Vertaisverkon ylläpitäjä vastuussa käyttäjien toimista – Yksi maksaa kaikkien puolesta

(IPRinfo 1/2011)

Korkein oikeus katsoi torrent-palvelun ylläpitäjien olevan vastuussa kaikkien verkossa tehtyjen loukkausten hyvittämisestä.

Korkein oikeus antoi 30.6.2010 tuomion suomalaisen torrent-sivusto Finreactorin ylläpitäjien toiminnasta. Finreactor oli harrastusvoimin ylläpidetty vertaisverkkoa hyödyntävä sivusto, jonka käyttäjät jakoivat toisilleen suosittuja teoksia ilman oikeudenomistajien lupaa. Sivustolla oli enimmillään noin 10 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista suurin osa oli suomalaisia. Keskusrikospoliisi sulki sivuston vuonna 2004 epäillen sen ylläpitäjiä tekijänoikeusrikoksesta. Ennen sulkemista sivusto ehti olla ainakin vuoden toiminnassa.

Tuomion herättämässä keskustelussa suurimman huomion on saanut kohtuullisen hyvityksen mittava määrä ja sen laskentaperusteet. Vähemmälle huomiolle on jäänyt tuomion määrittämien ratkaisulinjojen sisältö siitä, millä perusteilla hyvitys tulee tuomittavaksi.

Hyvitysvastuun laajuus voi yllättää
Rikosoikeuden yleiset opit laajentavat tekijänoikeudellista hyvitysvastuuta ehkä yllättävälläkin tavalla. KKO tulkitsi hyvitysvelvollisuuden perusteita tiukemmin kuin alemmat oikeudet ja vapautti osan ylläpitäjistä hyvitysvelvollisuudesta.

KKO jakoi Finreactorin ylläpitäjät rikoskumppaneihin ja avunantajiin. Lisäksi alemmat oikeudet pitivät osaa ylläpitäjistä vain vähäisinä avunantajina ja heidät vapautettiin. Vapautettujen osalta käsittely ei jatkunut enää KKO:ssa. Vain rikoskumppaneina tuomitut velvoitettiin maksamaan oikeudenomistajille kohtuullista hyvitystä. Heidän hyvitysvelvollisuutensa koski jokaista Finreactorin kautta tapahtunutta hyvitysvelvollisuuden laukaisevaa toimea eli jokaisen Finreactorin käyttäjän hyvitysvastuu tuomittiin rikoskumppaneiksi luokiteltujen ylläpitäjien maksettavaksi. Koska Finreactorissa oli 10 000 käyttäjää, hyvityksen kokonaismäärä nousi erittäin suureksi.

Kuka on velvollinen maksamaan hyvitystä?
Hyvitysvelvollisuuden syntyminen on sidottu tekijänoikeuden loukkaukseen, eli kappaleen valmistamiseen ja teoksen yleisön saataviin saattamiseen ilman oikeudenomistajan lupaa tai ilman tekijänoikeuden rajoituksiin perustuvaa oikeutusta. Tämä on myös tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkit täyttävä teko, eli rikosoikeudellinen tekijätoimi.

Selvää on, että Finreactorin avulla sen käyttäjistä valtaosa jakoi teoksia yleisölle ja kopioi teoksia itselleen täyttäen rikkomuksen tunnusmerkistön. Tästä ei suoraan pysty johtamaan ylläpitäjiä vastuuseen jokaisesta käyttäjien tekemästä oikeudenloukkauksesta, koska ylläpitäjät eivät tehneet vaadittavaa toimea itse. Käyttäjien tekemän tekijätoimen ja ylläpitäjien välillä täytyy olla jokin linkki, joka perustaa ylläpitäjille osallisuuden rikkomukseen niin, että heidän katsotaan täyttäneen tekijätoimen. Tämän linkin muodostaa rikosoikeudellinen osallisuusoppi.

