Uusi laki täsmentää julkistamisoikeutta

(IPRinfo 1/2007)

Korkeakoulukeksintölaki merkitsee aiempaa täsmällisempiä säännöksiä korkeakoulujen ja tutkijoiden sopimustutkimuksen tuloksia koskevasta salassapitovelvollisuudesta. Salassapitoon liittyvät oikeudet ja velvoitteet antavat aina aihetta myös periaatteellisempaan pohdiskeluun oikeuksista tuloksiin.

Käytännönläheisempi kysymys on korkeakoulujen ja -tutkijoiden tutkimustuloksia koskeva salassapitovelvollisuus ja -oikeus. Tutkimusta rahoittavalle yritykselle tulevien tulosten suojaamistarpeiden ja tutkijan julkaisu- ja vastaavien oikeuksien välillä nähdään helposti ristiriita.

Mitä nuo ”oikeudet tuloksiin” sitten ovat? Oikeuksia tietoon ei varallisuusoikeudellisessa mielessä voida kohdentaa; tieto ei voi kuulua kenellekään. Tämä pätee niin tekijänoikeudelliseen kuin keksinnöille annettavaa oikeussuojaa koskevaan tarkasteluun.

Julkistettujen tulosten hyödyntäminen muussa työssä tai julkaisussa ei myöskään ole kielletty, kun kysymys ei ole suorasta kopioinnista tai muuntelusta. Keksintöjen puolella sama pätee, kunhan kyse on julkisuuteen saatetusta keksinnöstä.

Tieto ei voi olla kenenkään varallisuutta
Tutkimuksen tulosaineisto on yleensä pääasiallisesti immateriaalista (tietoa), eikä se voi näin ollen kuulua kenellekään varallisuusoikeudellisessa mielessä. Ilmaisu ”oikeus tuloksiin” on siis jossain määrin harhaanjohtava. Virallisia ohjeita, asiakirjoja ja sopimusmalleja myöten tavataan kuitenkin puhua ”tiedon omistamisesta” tai ”omistusoikeuksista”.
Sen sijaan fyysisessä muodossa oleva tulosaineisto, esimerkiksi biomateriaali, irtaimena esineenä kuuluu jollekin tutkimuksen osapuolelle. Vastaavasti teoksiin ja keksintöihin kohdistuvat teollis- ja tekijänoikeudet ovat kiistatta luonteeltaan varallisuusoikeuksia.

Jos tieto ei voi kuulua kenellekään, typistyy oikeus tuloksiin käytännössä oikeudeksi määrätä sen salassapidosta. Määräämisvalta pitää tieto salassa tai julkistaa se (mikä on liikesalaisuuden suojan keskeinen sisältö) perustuu suoraan lakiin, mutta käytännössä se kaipaa täsmennykseksi sopimusta mm. tutkimusyhteistyön kentässä.

Tarkastelen tässä sopimustutkimukseen liittyvää salassapitoa neljältä kulmalta: korkeakoulun ja tutkijan velvollisuus ja oikeus salassapitoon. Salassapidon kohteena tarkastelen tässä nimenomaan sopimustutkimuksen tuloksia.

Korkeakoulun velvollisuus salassapitoon
Korkeakoulukeksintöjä koskevat sekä JulkL:n salassapitosäännökset että korkeakoulukeksintölain säännökset. Yliopiston salassapitovelvollisuus kytkeytyy sopimuskumppanin liikesalaisuuksiin ja tutkijan oikeuteen päättää julkistamisesta.
JulkL:n perusteella yritysten liike- ja ammattisalaisuudet sekä tutkimukseen vapaaehtoisesti luovutetut perusaineistot on pidettävä salassa, ellei julkistamiseen saada tietojen omistajan lupaa. Korkeakoulukeksintölakiin puolestaan sisältyy säännöksiä korkeakoulun ja tutkijan salassapitovelvollisuudesta sopimustutkimuksessa syntyneisiin tuloksiin.

