Tuomas Aho on varovainen optimisti

(IPRinfo 2/2001)

Yhteisöpatenttihankkeen tuoreimmat vaiheet, työsuhdekeksinnöt, mallioikeudet ja tunnusmerkkioikeus – siinä on joukko ajankohtaisia teollisoikeuteen liittyviä kysymyksiä, joista IPR Info kävi jututtamassa hallitusneuvos Tuomas Ahoa. Hän on kauppa- ja teollisuusministeriön elinkeino-osaston yritysoikeusryhmän päällikkö, joka on näissä kysymyksissä niin sanotusti ajan valtimolla.

Ajatus yhteisöpatentista ei sinänsä ole aivan tämän päivän asia, vaan se juontaa juurensa jo 1970-luvulle. Mutta vasta viime vuonna päästiin sille asteelle, että Euroopan komissio julkaisi lopullisen ehdotuksensa hankkeesta (KOM(2000) 412 lopullinen, 1.8.2000).

Ajatus kaikissa EU:n jäsenvaltioissa yhdellä patenttihakemuksella toimivasta järjestelmästä ei silti ole vielä edes viittä vaille valmis, vaan monia kiistakysymyksiä on yhä hiottava.

Hallitusneuvos Tuomas Aho tuntee muun muassa tämän asian kuin kymmenen sormeaan, sillä hän joutuu ministeriön asiantuntijajuristina tuon tuosta juoksemaan Brysselissä, sillä Ruotsi on EU:n puheenjohtajakaudellaan pyrkinyt hyvin aktiivisesti edistämään yhteisöpatenttihanketta.

– Tämä hanke työllistää meitä kiistatta eniten, sanoo Tuomas Aho. Neuvottelut ovat viime syksystä lähtien jatkuneet tiiviisti ja työ jatkuu samaan tahtiin vielä tämän vuoden loppupuolelle saakka.

Elinkeinoelämältä vankkaa tukea

Tuomas Aho on optimisti: – Uskon yhteisöpatentin tulevan voimaan, vaikka sen eteen onkin vielä tehtävä töitä. Elinkeinoelämän ja poliittisten päättäjien tuki on niin vankkaa, että asia eteen varmasti. Tosin elinkeinoelämän tuki riippuu pitkälti asetuksen lopullisesta sisällöstä.

– Mikään ei viittaa siihen, että sisältökysymykset etenisivät huonon suuntaan. Pikemminkin suunta on ollut Suomen toivomusten mukainen, esimerkiksi kielikysymyksessä. Yhtäältä tulemme ottamaan huomioon tarpeen alentaa merkittävästi käännöskustannuksia, mutta toisaalta myös pienten kielialueiden yritysten ja keksijöiden tarpeen saada tietoa omalla äidinkielellään, Tuomas Aho perustelee.

Käännöskustannuksia siis varmasti alennetaan, koska kaikki osapuolet tiedostavat tämän seikan taloudellisen merkityksen. Siksi se on yksi kynnyskysymys kaikkien muiden ongelmien onnistuneelle ratkaisemiselle. Mutta Aho korostaa sitä, että tulee nähdä myös muut reunaehdot – eli pienten kielten asema – koska oma eduskuntammekin on korostanut tiettyjä kielellisiä perusoikeuksia.

Mille pohjalle kompromissi sitten rakennetaan? – Tarkka käännös on tietysti patentin hakijalle tärkeä, mutta kiistan ratkaisemisessa on oleellista se, kuinka paljon ja kuinka laajalti tekstiä tulisi kääntää. Tältä suunnalta kompromissi on löydettävissä, Aho sanoo.

Yhteisötuomioistuimen kysymys yhä levällään

Toinen kanto kaskessa on ollut kysymys yhteisöpatenttituomioistuimesta, joka ratkaisisi keskitetysti patentteja koskevat loukkaus- ja mitättömyyskanteet.

– Se tässä onkin periaatteessa merkittävä asia, että tämä olisi ensimmäinen yhteisön tuomioistuin, joka käsittelisi yksityisten henkilöiden välisiä riitoja, Tuomas Aho sanoo. Jo voimassaolevan yhteisölainsäädännön tuntemat yhteisötavaramerkkituomioistuimet ovat de facto kansallisia tuomioistuimia, jotka on vain nimetty yhteisötuomioistuimiksi.

– Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että Eurooppaan perustetaan keskitetty patenttioikeudellinen valitusaste. Mutta mitä riitoja tässä ensimmäisen asteen tuomioistuimessa käsitellään, se on yhä pahasti auki oleva kysymys. Samoin ollaan yhä erimielisiä siitä, kuinka keskitetty tämän oikeusasteen tulisi olla ja missä muodossa sen tulisi toimia.

