuridiikka näyttävät olevan alueet, joissa kehitystä tapahtuu. Parannuskeinona tähän esitettiin kansainvälisten sopimusten parantamista ja läpinäkyvyyttä. Monet asiat voivat olla sallittuja oikeudenhaltijoiden kanssa laadituissa sopimuksissa, mutta ne olisi tuotava selkeämmin esille.

Liian tehokasta suojaamista?

Seminaarin päätti projektitutkija Anu Pitkänen Turun yliopistosta esittelemällä tavaramerkkien ja tekijänoikeuden kaksoissuojaa käsittelevän väitöstutkimuksensa tuloksia.

Tavaramerkit syntyvät usein luovan työn tuloksena ja merkkiä voidaan suojata tavaramerkkioikeuden lisäksi tekijänoikeudella. Tekijänoikeudella ja tavaramerkillä suojataan saman kohteen eri elementtejä tai molemmat oikeudet voivat suojata myös samaa kohdetta (esimerkiksi Hymytyttö- ja Hymypoika-patsaat).

Suojamuotojen päällekkäisyys on lisääntynyt viime vuosien aikana. Samalla kun suojamuotojen määrä on kasvanut, myös suojausmahdollisuudet ovat kasvaneet ja useita vaihtoehtoisia tai rinnakkaisia suojamuotoja voi olla voimassa samanaikaisesti. Toisaalta myös suojaedellytykset ovat madaltuneet ja suoja-ajat pidentyneet. Oikeudenhaltijoiden tietoisuus erilaisista päällekkäisistä suojista osana immateriaalioikeusstrategiaa on myös kasvanut.

Tavaramerkin saamaa tekijänoikeussuojaa voidaan hyödyntää myös tavaramerkin lisäsuojana osana yrityksen IPR-strategiaa. Tekijänoikeudella voidaan pyrkiä laajentamaan tavaramerkin saamaa suojaa, ja toisaalta tavaramerkkioikeudella voidaan pyrkiä jatkamaan tekijänoikeudesta vapautuneen teoksen suoja-aikaa. Näiden kahden yhdistämisellä oikeudenhaltija saa vahvan yksinoikeuden, mutta kaksoissuoja voi tuoda myös ongelmia kilpailulle. Päällekkäisyydet voivat paljastaa immateriaalioikeuden sisäisiä ongelmia, joista yksi on ylisuojaaminen. Esimerkiksi kolmansien osapuolten on hankala selvittää tavaramerkin käyttämisen mahdollisuuksia, kun suoja-ala on laajentunut.

Väitöskirjassaan Pitkänen lähestyi oikeuksien päällekkäisyyksiä kumulaatiojärjestelmän kautta. Täydellisessä kumulaatiossa suojamuodot sulautuvat täydellisesti toisiinsa, mutta kumulaatio voi olla myös osittaista tai täysin kieltävää. Kun tavaramerkin ja tekijänoikeuden tarkoitukset eivät mene päällekkäin, kumulaatio on mahdollinen, vaikka lainsäädäntöön kirjatut oikeudet kohdistuisivatkin suojattavissa kohteissa samoihin piirteisiin. Tavoitteena tulisikin olla eri suojamuotojen tarkoitusten yhteensovittaminen tarkistamalla suojamuotojen suojaedellytysten tulkintaa.

Pitkänen väitteli Turun yliopistossa helmikuun 2016 lopussa ja tutkimuksen aikana nousi esille lisää mielenkiintoisia kysymyksiä, esimerkiksi kolmoissuoja-ajattelu, jossa tavaramerkki- ja tekijänoikeussuojan lisäksi käytössä on myös mallioikeus. 

Soile Manninen