Yliopistot rakentamaan tietomarkkinointa. Pääkirjoitus.

LehtiarkistoIPRinfo_4-2010 Pääkirjoitus 25.11.2010

Uusi yliopistolaki korostaa tutkimustulosten edistämistä ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Vuoden 2007 alussa voimaan tullut korkeakoulukeksintölaki antoi yliopistoille mahdollisuuden varmistaa patentoitavien tutkimustulosten hyödyntäminen toiminnassaan. Sitä suorastaan edellytetään osana yliopistojen tulonhankintaa.

IPR University Centeriin on tullut yhä enemmän yhteydenottoja, jotka koskevat tutkimuksessa syntyneen tai yliopistolle luovutetun aineiston oikeuksia ja jatkokäyttöä. Yliopistojen aineettoman pääoman hyödyntäminen edellyttäisi, että siihen liittyvät kysymykset on ohjeistettu kattavasti.

Systemaattisen toimintamallin sijaan tutkimusrahoituksen sopimuksissa on IPR-asiat valitettavan usein kirjattu muotoon ”immateriaalioikeuksista sovitaan erikseen”. Niinpä työn alkaessa ei useinkaan ole määritelty oikeuksien käyttämistä edes periaatteellisella tasolla. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, miten eri osapuolet voivat lopputuloksia hyödyntää.

Tutkimusprojektit eivät ala tyhjästä ja pääty lopulliseen totuuteen, vaan aina on taustatietoa – suojattua ja suojaamatonta – sekä tuloksia, joita voidaan hyödyntää uusissa projekteissa. Aina syntyy myös sellaista aineistoa, jota korkeakoulukeksintölaki ei koske. Suuri osa aineistosta on tekijänoikeuden alaista, osaan kohdistuu tietokantasuoja, osa taas on tutkimuksen yhteydessä kertynyttä tietoa, jota immateriaalioikeudet eivät suojaa.

Yliopistoissa syntynyttä tietoa ja osaamista tulee jakaa siten, että sitä pystytään helposti ja monipuolisesti hyödyntämään myös tiedeyhteisöjen ulkopuolella. Nykyisin yhtäältä kuulutetaan ”avoimuutta”, toisaalla korostetaan ”kaupallistamista”. Pelisäännöillä voidaan parantaa sekä uuden tiedon leviämistä ja käyttöä tutkijamaailmassa että korkeakoulujen taloudellista hyötymistä aineettoman pääomansa jakamisesta.

Innovaatiotoiminnassa keskitytään keksintöihin ja niiden lisensointiin. Se on tarpeellista. Mutta aineeton pääoma on huomattavasti enemmän kuin keksintöjä. Yliopistojen tulisi hoitaa henkisen pääomansa hyödyntämisen koko kenttä. Kysymys ei saa olla yksittäisten tutkimusprojektien tai tutkijoiden päänsäryksi kääntyvästä asiasta. Systemaattinen hallinnointi edellyttää periaatteita, niiden pukemista käytännön ohjeistukseksi ja tehokasta tiedottamista.

Teknillisen korkeakoulun tutkimukseen liittyvä sopimustoiminta ja keksintöjen jatkohyödyntäminen oli keskitetty innovaatiokeskukseen. Sen tehtävät on Aalto-yliopistossa sisällytetty yrittäjyyskeskukseen (Aalto Centre for Entrepreneurship), joka vastaa yrittäjyys- ja innovaatiopalveluista. Myös Helsingin yliopistossa ja muualla pohditaan kaupallisen hyödyntämisen tehostamista.

Miksi edelleenkin viipaloidaan erilainen aineeton pääoma eri toimintatapoihin? Miksi on juututtu puhumaan lähinnä keksinnöistä? Yliopistojen vahvuus on tietämyksen ja osaamisen monipuolisuus. Tämän tulisi näkyä aineettoman pääoman hallinnoinnissa. Kaupallistamismekanismien luominen ei estä edistämästä tieteellisen tiedon avoimuutta. Päättäjien pitää vain osata ajatella isosti.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center