Uudet domain-päätteet tulevat – miten käy oikeussuojan?

(IPRinfo 5/2011)

Domain-järjestelmän muutoksen jälkeen esimerkiksi Nokia voi rekisteröidä itselleen päätteen: nokia. Miltä siis kuulostaisi www.nokia?

Kesäkuun 20. päivä vuonna 2011 oli internetin kehityksen kannalta merkittävä. Tuolloin internetin osoitejärjestelmää hallinnoivan ICANNin (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) hallitus teki päätöksen, että yleisten domain-päätteiden rekisteröinti tehdään kaikille avoimeksi.

Periaatepäätös asiasta oli tehty jo vuonna 2008, mutta vasta nyt domainin hakijoiden ohjekirja (Domain Applicant Guidebook) saatiin yli tuhannen muutosehdotuksen jälkeen siihen pisteeseen, että prosessi voitiin käynnistää. Näillä näkymin domain-päätteiden rekisteröinti alkaa tammikuun 12. päivänä 2012.

Domain-nimet on perinteisesti jaettu maakohtaisiin (Country Code Top Level Domain, ccTLD) ja yleisiin domain-nimiin (Generic Top Level Domain, gTLD). Maakohtaisia domaineja eli verkkotunnuksia ovat esimerkiksi Suomen .fi ja Ruotsin .se, yleisiä domain-nimiä taas ovat muun muassa .com, .net ja .org ICANNin päätöksen myötä gTLD:ien määrä tulee kasvamaan, sillä periaatteessa kuka tahansa voi rekisteröidä itselleen oman domain-päätteensä, joka voi olla lähes minkälainen vain.

Kova hinta, suuret mahdollisuudet
Periaate ja käytäntö poikkeavat toisistaan, eikä oman domain-päätteen rekisteröinti ole helppoa saati halpaa. Lähtöhinta gTLD:n rekisteröimiseksi jo pelkkien virallismaksujen osalta on 185 000 Yhdysvaltain dollaria ja vuosimaksut domainin omistamisesta ovat 25 000 dollaria. Rekisteröintikulujen uskotaan kuitenkin nousevan kymmeniä, jopa satoja tuhansia korkeammaksi, sillä virallismaksujen lisäksi domain-päätettä haluavalla tulee myös olla tarpeelliset tietotekniset valmiudet oman päätteensä ylläpitämiseksi.

Rekisteröintien vapauttaminen avaa kuitenkin ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Jos domain-pääte pidetään tiukasti oman yhtiön kontrollissa, se mahdollistaa kaiken yhtiön ”omalla reviirillä” tapahtuvan hallitsemisen ja valvomisen. Jos virallista tietoa levitetään vain omia kanavia pitkin, yhtiön tiedotuksen luotettavuus paranee.

Yritys vapautuu kymmenien kansallisten ja muiden domainien käytöltä, kun sillä on oma domain-pääte. Yleisen verkkotunnuksen alle taas on mahdollista koota tietyn alan ammattilaisia, vaikkapa .bank. Myös maantieteelliset yhteisöt ovat ilmaisseet kiinnostuksensa oman domain-päätteen rekisteröimiseksi (.paris, .nyc).

Oikeussuojakeinot varmistettu
Uusiin gTLD:ihin liittyy myös oikeudellisia ongelmia. Sen vuoksi niihin liittyykin useita oikeussuojakeinoja esimerkiksi tavaramerkkioikeuksien valvomiseksi.

Yksi oikeudellinen kontrollimekanismi on niin sanottu Legal rights objection. Kysymys on vastineesta, joka voidaan tehdä domain-päätettä vastaan, kun sitä ollaan rekisteröimässä. Asian käsittelee WIPOn Arbitration and Mediation Center. Mikäli vastine menestyy, ei domain-päätettä rekisteröidä.Legal rights objection on varattu oikeudenhaltijoille, mutta oikeudellista perustaa väitteelle ei ole rajattu. Todennäköisesti suurin osa väitteen tekijöistä tulee olemaan tavaramerkin haltijoita.

Toinen vastustusperuste on String confusion -peruste. Se voi tulla kysymykseen, jos haettu domainin-pääte muistuttaa toista päätettä niin läheisesti, että keskiverto, järkevä internet-käyttäjä todennäköisesti erehtyisi niiden kesken. Pelkkä mahdollisuus siihen, että näin käy, ei riitä. Samoin riittävää ei ole myöskään se, että domain-pääte tuo mieleen toisen gTLD:n. Erehtymisen täytyy olla todennäköistä. String confusion -väitteet käsittelee International Centre for Dispute Resolution, ICDR.

Rekisteröintiä voidaan vastustaa myös Limited Public Interest -perusteella (LPI). Tällä voidaan estää muun muassa kansainvälisen lain periaatteiden vastaiset tai moraalinvastaiset rekisteröinnit, vaikkapa terroristi- tai rikollisjärjestöjen domain-päätteet. LPI-peruste on asiallisesti hyvin laaja, ja väitteen gTLD:n rekisteröintiä vastaan voi tällä perusteella tehdä kuka tahansa. Koska riskinä on shikaaninomainen kiusanteko rekisteröijää kohtaan, on väitteiden käsittelyyn kehitetty niin sanottu quick look -prosessi, jossa väite voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana hyvin kevyessä ja nopeassa käsittelyssä.

