Verkkopalvelut ja avoimet sisällöt opetuksessa
(IPRinfo 3/2011)
Tarmo Toikkanen ja Ville Oksanen: Opettajan tekijänoikeusopas
Finn Lectura. 2011 Helsinki. 142 s. 978-951-792-468-9.
Opettajan tekijänoikeusopas on kolmas opettajille lyhyen ajan sisällä julkaistu kirja tekijänoikeuden perusteista. Myös koulutusta opettajille on lisätty, joten kysyntää lisätiedolle on ollut. Kirjoittajat Ville Oksanen ja Tarmo Toikkanen työskentelevät Aalto-yliopistossa sekä esittäytyvät kirjassa tutkijoina ja yrittäjinä. Oksanen on lakimies, Toikkanen oppimispsykologi ja kouluttaja.
Kirja on hyvin oppikirjamainen. Opettajan on todennäköisesti helppo lähestyä sitä, ja se on helppo antaa eteenpäin myös oppilaiden luettavaksi. Kirjan teksti on sujuvaa ja viimeisteltyä, ja lakipykälät termeineen on avattu selkeästi. Kirja on tämän päivän yleistietoa monille ammattiryhmille.
Kirjan ensimmäinen osio vastaa opettajien yleisimpiin kysymyksiin, joihin löytyy lisää tietoa myöhemmistä luvuista. Toinen luku esittelee tekijöiden oikeuksia. Siinä perehdytään tekijänoikeuden perusteisiin ja tekijänoikeuden antamiin mahdollisuuksiin.
Käyttäjien oikeudet -luvussa kuvataan tekijänoikeuden käyttäjille antamia suppeita mahdollisuuksia, mutta viidennen luvun avoimet sisällöt antavat lukijalle helpotusta, koska kaikki aineisto ei ole kiellettyjen listalla. Neljännessä luvussa käsitellään yksityisyyttä ja viimeisessä verkkopalvelujen käyttämistä opetuksessa.
Kaksi viimeistä lukua ovat tärkeimmät, sillä avoimista sisällöistä ja verkko-opetuksesta ei ole saatavilla yhtä kattavasti ja tiivistetysti tietoa. Avoimissa sisällöissä on keskitytty Creative Commons -lisenssiin ja vapaasti käytettävän tiedon hakemiseen verkosta. Digitaalisen aineiston lainmukainen hyödyntäminen on opettajien työssä keskeistä, sillä verkosta löytyy paljon laadukasta materiaalia.
Kirja on kirjoitettu lukijaa ja kohdeyleisöä hetkeksikään unohtamatta. Kielen sujuvuus ja asioiden jäsennys kertovat huolellisuudesta ja siitä, että asia on loppuun asti ajateltu. Tekijänoikeuteen syvällisemmin perehtynyt saattaa huomata, että joitakin mutkia on vedetty turhan suoriksi. Teos onkin tarkoitettu opettajien työvälineeksi eikä lainopilliseksi pähkinäksi. Kirjassa on myös annettu toimintaohjeita, kun on ensin selitetty lainsäädäntö ja olemassa oleva käytäntö puolesta ja vastaan.
Ongelmiin on jätetty harmaa alue, mutta kerrottu selvästi, mikä on hyväksyttyä ja mikä kiellettyä. Harmaa alue jää omaan harkintaan, kun taustat ovat selvillä. Havainnollisiin taulukoihin on helppo palata.
Anni Hautanen
Koulutuskoordinaattori
IPR University Center
