Työsuhdekeksintölautakunta esittää ratkaisuehdotuksia

(IPRinfo 4/2005)

Työsuhdekeksintöjä koskeviin riitoihin yritetään löytää ratkaisuja erityisessä lautakunnassa. Lausuntopyyntöjä tulee työsuhdekeksintölautakunnan pöydälle enemmän kuin niitä pystytään käsittelemään.

Työsuhdekeksintölautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja työsuhdekeksintölain soveltamista koskevissa asioissa. Lautakunnassa on kahdeksan jäsentä, jotka valtioneuvosto nimittää määräajaksi. Lautakunta on toiminut vuodesta 1968 lukien itsenäisenä toimielimenä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa.

Vuodesta 2002 lukien lautakunnan puheenjohtajana on ollut hovioikeudenneuvos Antti Kuningas Helsingin hovioikeudesta. Lautakunnasta säädetään työsuhdekeksintölain (laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/1967)) 11 ja 11 a §:ssä.

Puolueettomia jäseniä on kaksi, ja he ovat Patentti- ja rekisterihallituksesta. Työntekijä- ja työnantajapuolta edustaa kumpaakin kolme jäsentä. Työsuhdekeksintölautakunnassa on edustettuna sekä juridista että keksintötoimintaan liittyvää asiantuntemusta. Allekirjoittanut on hoitanut syksystä 2003 lukien sivutoimisesti lautakunnan sihteerin tehtävää. Lautakunnan teknisen sihteerin sivutoimista tehtävää hoitaa tutkijainsinööri PRH:sta.

Keskimäärin viisi lausuntoa vuodessa
Työsuhdekeksintölautakunta on viimeisen 15 vuoden aikana antanut keskimäärin 4-5 lausuntoa vuodessa. Kuluvana vuonna lausuntoja on annettu marraskuun alkuun mennessä neljä. Lisäksi lautakunta on antanut viranomaisille kaksi lainsäädäntöhankkeisiin liittyvää lausuntoa.

Lausuntopyyntöjen määrä on viime aikoina kasvanut, ja vireillä on tällä hetkellä enemmän asioita kuin mitä vuodessa on pystytty käsittelemään. Ruuhkaa puretaan, ja tavoitteena on tällä hetkellä valitettavan pitkien käsittelyaikojen lyhentyminen. Käsittelyaikoihin vaikuttaa myös se, että asia ei pääsääntöisesti ole ratkaistavissa lausuntopyynnön ja siihen annetun vastauksen perusteella, vaan asianosaisilta on pyydettävä lisäselvitystä. Normaalisti asia on esillä 3-4 kokouksessa ennen lausunnon antamista.

Lautakunta julkaisee lausuntonsa siltä osin kuin julkaiseminen ei ole vastoin viranomaisen toiminnasta annetussa laissa säädettyä salassapitovelvollisuutta. Jos keksintöä koskeva patenttihakemus on vireillä, lausuntoa ei julkaista, ennen kuin asiakirjat ovat patenttilain 22 §:n mukaan julkisia. Lautakunta päättää lausunnon julkaisemismuodosta varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua julkaisemisesta.

Lausunnot julkaistaan yritysten ja henkilöiden nimiä mainitsematta, eikä niihin sisällytetä mitään sellaista, joka vaarantaisi yritys- tai ammattisalaisuuden. Käytännössä keksintökorvauksiin liittyvät numerotiedot jäävät pääsääntöisesti liikesalaisuuksina julkaisematta. Lautakunnan julkaisemat lausunnot vuodesta 1990 lukien löytyvät sen internet-sivulta osoitteesta www.ktm.fi/tkl. Sivuilta on myös tulostettavissa lomake ja ohjeet lausuntopyynnön tekemistä varten.

Lausuntoja yksilöidystä erimielisyydestä
Työsuhdekeksintölain 11 §:ssä lautakunnan toimivalta on rajattu lausuntojen antamiseen työsuhdekeksintölain soveltamista koskevissa asioissa. Lautakunta on lausunnossaan 5/2003 katsonut lausunnon antamisen edellytyksenä olevan, että lausuntopyyntö kohdistuu tiettyyn yksilöityyn keksintöä koskevaan työntekijän ja työnantajan väliseen erimielisyyteen.
Mainittu lausuntopyyntö koski sellaisia työsuhdekeksintölain säännösten tulkintakysymyksiä, jotka eivät liittyneet konkreettiseen keksintöä koskevaan työntekijän ja työnantajan väliseen erimielisyyteen.