Rikosten tunnusmerkit on kirjoitettu siten kuin tekijöitä olisi yksi. Kun tekijöitä on useita, määritellään rikosvastuu osallisuusopin avulla. Finreactoria koskevat osallisuusmuodot ovat rikoskumppanuus ja avunanto.

Avunannon ja rikoskumppanuuden periaatteellinen ero on, että rikoskumppanin katsotaan tehneen rikoksen täytäntöönpanotoimen tai osallistuneen siihen riippumatta siitä tekikö hän täytäntöönpanotoimen omakätisesti. Avunantaja tekee toimen, joka edistää tai tekee mahdolliseksi rikoksen tekijän täytäntöönpanotoimen. Koska rikoskumppanin katsotaan tehneen tekijätoimen, se laukaisee myös tekijänoikeuslain mukaisen hyvitysvelvollisuuden. Avunantajien toiminta ei käsitä tekijätoimea ja korkein oikeus vapauttikin avunantajiksi tuomitut hyvitysvastuusta.

Ylläpitäjien toimet eivät tunnusmerkistön mukaisia
Ylläpitäjien toimet olivat jokseenkin samanlaisia riippumatta siitä tuomittiinko heidät rikoskumppanina, avunantajana tai vapautettiinko heidät. Heidän toimiinsa kuului palvelimen ylläpitämistä, käyttäjien hallintaa ja jaettujen tiedostojen sisältöjen valvontaa. Yksikään näistä KKO:ssa käsitellyistä teoista ei itsessään täyttänyt tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistöä. Ylläpitäjien toimien erot olivat lähinnä mittakaavallisia – toiset tekivät enemmän ja keskeisempiä ylläpitotoimia kuin toiset. Voidaankin puhua liukuvasta asteikosta tekijävastuun ja avunannon välillä. Vaikka rikosoikeudellinen rangaistusasteikkokin on liukuva ja rangaistus sovitettavissa kullekin todellisen osallisuutensa mukaan, on tekijän ja avunantajan asema periaatteellisesti erilainen.

Raja rikoskumppanin ja avunantajan välille asetetaan hyödyntämällä osallisuusteorioita, joista Suomessa sovelletaan aineellis-objektiivista teoriaa. Sen mukaan rikoksen tekijöinä ovat rikoksen toteutumiseen määräävästi vaikuttaneet henkilöt. Ratkaisevaa on, mikä on osallisen teko-osuus kokonaisvaltaisesti arvioituna. Myös täytäntöönpanotoimen ulkopuolisia tekoja voidaan arvioida osana tekijäkumppanin osuutta, kun siihen on painavia perusteita.

Aineellis-objektiivisen teorian tekijyydenala on laajempi kuin muodollis-objektiivisen tekijyydenala, jossa tekijäksi luokitellaan vain ne, jotka ovat tehneet tai osallistuneet varsinaisen tekijätoimen suorittamiseen. Aineellis-objektiivinen teoria mahdollistaa esimerkiksi pakoauton kuljettajan tai rikospaikalla vahdissa olleen tuomitseminen tekijänä – ja myös vertaisverkon ylläpitäjän.

Suomalaisessa oikeuskäytännössä siirryttiin 70-luvulla muodollis-objektiivisesta osallisuusopista aineellis-objektiiviseen. Korkein oikeus käytti ilmeisesti aineellis-objektiivista teoriaa Finreactor-ratkaisussaan, vaikkei kirjoittanutkaan sitä auki.

Avunannolle ei vaikuttaisi jäävän kovin itsenäistä sijaa, vaan se jää ikään kuin tekijäkumppanuuden lievemmäksi muodoksi. Jos kumppanuuden edellytykset eivät täyty, voidaan tutkia edellytykset avunantoon. Avunannolla ja rikoskumppanuudella on silti itsenäisiä edellytyksiä, eikä tarvitse välttämättä valita toista pelkästään rajanvetomallin avulla.

