Teollisoikeudet vakuutena

(IPRinfo 1/2001)

Arvosteltu teos: Markku Tuominen: Teollisoikeudet vakuutena. Helsinki 2001. WSLT (250 s.)

Maassamme on suhteellisen vähän julkaistu vakuusoikeudellista kirjallisuutta, jossa tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena ovat immateriaalioikeudet tai jokin niistä. Varatuomari Markku Tuomisen kirja ”Teollisoikeudet vakuutena” on tässä katsannossa miellyttävä uutuusteos. Kirja perustuu Turun yliopistossa vuonna 2000 hyväksyttyyn samannimiseen lisensiaatintutkimukseen.

Kirja on laadittu käytännön tarpeita varten. Tämä on ollut myös kirjoittajan tietoinen valinta, joka käy ilmi teoksen alkusanoista. Kirjoittaja toteaa, että tavoitteena on ollut saada aikaan teos, jonka avulla patenttioikeussuhde voidaan perustaa oikein ja sellaiseksi, että siinä on otettu huomioon kaikki mahdolliset riskitekijät.

Kirja käsittelee koko patenttioikeussuhteen elinkaaren. Kirja on pyritty saamaan rakenteeltaan sellaiseksi, että yksittäiseen ongelmaan vastausta etsivän olisi helppo löytää ratkaisu kysymykseensä.

Tavoitteena yleiskuvaus

Kirjan rakennetta ja sisältöä tutkittaessa havaitsee varsin pian, että teoksessa pyritään antamaan elinkaariajattelun mukainen yleiskuvaus teollisoikeuksien hyödyntämisestä vakuutena lähtien liikkeelle teollisoikeuksien arvioinnista (riittävyydestä), siirtyen sen jälkeen tarkastelemaan saamissuhdetta, panttauskompetenssia ja panttaussopimusta sekä päätyen vakuuden realisointiin.

Teoksen tutkimuksellinen anti näyttäisi tulevan esille lähinnä siinä tavassa, jolla kirjoittaja on esittänyt ajallisesti systemaattisesti edeten panttioikeussuhteen kysymykset eri teollisoikeuksien osalta samaa lähestymistapaa käyttäen.

Tutkimuksessa on myös rajattu käsittelemään vain sellaisia panttausjärjestelyjä, joissa kirjaaminen on yksi osa koko panttausprosessia. Tämä on merkinnyt sitä, että osa tutkimuksellisesti mielenkiintoisista ja samalla vaikeista kysymyksistä on jäänyt kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle tai hyvin vähäiselle huomiolle. Tässä yhteydessä mainittakoon esimerkinomaisesti vakiintuneen tavaramerkin panttaus, hakemusvaiheessa olevan pantin panttaus tai kasvinjalostusoikeuden käyttö vakuutena.

Toisaalta teoksessa omaksuttu rajaus edesauttaa esityksen kokonaistavoitteen saavuttamista eli oikeudellisesti varmuudella vakuudeksi soveltuvien teollisoikeuksien käyttöä vakuutena.

Tarkempi analyysi tarpeen

Teos jakaantuu yhdeksään lukuun, joista ensimmäisessä kirjoittaja lyhyesti selvittää tutkimuksen aihetta, rakennetta ja tavoitetta. Seuraavassa luvussa tarkastellaan pantattavia teollisoikeuksia ja selvitetään yrityskiinnitystä ja teollisoikeuksien erillispanttausta.

Kirjoittaja lyhyesti esittelee seuraavat teollisoikeudet silmällä pitäen teollisoikeuden vakuuskäyttöä: patentti, hyödyllisyysmalli, mallioikeus, tavaramerkki, integroidun piirin piirimallin suoja ja kasvinjalostusoikeus. Kaikkien näiden oikeuksien osalta tarkastellaan oikeuden myöntämisen edellytyksiä, oikeuden hakemista, oikeuden sisältöä, oikeutta koskevaa rekisteriä sekä luovutus- ja panttausmerkinnän oikeudellista merkitystä. Tällainen oikeuksien esittely on perustelua pantinantajan ja -saajan näkökulmasta.