Työsuhdekeksintölautakunnasta annetun valtioneuvoston päätöksen (830/1988) 3 §:n mukaan työnantajan ja työntekijän lausuntopyynnön johdosta on toiselle osapuolelle varattava tilaisuus kirjallisen vastineen antamiseen. Näistä syistä lautakunta katsoi, ettei se ollut toimivaltainen antamaan asiassa lausuntoa.

Lautakunnan toimivallan ulkopuolelle jäävät myös sellaiset riitaiset osakysymykset, joiden ratkaiseminen edellyttää näytön vastaanottamista. Esimerkiksi lausunnossa 1/2005 oli riitaista, oliko työnantaja hyödyntänyt lausuntopyynnön kohteena ollutta keksintöä eräässä tuotteessaan. Lautakunta katsoi, ettei se voinut antaa lausuntoa tältä osin, koska tämän kysymyksen ratkaiseminen edellytti näytön vastaanottamista, miltä osin toimivalta kuului työsuhdekeksintölain 12 §:n nojalla Helsingin käräjäoikeudelle.

Lautakunta totesi kuitenkin, että mikäli työnantaja hyödynsi keksintöä kyseisissä tuotteissa, hakijoilla oli oikeus siltäkin osin kohtuulliseen korvaukseen lausunnossa esitetyn laskentakaavan mukaisesti. Lisäksi lautakunta kiinnitti huomiota siihen, että työnantaja oli työsuhdekeksintölain 7 a §:n nojalla velvollinen antamaan hakijoille keksinnöstä maksettavan korvauksen määrittämiseksi tarpeelliset tiedot.

Lausuntopyyntö katkaisee kanneoikeuden vanhentumisen
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaan kanneoikeus on menetetty, jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön. Jos keksintöön on haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin myöntämisestä.

Lautakunta ei ole antanut lausuntoa, mikäli säännöksessä tarkoitettu kanneaika on kulunut umpeen. Velan vanhentumisesta annetun lain muutoksen (15.8.2003/728, voimaan 1.1.2004) myötä työntekijän mahdollisuudet katkaista kanneajan kuluminen ovat parantuneet.

Lausunnossa 3/2004 on vanhentumislain esitöihin (HE 187/2002) viitaten katsottu, että työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin erityissäännöksen ohella kanneoikeuden vanhentumista arvioitaessa on otettava huomioon vanhentumislain säännökset. Lautakunta totesi, että se on vanhentumislain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin ja että kanneajan vanhentuminen on katkaistavissa siten, että keksijä esittää kohtuullista korvausta koskevan vaatimuksensa työsuhdekeksintölautakunnalle osoitetussa lausuntopyynnössä.

Kanneajan vanhentuminen katkeaa lausuntopyynnön tultua vireille lautakunnassa, ja vanhentuminen on keskeytyneenä lautakuntamenettelyn ajan. Lautakunta katsoi lisäksi, että lausunnon antamisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika.

Korvauksen määrittämiseen erilaisia menetelmiä
Kolme tänä vuonna annettua lausuntoa koskee työsuhdekeksintölain 7 §:ssä tarkoitetun keksijälle tulevan kohtuullisen korvauksen määrittämistä. Lausunnoissa 1 ja 2 lautakunta on määrittänyt keksinnön arvon oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun asetuksen (työsuhdekeksintöasetus) 3 §:n 3 momentin nojalla lisenssisopimuksiin vertaamalla eli niin sanotun lisenssianalogian perusteella.

Lausunnossa 1/2005 asianosaiset olivat yksimielisiä lisenssianalogian soveltamisesta. Lausunnossa 2/2005 lautakunta katsoi, ettei asiassa ollut esitetty sellaista vertailukohtaa, jonka perusteella keksinnön arvo olisi voitu määrittää työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun ensisijaisesti sovellettavan hyötyarvomenetelmän perusteella. Tämän vuoksi lautakunta katsoi, ettei hyödyn mittaaminen ollut käytännössä mahdollista, ja sovelsi lisenssianalogiaa.
Sen sijaan lausunnossa 3/2005, joka ei vielä tätä kirjoitettaessa ole julkaistu, keksinnön arvo määriteltiin lautakunnan lausuntokäytännössä harvemmin sovellettavaksi tulevan hyötyarvomenetelmän perusteella.

