Teos immateriaalioikeuksien oikeutuksesta

(IPRinfo 3/2012)

Robert P. Merges: Justifying Intellectual Property. Harvard University Press. 405 s. 2011. ISBN 978-0-674-04948-2.

Jäsennelty ja hyvin perusteltu keskustelu immateriaalioikeuksien oikeutuksesta on pitkään ollut valitettavan harvinaista. On totta, että esimerkiksi piratismista käydyn aktiivisen keskustelun myötä sananvapautta ja luomiselle asetettuja insentiivejä on käytetty eräänlaisina iskusanoina, mutta argumenttien syvällisempi pohdinta ja perustelu ovat usein jääneet vähemmälle yksipuolisen ja yksinkertaistavan keskustelun vallatessa alaa.

Oikeustieteen professorina Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä toimiva Robert P. Merges on uudessa teoksessaan ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen analysoida yhteiskunta- ja oikeusfilosofisista lähtökohdista sitä, miten immateriaalioikeudet ovat perusteltavissa ja sitä, miten nykyistä järjestelmää voitaisiin entistä paremmin kehittää vastaamaan sen perustavoitteita, jotka Mergesille liittyvät erityisesti luovan työn edistämiseen. Tässä mielessä kirjan nimessä esiintyvä ”justifying” tarkoittaa sekä oikeutusta että ojennusta.

Mergesin käsityksen mukaan tavanomaista omaisuutta koskevat periaatteet, kuten määräysvallan luominen yksittäisen henkilön ja yksittäisen objektin välillä, soveltuvat hyvin myös aineettomiin objekteihin, kuten immateriaalioikeuksiin. Näin ollen Mergesin käsitys immateriaalioikeuksien normatiivisesta perustasta nojaa erityisesti Locken, Kantin ja Rawlsin klassisiin kirjoituksiin omaisuudesta.

Locken keskeinen teoria immateriaalioikeuksille on omistusoikeuden syntyminen työnteon kautta. Immateriaalioikeuksien perustaksi lainataan Kantilta ajatus yksilön autonomian ja autonomisten valintojen perusteella kerätyn omaisuuden kunnioittamisesta. Joukon täydentää yllättävästi Rawls, jonka ajatuksilla omaisuuden ”reiluudesta” ja yhteydestä yhteiskunnallisten etujen jakamiseen on merkitystä myös immateriaalioikeuksien kannalta, esimerkiksi oikeuksien voimassaolon ja rajoitusten muodossa.

Doktriineja ja käytäntöjä yhteen sitovina keskitason periaatteina Merges luettelee tehokkuuden, poistamiskiellon (nonremoval), suhteellisuuden ja arvostamisen. Immateriaalioikeuden järjestelmässä kyseiset periaatteet varmistavat muun muassa oikeuksien tehokkaan allokoinnin, yleisomaisuuden (public domain) koskemattomuuden, oikeuden laajuuden suhteuttamisen sen arvoon tai merkitykseen sekä tekijöiden ja luojien arvostamisen. Keskeisimpänä periaatteena edellä mainituista Merges pitää suhteellisuusperiaatetta.

Teoksen lopussa Merges käsittelee immateriaalioikeuden doktriineista, säännöistä ja instituutioista koostuvaa ”pintatasoa”, käytännön esimerkkeinään poleemisiksi muodostuneet aiheet: yritysten kasvava oikeuksienhallinta, omaisuuden suhde digitalisaatioon sekä lääkepatentit erityisesti kehitysmaiden kannalta. Edellä kuvattu malli tarjoaa varsin vakuuttavat perusteet immateriaalioikeuksille kussakin tilanteessa.

Näin ollen Merges luo teoksessaan immateriaalioikeuksille syvärakenteesta, keskitasosta ja pinnasta koostuvan kolmiportaisen mallin, joka jäsennystavoiltaan tuo mieleen Suomen oikeuskirjallisuudessa tunnetun Kaarlo Tuorin kriittisen oikeuspositivismin. Mallin pohjalta Merges puolustaa perustellusti immateriaalioikeuden ja -oikeuksien paikkaa modernissa rationaalisessa valtiossa.

Eurooppalaisesta näkökulmasta on toki huomattava, että Merges kirjoittaa yhdysvaltalaisen järjestelmän sisällä ja vasten voimakasta utilitarismin perinnettä. Tästä huolimatta teos tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta myös suomalaisille immateriaalioikeuden harjoittajille ja teosta voikin suositella virkistävänä ja syvällisenä lukukokemuksena kaikille alan toimijoille.

Heikki Kemppinen
Lakimies
Asianajotoimisto Borenius Oy