Esitysteknisesti olisi kuitenkin ollut hyödyllistä, että nimenomaan teollisoikeuden panttauksen syntyedellytysten ja oikeusvaikutusten kannalta olisi jo tässä vaiheessa lukijalle seikkaperäisesti esitetty ja erikseen analysoitu sopimussitovuuden merkitystä osapuolten välillä ja panttauksen kirjaamisen merkitys.

Näihin kysymyksiin palataan laajemmin vasta tutkimuksen loppupuolella panttaussopimusta käsiteltäessä, vaikkakin näitä kysymyksiä lyhyesti tarkastellaan asianomaisten teollisoikeuksien kohdalla. Useassa kohdassa kirjoittaja toteaa, että panttaussopimuksen kirjaaminen on ehdoton edellytys panttioikeuden syntymiselle.

Tätä ilmaisua olisi ollut syytä lähemmin analysoida ja antaa sille selkeä merkityssisältö; ts. mitä kirjoittaja tarkoittaa panttioikeuden syntymisellä. Näin sen vuoksi, että toisaalta panttaussopimus saa aikaan jo sopimussidonnaisuuden.

Toisin sanoen panttaussopimuksen kirjauksella ei ole panttioikeuden syntymisen kannalta samanlaista edellytystä, kuin esimerkiksi kiinteistön panttauksessa kiinteistökiinnityksellä. Niinpä panttaussopimuksen kirjaukseen on ainakin liitetty panttioikeuden sivullissitovuus. Voidaan kuitenkin kysyä, onko rekisteröinnillä/kirjauksella pitemmällekin menevä oikeudellinen relevanssi. Esimerkiksi voidaan asettaa kysymys, onko panttaussopimuksen tehneellä pantinsaajalla teollisoikeuden realisoimisvalta vapaaehtoisella kaupalla jo ennen panttaussopimuksen kirjausta.

Oikeuksien arvon määritys vaikeaa

Kolmannessa luvussa kirjoittaja selvittää teollisoikeuksia silmällä pitäen näiden arvojen määrittämistä. Tällainen jakso on perusteltu, kun lähdetään siitä, että luotonantaja tutkii ensin, riittääkö teollisoikeuden arvo rahassa mitattuna kattamaan luotonantajan saatavan.

Kirjoittaja on esityksessään ryhmittänyt teollisoikeudet arviointimenetelmien käytön suhteen kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne teollisoikeudet, joiden voimassaolo on ajallisesti rajoitettu eli lakkaavat oikeudet. Toiseen ryhmään kuuluu rajattoman pitkän ajan elinikänsä vuoksi pelkästään tavaramerkkioikeus.

Tässä luvussa kirjoittaja pyrkii sanotun jaottelun pohjalta erikseen tarkastelemaan yhtäältä lakkaavien oikeuksien arvoon vaikuttavat tekijät ja toisaalta tavaramerkkioikeuden arvoon vaikuttavat tekijät sekä lopuksi esittämään arvonmäärityksen eri keinoja. Tarkastelu osoittaa kaiken kaikkiaan, että teollisoikeuksien arvon määritys on perin vaikeaa ja että joudutaan turvautumaan rinnakkain useisiin eri menetelmiin.

Arvon määrityksen avaamiseksi konkreettisemmin olisi ollut hyödyllistä esittää muutamia konkreetteja esimerkkejä laskelmineen. Näin erityisesti sen vuoksi, että teoksen tavoitteeksi on asetettu käytännön läheisyys. Esimerkit olisi ollut helppo sisällyttää joko suoraan tähän jaksoon tai vähän laajempana teoksen liitteeksi. Esimerkkien avulla lukija paremmin kykenisi ylipäänsä arvioimaan esitettyjen arviointimenettelyjen käytettävyyttä ja niiden vertailtavuutta.

Seuraavana on lyhyt saamissuhdetta koskeva jakso. Sen tarpeellisuutta voitaneen puolustaa sillä, että kirjoittaja on pyrkinyt esittämään systemaattisesti kaikki eri osiot panttioikeussuhteen kehityksestä. Saamissuhdetta koskevat esimerkit ovat vähemmän onnistuneita siltä osin kuin ne koskevat kiinteistön luovutusta.

Viides luku käsittelee panttauskompetenssia. Jakso on kirjoitettu tiiviiksi esitykseksi silmällä pitäen luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä pantinantajana. Jaksossa annetaan selkeä yleiskuva, kenelle ja millä tasolla kuuluu normaalisti panttauskompetenssin käyttö, kun kohteena on teollisoikeuksia. Jaksossa ei pyritä laajempaan erityistilanteiden analysointiin, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon tutkimuksen kokonaistavoite.