Entä kysymys kansallisista patenttivirastoista? Aho kuittaa asia lyhyesti: – Tässä asiassa on Ruotsin puheenjohtajakaudella on edetty. Suomi on myös korostanut kansallisten virastojen merkitystä, mikä on luonnollista näin pientä kieltä edustavalle maalle. Tämä suuntaus on saanut osakseen laajaa ymmärtämystä.

– Yhteisöpatentteja vastaisuudessa myöntävän Euroopan patenttiviraston (EPO) ja kansallisten virastojen päällekkäisiä toimintoja halutaan minimoida. Tavoitteena on edetä kohti verkostomaista yhteistyötä, jossa kansallisilla patenttivirastoilla olisi hakuprosessiin liittyviä substanssitoimintoja kuten uutuustutkimustehtäviä. Tämä on kai välttämätöntäkin EPO:n työmäärän pitämiseksi hallittuna. Yhteisöpatentin myöntäisi kuitenkin aina EPO.

Yhteisömalli lähellä maalia

Mallioikeustyöryhmä on ahertanut työnsä kimpussa niin tiiviisti, että yhteisömalliasetuksen sisällöstä on saavutettu lähes täydellinen yksimielisyys. Mikään ei silti ole maailmassa täydellistä, jonka vuoksi Aho tiivistääkin lausuntonsa kieli keskellä suuta:

– Lopullista linjausta ei ole kielikysymysten vuoksi saatu vielä aikaiseksi. Siksi yhteisömalliasetuksen hyväksyminen näyttääkin siirtyvän Belgian puheenjohtajakaudelle.

Entä mitä tunnusmerkkioikeudelle kuuluu? Sitä pohtinut työryhmähän on saanut esityksensä valmiiksi?

– Työryhmä antoi keväällä mietintönsä, joka piti sisällään esityksen uudeksi tavaramerkkilaiksi. Keskeiset sisältökysymykset koskivat tavaramerkin hallinnollista mitätöintiä ja vahingonkorvausmenettelyä. Näistä asioista vallitsee nyt kohtalainen yksimielisyys ja tässä hengessä pyrimme viemään asiaa eteenpäin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, Aho selittää.

Tunnusmerkkioikeutta koskeva mietintö lähtee nyt lausuntokierrokselle, jolla se viipynee alkusyksyyn saakka. Sen jälkeen asian kehittely vaatii vielä hiomista, mikä tarkoittaa sitä, että laki ei voi tulla voimaan vielä kuluvan vuoden puolella.

Työsuhdekeksinnöt ja tutkijan oikeudet

– Pääsääntö on, että oikeudet työnantajan palveluksessa tehdyistä keksinnöistä kuuluvat pääosin työnantajalle. Poikkeuksen tästä ovat tehneet yliopistojen tutkijat, jotka ovat saaneet pitää oikeudet tekemäänsä keksintöön, vaikka he olisivatkin tehneet sen yliopiston palveluksessa. Tutkijoiden oikeudet ovat siis nyt ajankohtainen kiistakysymys, Tuomas Aho selvittää.

Taustalla on yliopistoissa syntyvien keksintöjen suuri kaupallinen potentiaali. Elinkeinopoliittisesti on tärkeää saada nämä keksinnöt hyödynnetyiksi kaupallisesti. Kysymys ei ole kuitenkaan vain lainsäädännöstä, vaan myös osaamisesta ja kaupallistamisen organisoinnista.

Lakikysymys on yhä kiistanalainen. Tausta-aineistoa on kerätty lisää ja nyt on tarkoitus asettaa kesän jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriön ja opetusministeriön yhteinen työryhmä asiaa pohtimaan. Avainkysymys on siinä, pitäisikö myös yliopistojen saada nykyistä laajemmat oikeudet palveluksessaan olevien tutkijoiden tekemiin keksintöihin, eli pitäisikö asiassa edetä kohti työsuhdekeksintölain pääsisältöä.

– Oma kantani on, että tähän kiistaan ei ole yksiselitteistä joko-tai-ratkaisua, vaan joudumme etsimään sofistikoidumpia malleja, Tuomas Aho sanoo.

Tuomas Ahon historia:

• s. 1961 Helsinki
• OTK 1986
• Dipl. ENA 1992-93
• KTM vs. hallitussihteeri 1987-90
• vanh. hallitussihteeri 1991-94
• hallitusneuvos 1994 –
• teollisuusneuvos 1998-

Pekka Leskelä