Tekijöiden yhtiöt ja kollektiivihallinto

Ruotsissa tekijä voi tulouttaa tekijänoikeusjärjestöltä saamansa korvaukset yhtiölle pysyen samalla henkilökohtaisesti järjestön asiakkaana. Tämän pitäisi olla mahdollista myös Suomessa.

Syyskuussa 2012 käynnistetyn terveen kilpailun edistämisohjelman mukaan ”vuoden 2013 aikana selvitetään yhdessä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, miten ja millä aikataululla oikeushenkilöt voivat liittyä järjestöjen asiakkaiksi”. Yhtiöiden asiakkuus ei kuitenkaan ole tekijänoikeusjärjestöissä uusi asia.

Teostossa kustantajat ovat alusta saakka olleet oikeudenhaltija-asiakkaita musiikin tekijöiden rinnalla, ja musiikinkustantaja voidaan ottaa myös yhdistyksen jäseneksi. Lähioikeuksia hallinnoivien tekijänoikeusjärjestöjen kuten Gramex ry:n tai Tuotos ry:n asiakaskunta koostuu osaksi tai pelkästään yhtiöistä.

Musiikin kollektiivihallinnossa järjestön ja oikeudenhaltijoiden väliset suhteet on vakiintuneesti järjestetty niin, että tekijät – säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat – tulevat asiakkaiksi luonnollisina henkilöinä ja musiikinkustantajat oikeushenkilöinä. Tätä selittää musiikin tekijänoikeusjärjestöjen luonne ja historia tekijöiden henkilökohtaiseen jäsenyyteen perustuvina aatteellisina yhdistyksinä.

Oikeudet tekijöillä vai yhtiöillä?

Viime vuosina monet musiikin tekijät ovat perustaneet omia yhtiöitään. Teoston kyselyyn vastanneiden tekijöiden mukaan tärkeimmät syyt yhtiön perustamiselle ovat mahdollisuus laskuttaa asiakkaita, laitteistojen ja materiaalien hankinta, tulonhankkimiskulujen vähennysoikeus ja verotuksen suunnittelu ja selkeyttäminen (joulukuu 2012, n. = 189). Kyse on tekijän tarpeesta organisoida luovaa toimintaansa itselleen tarkoituksenmukaisella tavalla ja esimerkiksi ohjata tulovirtoja investointeihin tai vähentää arvonlisäverollisiin tuottoihin kohdistuvia kustannuksia.

Musiikin tekijöiden yhtiöt eivät siis sinänsä ole kollektiivihallinnon kannalta ongelma, mutta tekijän näkökulmasta esteeksi on muodostunut henkilökohtaisten Teosto-korvausten tulouttaminen yhtiölle.

Teosto-korvaukset ovat ammattimaisille tekijöille usein merkittävä tulovirta, mutta niitä ei voida käsitellä tekijän yhtiön tulona. Vakiintunut linja oikeuskäytännössä on, että korvaukset ovat lähtökohtaisesti luovan tekijän veronalaista tekijänoikeustuloa. Tuloverolain 52 §:n mukaan verovelvollisen saama korvaus tekijänoikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä tai testamentilla taikka hankittu vastiketta vastaan ja muutoin ansiotuloa.

Jotta tekijänoikeustulo voisi olla tekijän yhtiön tuloa, hänen on siirrettävä oikeutensa yhtiölleen käypää korvausta vastaan. Teokseen kohdistuva yksinoikeus ei kuitenkaan voi samansisältöisenä olla samaan aikaan luovutettuna sekä Teostolle että tekijän yhtiölle. Tekijän pitäisi siten tulla Teoston asiakkaaksi yhtiönsä kautta.

Ytimessä tekijyys

Voidaan ajatella, että yhtiön käyttäminen tekijänoikeusjärjestön asiakkuuden subjektina on vain tarkoituksenmukaisuuskysymys. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Luovia tekijöitä edustavien tekijänoikeusjärjestöjen missiossa tekijyys ja sen persoonallinen luonne ovat keskiössä.

Tekijyyteen liittyvät saumattomasti taloudelliset ja moraaliset tekijänoikeudet. Järjestö muodostaa tekijöiden aatteellisia ja taloudellisia intressejä edustavan ja yhdistävän pitkäjänteisen kollektiivin, jolle tekijä antaa toimeksiannon hallinnoida oikeuksiaan, samalla sitoutuen kollektiivin tekemiin päätöksiin myös omalta osaltaan.

Yhtiö on erillinen oikeushenkilö, joka tekijänoikeuksien haltijanakaan ei edusta järjestön aatteellisuuden ytimessä olevaa tekijyyttä. Tekijän ja yhtiön välinen suhde ei ole pysyvä, sillä yhtiön omistus voi muuttua, laajeta tai siirtyä kokonaan pois alkuperäisen tekijän hallintapiiristä. Toisaalta pyrkimys sitoa tekijä ja yhtiö tiukasti toisiinsa esimerkiksi yhtiöjärjestykseen tai kauppakirjaan otettavilla luovutusrajoituksilla voi johtaa yhtiön vero-ongelmiin tulon henkilökohtaisen luonteen korostuessa.

Tekijän ja hänen järjestönsä välinen perussuhde kuuluu kollektiivihallinnon ydinsisältöön. Siksi oikeuksien hallinnan yhtiöittäminen luo vaikeasti ennakoitavan kehityskulun. Tekijyyteen pohjautuvat henkilökohtaiset perussuhteet voivat vähittäin korvautua oikeuksien kulloiseenkin omistukseen perustuvilla suhteilla, joiden yhteys tekijyyteen ja järjestön aatteelliseen missioon on etäinen tai olematon, jopa vastakkainen. Yhdistyksen aatteellisen perustan ja jatkuvuuden kannalta tämä kysymys on merkittävä.

Direktiivi ei tuo ratkaisua

EU:n parlamentin ja neuvoston käsiteltävänä on parhaillaan ehdotus kollektiivihallintoa koskevaksi direktiiviksi. Tekijän ja järjestön perussuhde on myös siinä yksi keskeisimmistä säänneltävistä kysymyksistä. Direktiivi ei kuitenkaan tule ratkaisemaan suomalaista vero-ongelmaa, jonka ytimessä on oikeuksiin perustuvan tulon kategorinen verokohtelu, toisin sanoen tulo on joko tekijän tai yhtiön tuloa.

Suomen kannalta tämä muodostaa kasvavan kilpailukykyongelman. Esimerkiksi Ruotsissa tekijä voi tulouttaa tekijänoikeusjärjestöltä saamansa korvaukset yhtiölle pysyen samalla henkilökohtaisesti järjestön asiakkaana. Tämän pitäisi olla mahdollista myös Suomessa.

Martti Kivistö
johtaja, strategia ja edunvalvonta
Teosto ry