Työsuhdetekijänoikeudesta kiistellään USA:ssa(kin)

(IPRinfo 1/2001)

Teoksen tekijällä on yksinoikeus teokseensa. Työnantajalla on oikeus työn tuloksiin. Kenelle kuuluu oikeus työsuhteen aikana luotuun tekijänoikeussuojaa nauttivaan aineistoon?

Common law -oikeusjärjestelmän maissa asia on ratkaistu nimenomaisella oikeusnormilla tai ennakkoratkaisuilla. Useissa Euroopan maissa asia on jätetty sopimusoikeuden ja oikeuskäytännön varaan. Tässä lyhyessä kirjoituksessa käsittelen viimeaikaista lainsäädännöllistä kehitystä Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat ja vuoden 1999 ‘work made for hire’ -lainmuutos

Yhdysvalloissa tekijänoikeuslaki saa mandaattinsa perustuslaista, jonka perusteella on säädetty liittovaltiotasoinen laki. Viimeisin laki on vuodelta 1976. ‘Copyright Act of 1976’:ssa säädetään työ- tai toimeksiantajan hyväksi kahdesta erilaisesta työsuhdetekijänoikeustilanteesta (‘work made for hire’).

Yhtäältä työnantajalle kuuluu tekijänoikeudet niihin teoksiin, jotka on luotu työsuhteen aikana. Toisaalta laki myöntää tekijänoikeudet sille toimeksiantajalle, jonka toimeksiannosta teos on luotu (‘commissioned works’), edellyttäen, että osapuolet ovat kirjallisesti sopineet teoksen olevan ‘work made for hire’ ja teos kuuluu johonkin laissa lueteltuun yhdeksästä teoskategoriasta.

Lainsäädännön selkeydestä huolimatta kiistakysymyksiä esiintyy myös Yhdysvalloissa. Viimeisin kiista koski äänitteiden kuulumista toimeksiannosta valmistettujen teosten yhdeksänkohtaiseen luetteloon. Lakiin lisättiin kymmenenneksi teoskategoriaksi äänite (‘sound recording’) vuoden 1999 joulukuussa.

Muutos meni läpi Yhdysvaltain kongressissa niin sanottuna teknisenä muutoksena ilman kuulemisia ja intressitahojen mahdollisuutta esittää näkemyksiään asiasta. Lain muutosta perusteltiin sillä, että se oli vain vallitsevan käytännön kirjaamista lakiin.

Kun tekijät, erityisesti säveltäjät ja artistit havaitsivat, että kyseinen lain muutos on tehty, nostivat he suuren haloon asian johdosta ja vaativat välittömiä korjaavia lainsäädäntötoimenpiteitä. Äänilevyteollisuus, jonka aloitteesta ns. tekninen lainmuutos oli tehty, pidättäytyi kommenteista.

Tuntuva merkitys artistin kukkarolle

Toteutuneella mutta sittemmin kumotulla lain muutoksella olisi ollut sekä äänilevyteollisuuden että artistien tulonmuodostuksen ja toimintatapojen kannalta huomattavaa merkitystä.

Äänitteen kuuluminen “commissioned work” -listaan olisi ollut erittäin merkittävä asia ääniteteollisuuden kannalta. Tekijänoikeuslaki antaa nimittäin tekijänoikeutensa luovuttaneelle tekijälle, mm. artistille tai freelancerille, mahdollisuuden irtisanoa oikeuksien luovutussopimus päättymään 35 vuoden kuluttua siitä, kun sopimus on solmittu. Mutta mikäli teos on “work made for hire”, tällaista oikeutta ei tekijällä ole.

Teollisuus yllätettiin housut kintuissa

Yhdysvaltain kongressissa valmistelu tekijänoikeuslainsäädännön palauttamiseksi siihen tilaan, missä laki oli ennen mainittua lainmuutosta, aloitettiin keväällä 2000. Silloin kongressin tietyt asiaan vihkiytyneet jäsenet ilmoittivat äänilevyteollisuudelle ja artisteille, että näiden on syytä sopia kiistakysymys keskenään tai muuten kongressi puuttuu asiaan lainsäädäntötoimin.

Kun molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu saatiin aikaan, kongressi oli valmis palauttamaan ennen vuoden 1999 joulukuuta vallinneen “status quon”. Artistit ja äänilevyteollisuus olivat hieroneet asiassa sopua useita kuukausia kongressin kehotuksen jälkeen. Lain muutos hyväksyttiin ilman näennäisiä erimielisyyksiä syksyllä 2000.

Asia ei kuitenkaan ollut Washingtonissakaan aivan näin yksioikoinen. Äänilevyteollisuuden halukkuus lainsäädännön muuttamiseen sen ilmeisten etujen vastaisesti johtui ennen kaikkea koko teollisuuteen vaikuttavasta, erittäin laajamittaisesta, musiikkia sisältävien MP3 -tiedostojen kopioimisesta ja levittämisestä.

Äänilevyteollisuus, etujärjestönään RIAA (Recording Industry Association of America, http://www.riaa.com) on kamppaillut ja
kamppailee edelleen useita laittomia MP3 -musiikkitiedostoja välittäviä yrityksiä vastaan. Näistä tunnetuimpia ovat olleet MyMP3.com (http://www.mp3.com) ja Napster (http://fi.napster.com/start), joiden kanssa suurimmat levy-yhtiöt ovat tosin nyttemmin päässeet sopimukseen tekijänoikeuskorvausten suorittamisesta.

Koska äänilevyteollisuus tarvitsee artistien tukea ja julkisuusarvoa oman teollisuudenhaaransa kuolinkamppailussa, ei RIAA:lla ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua artistien vaatimuksiin lain palauttamisesta entiselleen.

Mielenkiintoiseksi tämän lainsäädäntöprosessin tekee muun muassa se, että äänilevyteollisuus yllätettiin “housut kintuissa”. Kongressissa kyseisen lainsäädännön valmistelusta vastannut virkamies siirtyi heti joulukuun 1999 lainmuutoksen jälkeen tämän teollisuudenhaaran palvelukseen. Lisäksi teknisen lainmuutoksen kongressissa esitellyt kongressimies on todennäköisesti valjastettu – sinänsä laillisen – kampanjarahan turvin ajamaan ko. teollisuuden etua. Viimeksi mainittu on tosin vain oma valistunut arvaukseni.

Onnistuisiko tämä Suomessa?

Vaikka RIAA:n hyvä hanke lain selventämiseksi kaatui omaan näppäryyteensä ja myös ulkopuolisten tekijöiden vaikutukseen, tarjoaa asian lainsäädännöllinen eteneminen mielenkiintoisen esimerkin myös Suomeen.

Mielenkiintoista olisi nimittäin nähdä, pystyttäisiinkö Suomessa pääsemään yhteisymmärrykseen lainsäädäntökoneistolle tarjottavasta lainmuutospaketista. Monissa tilanteissa uskoisin intressiryhmien olevan avoimia lainsäädännölliselle sopimusratkaisulle ennemmin kuin lainvalmistelun jättämiseen yksinomaan viralliskoneiston harteille.

Valtteri Niiranen
Johtaja
Viestinnän keskusliitto

Kirjoittaja opiskeli LL.M. -tutkinnon syksyn 1999 ja kevään 2000 välisenä aikana Georgetown University Law Centerissä
(http://www.law.georgetown.edu), Washington D.C.:ssa, Yhdysvalloissa. Kesästä 2000 vuoden loppuun hän työskenteli International Intellectual Property Alliancen (http://www.iipa.com) palveluksessa tekijänoikeuskysymysten parissa Washington D.C.:ssä.