Panttaussopimus esitetty onnistuneesti

Teoksen kuudes luku panttaussopimuksesta muodostaa teoksen pääjakson. Se on myös teoksen laajin (60 s.). Luku on erittäin onnistunut. Kirjoittaja on asettanut tavoitteeksi käsitellä yleisiä panttaussopimuksen sisältövaatimuksia eli niitä jotka ovat yleisiä teollisoikeuksille ja sen jälkeen erityisiä sisältövaatimuksia omissa erillisissä jaksoissaan eri teollisoikeuksien osalta. Tämä esitystapa on toimiva ja hyvin etenevä, vaikkakin esitysteknisesti merkitsee asioiden toistoa eri teollisoikeuksien kohdalla.

Kirjoittaja on pyrkinyt sekä panttaussopimuksen yleisten sopimusmääräysten että erityisten sopimusmääräysten osalta esittämään, mistä seikoista olisi otettava sopimusmääräys panttaussopimukseen, milloin tällainen sopimusmääräys on välttämätön tai ainakin tarpeellinen ja milloin ainakin asialle eduksi.

Teoksessa on myös esitetty joissakin tapauksissa sopimusmääräyksen laadintatekniikkaa. Pantinantajan ja -saajan kannalta tällainen tieto on erittäin hyödyllistä ja siten palvelee varmasti käytäntöä. Yhtenä yksityiskohtana kiinnittää huomiota, että sopiminen panttauksen voimassaoloajasta on teoksessa sidottu korkeintaan teollisoikeuden maksimaaliseen voimassaoloaikaan.

Juridisesti tämä on tietenkin maksimaalinen aika, mutta kun ajatellaan teollisoikeutta vakuutena, niin pitää varmasti ottaa huomioon myös se tosiasiallinen taloudellinen ajankohta, jolloin vielä teollisoikeus on realisoitavissa ja jolloin teollisoikeuden voimassaoloaikaa on vielä jäljellä, jotta teollisoikeudella olisi ylipäänsä realisointiarvoa.

Panttaussopimukseen otettavien sopimusmääräysten esittämisen kannalta olisi ollut eduksi, jos teokseen olisi liitetty pari konkreettista esimerkkiä panttaussopimuksesta, toinen patenttia ja toinen tavaramerkkiä koskeva. Tällainen esitystapa olisi kokoavasti tuonut samanaikaisesti agendalle erilaiset ajateltavissa olevat sopimusmääräykset ja havainnollisesti tuonut esille, kuinka teollisoikeudet vakuutena edellyttävät aivan omantyyppisiä sopimusmääräyksiä panttaussopimuksessa.

Teoksen jälkiosassa tarkastellaan vakuuden eri realisointimuotoja lyhyesti, mutta kattavasti. Oman lukunsa on saanut myös insolvenssimenettelyjen vaikutuksia koskeva jakso. Tässä jaksossa tarkastellaan, mikä on pantinsaajan asema, kun velalliseen kohdistuu muun velkojan aloitteesta realisointitoimia, eli käydään lyhyesti läpi ulosmittaus, konkurssi, yksityinen velkajärjestely ja yrityssaneeraus. Lopuksi kirjoittaja selvittää toimenpiteet oikean suorituksen ja realisoinnin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan teos antaa hyvän yleiskuvan pantinantajalle ja -saajalle rekisteröinnin piiriin kuuluvan teollisoikeuden käytöstä vakuutena. Kirjan käyttöä käsikirjana heikentää, ettei teoksessa ole lainkaan asiahakemistoa.

Toisaalta sisällysluettelo on seikkaperäinen ja näin paikkaa asiahakemiston puutetta. Kuten jo aiemmin todettiin, muutamalla seikkaperäisellä liitemallilla teoksen käytettävyys olisi vielä nykyistä parempi. Näistä pienistä huomautuksista huolimatta teos hyvin täyttää ne tiedontarpeet, joita yhteiskunnassamme esiintyy juuri teollisoikeuksien vakuuskäytön osalta.

Jarno Tepora
Professori
Helsingin yliopisto