Lausunnossa 2/2005 työnantaja oli vaatinut, että keksinnön arvoa määritettäessä keksinnön tuotantomäärää vastaava liikevaihto oli oikaistava vastaamaan niin sanottua korjattua liikevaihtoa työnantajan keksintökorvausohjesäännön mukaisesti.

Työnantaja perusteli korjatun liikevaihdon käyttämistä sillä, että kokonaisliikevaihdon kasvaessa keksinnön vaikutus liikevaihtoon pienenee ja muiden ohjesäännössä mainittujen seikkojen (konsernin maine, suhteet markkinoilla, tavaramerkit ja muut teollisoikeudet, markkinointi, valmistuksen tehokkuus ja rahoitusasema sekä muut ei-tekniset) merkitys kasvaa.

Arvon perusteena taloudellinen kokonaisvaikutus
Lautakunta totesi, että työsuhdekeksintölaki ja -asetus sisältävät vain yleisluontoiset ohjeet keksinnön arvon määrittämiselle. Lähtökohtana on keksinnön taloudellinen kokonaisvaikutus, kun kysymys on keksinnöstä, joka muodostaa osan suurempaa kokonaisuutta.

Arvioidessaan keksinnön osuutta kysymyksessä olleen tuotekokonaisuuden myynnistä saadusta liikevaihdosta lautakunta katsoi, että liikevaihdosta oli ainakin eroteltava se osuus, joka on muiden teknisten ratkaisujen kuin kyseisen keksinnön aikaansaamaa (näin myös lausunnossa 1/2005).

Lautakunta katsoi, että liikevaihtoon voivat vaikuttaa myös työnantajan konsernin keksintökorvausohjesäännössä luetellut työnantajan esittämät ei-tekniset seikat. Lautakunnan mukaan mahdollista oli, että keksinnön vaikutus siitä saadun tuoton kasvuun voi pienentyä liikevaihdon kasvaessa silloin, kun kysymys on globaaleilla markkinoilla toimivasta konsernista ja tuotteesta, jonka menekille edellä selostetut liikevaihtoa kasvattavat seikat ovat merkityksellisiä.

Lautakunta katsoi kuitenkin, ettei työnantaja ollut kysymyksessä olevassa asiassa esittänyt selvitystä siitä, minkä edellä sanottujen liikevaihdon kasvun kannalta merkityksellisten seikkojen vaikutus kysymyksessä olevassa asiassa olisi kasvanut ja millä perusteella. Näin ollen lautakunta katsoi, että perustetta korjatun liikevaihdon käyttämiselle ei ollut.

Lausunnot käytännössä ratkaisuehdotuksia
Lautakunnan viimeisimmät lausunnot ovat koskeneet työsuhdekeksintöjen ydinkysymystä eli kohtuullisen korvauksen määrittämistä. Julkaistujen lausuntojen perustelut ovat kokonaisuudessaan luettavissa lautakunnan internet-sivuilla.

Lausunnot ovat suosituksia, eivätkä ne siten sido asianosaisia. Niiden käytännön merkitys onkin toimia ratkaisuehdotuksena työnantajan ja työntekijän työsuhdekeksintöjä koskevissa erimielisyyksissä. Asianosaisilla on myös työsuhdekeksintölakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa lautakunnalle siitä, noudatetaanko lausuntoa. Käytännössä ilmoitusvelvollisuus jää kuitenkin valitettavan usein täyttämättä.

Lautakunnan tehtävät ovat laajentumassa. Eduskunnassa käsiteltävänä oleva hallituksen esitys laiksi oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin (HE 259/2004) sisältää ehdotuksen työsuhdekeksintölain muuttamisesta siten, että lautakunnan toimivaltaa laajennettaisiin koskemaan myös tämän korkeakoulukeksintölain soveltamisalaan kuuluvia asioita.

Työsuhdekeksintölautakunnan lausunnot ovat saatavilla verkossa kauppa-ja teollisuusministeriön sivustolla. 1990-1998 tapauksista on vain lyhyt ilmoitus mitä asia koski. Vuosilta 1999-2001 lausunnoista on tiivistelmä, ja vuodesta 2002 lähtien lausuntojen julkinen osa on verkossa kokonaan.

Katja Mäki

Viskaali, Turun hovioikeus