Käsittelevänä tahona LPI-väitteissä toimii Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) International Centre of Expertise, ICEICC. ICC käsittelee myös Community Objection -perusteiset väitteet. Niissä on kyse joidenkin vakiintuneiden yhteisöjen oikeudesta omaan nimeensä tai merkkijonoista, jotka yhdistetään niihin. Yksi esimerkki voisi olla esimerkiksi Punainen Risti, joka voisi estää väärän tahon hakeman .redcross-rekisteröinnin.

Tavaramerkkipankki auttaa valvonnassa
Oikeudelliset ongelmat eivät kuitenkaan pääty tähän. Vaikka domain-pääte itsessään ei loukkaisikaan mitään oikeutta, sen alla olevat niin sanotut toisen asteen domain-nimet voivat olla loukkaavia. Esimerkiksi www.sonyericsson.nokia ei varmasti olisi hyväksyttävä nimi.

Tästä syystä gTLD:tä hakevien onkin kerrottava, millaisia oikeussuojakeinoja annetaan toisen asteen domain-nimille. ICANNin julkaisema Domain Applicant Guidebook kertoo, että gTLD:n haltijan tulee säätää vähintään 30 vuorokauden Sunrise-jaksosta, jonka aikana tavaramerkinhaltijat voivat rekisteröidä tavaramerkkinsä mukaisia domain-nimiä gTLD:n alta. Näiden lisäksi oikeussuojan vähimmäisvaatimuksena on myös Trademark Claims -jakso, jossa domain-nimen rekisteröintiä haluava vakuuttaa, että haettu nimi ei loukkaa mitään tavaramerkkiä tämän parhaiden tietojen mukaan.

Uusia gTLD:itä avustamaan on myös perustettu Trademark Clearinghouse, joka toimii tavaramerkkitietopankkina ja avustaa uusien gTLD:iden haltijoita tavaramerkkien valvonnassa, sekä listaa tietyt, varmennetut tavaramerkit näiden haltijoiden hakemuksesta.

Näiden lisäksi uusien gTLD:iden pitää myös olla mukana Uniform Rapid Suspension Systemissä (URS), joka on hieman Yhdysvalloissa voimassa olevan Digital Millennium Copyright Actiin (DMCA) perustuvan Notice & Takedown -menettelyn kaltainen.

Suomessa vastaava ilmoitusmenettely on sisällytetty lakiin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta. Yhteisenä elementtinä URS:llä, DMCA:lla ja tietoyhteiskuntalain ilmoitusmenettelyllä on, että prosessi ei voi johtaa domainin siirtoon oikeudenhaltijalle, vaan ainoastaan sivuston lukitsemiseen.

Toisaalta erot eivät ole aivan pieniä. URS-menettely on ensinnäkin maksullinen (noin 300 dollaria per domain-nimi), eikä sitä voida käyttää tekijänoikeuksien valvomiseen, mikä nimenomaan on ilmoitusmenettelyn tehtävä. URS:llä voidaankin valvoa vain ja ainoastaan sanamerkkejä, ei tekijänoikeuksia tai kuviomerkkejä. Koska URS ei myöskään mahdollista domain-nimien siirtoa, sitä haluavien tulee käyttää UDRP-menettelyä (the Uniform Domain-Name Dispute-Resolution), jota kaikkien rekisteröintitoimintaa harjoittavien tulee sitoutua noudattamaan.

Uudistus tulee – oletko valmis?
Oikeussuojakeinot ovat laajat ja moninaiset. Oikeudenhaltijat eivät kuitenkaan ole olleet tyytyväisiä. Tuleva muutos on niin merkittävä, että oikeudellinen epävarmuus lisääntyy. On herännyt pelkoja siitä, että rekisteröintien vapauttaminen avaa lähinnä villin ja härskin domain-pelin, jossa nopeat ja rikkaat syövät hitaat ja köyhät. On myös epäilty, alentaako oman domain-päätteen rekisteröinti loppujen lopuksi kuluja lainkaan, sillä harva yritys uskaltaa päästää maakohtaisia domain-rekisteröintejään vanhenemaan domain-piratismin yleisyyden vuoksi.

Uudistusta on arvosteltu myös sillä perusteella, että siinä ei olisi kyse niinkään domain-nimien kysyntään vastaamisesta, vaan kyseessä olisi vain ICANNin oma rahastustemppu.

Domain-uudistus on joka tapauksessa tulossa jo parin kuukauden sisällä. Silloin nähdään, ketkä haalivat ensimmäiset jalokivet kruunuunsa. Oli uudistus tarpeellinen tai ei, oma domain-pääte on markkinoinnissa valtava etu ja kertoo vähintäänkin arvovallasta sekä halukkuudesta brändin suojaamiseen.

 Jussi Kari, OTM
Benjon Oy