Avoimessa tutkimuksessa syntyneiden tuloksien julkistamisesta on keksijällä vapaus päättää. Korkeakoulun on pidettävä salassa sille keksintöilmoituksessa tai sen jälkeen annetut keksintöä koskevat tiedot. Salassapitovelvollisuus päättyy, kun keksijä tai se, jolle oikeudet ovat siirtyneet, on suojannut keksinnön tai julkaissut sen itse eikä salassapidolle ole muita erityisiä syitä (KKKL 11 § 2 mom.).

Alkuperäisessä lakiehdotuksessa (HE 259/2004) ollut muotoilu ”muut välttämättömät syyt” katsottiin valiokuntakäsittelyssä väljäksi, etenkin kun välttämättömyys ei näyttänyt kytkeytyvän mihinkään tarkoitukseen. Sanamuotoa tarkistettiin, ja ”välttämättömien syiden” sijalle tulivat ”erityiset syyt”, joskaan niitä ei täsmennetty.

Korkeakoulun oikeus salassapitoon ja tietojen luovuttamiseen
Lakiin on kuitenkin tämän pääsäännön lisäksi otettu säännökset korkeakoulun oikeudesta antaa salassa pidettäviä, korkeakoululle tai tutkijalle kuuluvia tutkimustuloksia koskevia tietoja kolmannelle osapuolelle eli käytännössä tutkimusyhteistyön yritysosapuolelle.

Korkeakoulu voi antaa keksintöä koskevia tietoja tutkimusyhteistyön osapuolille, jos sopimuksissa on sovittu tulosten hyödyntämisestä, siirtymisestä tai tiedoksisaannista, tai muille tahoille, jos se on keksinnön hyödyntämisen vuoksi tarpeellista. Yliopiston on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei tietojen antamisella vaaranneta keksinnön suojaamista, hyödyntämistä tai keksijän tieteellisen julkaisuoikeuden ensisijaisuutta (KKKL 11 § 3 mom.)

Periaatteellisluontoisia intohimoja voi herättää kysymys korkeakoulun oikeudesta tulosaineistojen salassapitoon. Korkeakoulukeksintölain käsittelyn yhteydessä nämä eivät kuitenkaan nousseet esiin. Korkeakoulun liikkumavapaus sopia tulosten salassapidosta on johdettava korkeakoulu-, julkisuus- ja budjettilainsäädännöstä.

Korkeakoulukeksintölakia koskevan HE:n perusteluissa todetaan, että laista ei ole johdettavissa selviä rajoituksia salassapidolle. Ehdotus oli myös eduskunnan sivistysvaliokunnan mukaan ongelmaton siltä osin, kuin siinä on kysymys salassapidosta keksintöön kohdistuvien oikeuksien suojaamiseksi. Valiokunta halusi kuitenkin täsmentää lain 2 momenttia niin, että myös muista salassapitovelvoitteista, eli sopimuksista, johtuvat syyt tulee huomioida.

Tutkijan velvollisuus ja oikeus salassapitoon
Laki vaikuttaa tutkijan velvollisuuksiin pitää tutkimuksen yhteydessä syntyneet keksinnöt salassa suojaamisen tai muun hyödyntämisen turvaamiseksi erityisesti sopimustutkimuksessa.

Keksijä ei saa julkistaa tutkimustuloksia keksinnön suojaamisen tai muun hyödyntämisen vaarantavalla tavalla, jos korkeakoululla on oikeus (7 §) ottaa itselleen oikeudet keksintöön. (KKKL 11 § 1 mom.) Kielto on kuitenkin dispositiivinen, eli korkeakoulu voi vapauttaa tutkijan tästä salassapitovelvollisuudesta, mutta se voi myös laajentaa velvollisuutta.

Ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä keksijä ei saa jättää sopimustutkimuksessa syntynyttä keksintöä koskevaa patenttihakemusta tai muuten määrätä keksinnöstä, ellei korkeakoulu kirjallisesti ilmoita keksijälle, että korkeakoulu ei tule ottamaan oikeuksia keksintöön.

Avoimessa tutkimuksessa keksijällä on vapaa oikeus päättää keksinnön julkistamisesta. Rajatapauksissa keksijän on odotettava korkeakoulun kantaa siitä, onko keksintö katsottava sopimustutkimuksessa syntyneeksi. Säännös on siten yhteydessä keksintöilmoituksen jättämiseen (KKKL 5 §).