Rikoskumppanuus edellyttää yhteisymmärrystä
Rikoskumppanuus edellyttää aineellis-objektiivisen tekoanalyysin lisäksi tekijöiden yhteisymmärrystä. Yhteisymmärrysvaatimus jäi korkeimman oikeuden tuomiossa vähälle huomiolle, eikä siinä otettu kantaa, minkälainen yhteisymmärrys sivuston 10 000 käyttäjällä oli ylläpitäjien kanssa. Finreactorissa kuitenkin avoimesti ilmaistiin tavoite levittää teoksia luvattomasti, mikä vaikuttaa olevan riittävä selvitys rikoskokonaisuuteen osallistuneiden yhteisymmärryksestä. Monen muun palvelun ylläpitäjiä ei tuomita tekijänoikeusrikoksesta, vaikka osa käyttäjistä käyttäisikin palvelua tekijänoikeuden loukkauksiin, sillä ylläpitäjien ja käyttäjien kesken ei ole yhteisymmärrystä loukkaavasta toiminnasta.

Avunanto edellyttää syy-yhteyttä avunantajan teon ja toteutuneen rikoksen välillä. Avunannon tulee lisätä, edistää tai helpottaa rikoksen tekemisen mahdollisuutta. Mikäli tämä ei täyty riittävällä tasolla, henkilöä ei voida tuomita edes avunannosta. Näin oli tilanne niiden avunantajien osalta, joiden ylläpitotoimet katsottiin niin vähäisiksi tai kestoltaan lyhytaikaisiksi, ettei toimilla ollut riittävää syy-yhteyttä käyttäjien tekemiin tekijänoikeusrikoksiin.

Toinen edellytys avunannon rikosvastuulle on avunantajan tahallisuus. Rikosoikeudellisen peittämisperiaatteen mukaisesti tahallisuuden tulee kattaa teko kaikilta olennaisilta osiltaan: tahallisuus oman teon tekemiseen, tahallisuus oman tekonsa merkitykseen päärikoksen toteutumisessa ja tahallisuus siihen päärikoksen törkeysasteeseen, jonka avunannosta hänet tuomitaan.

Keskeiset ylläpitäjät saadaan vastuuseen
Korkeimman oikeuden Finreactor-tuomio asetti moderneille tekijänoikeusrikoksille suhteellisen selkeät ratkaisulinjat. Tekijänoikeuden loukkaamiseen tarkoitettujen vertaisverkkopalveluiden keskeiset ylläpitäjät on saatavissa vastuuseen ja he vastaavat kaikkien verkossa tehtyjen loukkausten hyvittämisestä. Keskeisten ylläpitäjien erottelu vähemmän keskeisistä jää yksittäistapauksissa tuomioistuimen harkintaan.

KKO:n ratkaisulinjaa on jo noudatettu alioikeuksien ratkaisuissa, joissa Direct Connect -hubin ylläpitäjä tuomittiin rikoskumppanina vastaamaan kaikesta hänen palvelunsa kautta tapahtuneista tekijänoikeuden loukkauksista.

Koska avunantajia ei tuomita suorittamaan kohtuullista hyvitystä, voi jatkossa vertaisverkkojen ylläpitämiseen osallistuvien puolustusstrategiaksi muodostua tavoite pitää syytetty korkeintaan avunantajana rikoksiin. Finreactorin jälkeen laki on muuttunut niin, että tietoverkossa tapahtuva tekijänoikeusloukkaus on helpommin tuomittavissa tekijänoikeusrikokseksi, jolloin teon seuraamuksena on käytettävissä myös vankeusrangaistus. Toistaiseksi oikeuskäytäntö on kuitenkin osoittanut, että todellinen sanktio on satojen tuhansien suuruinen kohtuullinen hyvitys. Jo sen välttäminen voi tuntua syytetystä oikeudenkäynnin voittamiselta.

Joni Hatanmaa
Assistant Legal Counsel
Hedman Partners

Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset saatavilla Finlexin kautta:

KKO:2010:47
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2010/20100047

KKO:2010:48
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2010/20100048