Tarkoituksena ehkäistä riitoja selvittämällä oikeudet ajoissa
Tarkoituksena on yhtäältä ehkäistä patenttihakemuksen jälkeisiä riitaisuuksia ohjaamalla asianosaisia selvittämään keksinnön oikeudet mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja toisaalta estää keksinnön julkiseksi tuleminen liian aikaisessa vaiheessa. Tarkoitus on antaa korkeakouluille todelliset mahdollisuudet arvioida keksintöä ja harkita sitä mahdollisten sopimusvelvoitteittensa kannalta.

Perustuslakivaliokunta ei nähnyt ehdotuksessa kokonaisuutena ongelmia, vaikka se ”merkitsi puuttumista sananvapauteen, johon sisältyy oikeus julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Ehdotettu julkistamiskielto oli valiokunnan mukaan tarpeen keksintöön kohdistuvien oikeuksien suojaamiseksi.

Ehkä eniten avoimia kysymyksiä jättää viittaus tutkijan tieteellisen julkaisuoikeuden ensisijaisuuteen (KKKL 11 § 3 mom.) Asiallisesti se on rajoite ja täsmennys sopimustutkimukseen liitettäville sopimusperäisille salassapitovelvoitteille. Sen tulkinta on kuitenkin haastavaa. Tieteellisen julkaisuoikeuden ensisijaisuus ei ole merkitykseltään vakiintunut käsite.

HE:n yleisperusteluissa on nähtävissä pyrkimys erottaa tieteellisten tulosten julkistaminen ja keksinnön julkiseksi tekeminen. Eri asia tietysti on, kuinka tämä on käytännössä mahdollista. Julkaisun rajoittaminen on mahdollista vain uutuuden esteen syntymisen estämiseksi. Rajoitusten tulisi olla ajallisia. Hyviä käytänteitä tarvitaan tämänkin kysymyksen ratkaisemiseksi.

Johtopäätöksiä
Uusi laki ei rajoita korkeakoulujen vakiintunutta oikeutta sopia tulosten salassapidosta silloin, kun ulkopuolisen sopijakumppanin kanssa tehtävässä tutkimussopimuksessa (erityisesti tilaustutkimus) on tarpeen sopia tästä. Lailla pikemminkin velvoitetaan tähän.

Tutkijan salassapitovelvollisuutta voidaan sopimuksella laajentaa tai supistaa. Uusi laki on hyvinkin joustava. Avoimessa tutkimuksessa syntyneiden tulosten julkistamisessa keksijällä on puolestaan vapaa harkinta.

Tilaajan intressissä on usein tulosten salaaminen määräajaksi. Lainsäätäjä näyttää ymmärtäneen tämän pragmaattisen tarpeen. Tutkimuksessa edellytetään usein ainakin lyhytaikaista salassapitoa tulosten arvioimiseksi ja keksintöjen suojaamiseksi. Korkeakoulukeksintölain taustalla on kuitenkin halu suosia patentointia ja sitä kautta tulosten julkiseksi tuloa. Tutkimustulosten avoimuudelle tämä on hyvä vaihtoehto.

Lain säännöksiin yksin ei pidä tukeutua: selkeitä sopimuksia tarvitaan niin rahoittajan ja korkeakoulun kuin yliopiston ja tutkijankin välillä. Lain merkitys on pikemminkin toimia suunnannäyttäjänä. Makuasia on, vahvistaako laki tutkijoiden asemaa, mutta ei se ainakaan heikennä sitä.

Tuomas Aho
Oik.lis. Lexor Oy

Kirjoittaja on osakas Lexor Oy:ssä. Hän osallistui asiantuntijana korkeakoulukeksintölain valmisteluun ja on seurannut tutkimusyhteistyön sopimuskäytäntöjä

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 19.5.2006/369
Hallituksen esitys 259/2004
Sivistysvaliokunnan mietintö 1/2006
Perustuslakivaliokunnan lausunto 28/2005
Asiakirjat löytyvät eduskunnan verkkosivuilta, missä myös linkki säädökseen (Finlex-tietopankissa). Asiakirjojen hakusivu; kirjoita asiakirjan tunnus -kenttään HE 259/2004.
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vexhaku.sh?lyh=”?kieli=su