Tekijänoikeus tänään – ja vähän huomennakin

(IPRinfo 5/2011)

Internetin verkostot ovat demokratisoineet viestintää ja muuttaneet sen muotoja. Se voi osoittautua syvällisemmäksi muutokseksi kuin nopeat tekniset kehitysaskeleet.

Tekijänoikeuden toimintaympäristö on parin vuosikymmenen aikana muuttunut enemmän kuin koskaan modernin tekijänoikeuden historian aikana. Tälle jaksolle mahtuvat muun muassa digitaalisuuden läpimurto, EU:n tekijänoikeusdirektiivit ja internetin ylikansallisten yritysjättien syntyminen.

Muutostekijöistä vaikuttavin, digitaalitekniikka, on mullistanut aineistojen luomista, muokkaamista, kopiointia, jakelua ja kulutusta. Tämän seurauksena tekijänoikeustoimialan perinteiset mahdit, äänite- ja elokuvabisnes, ovat joutuneet mukauttamaan liiketoimintojaan uusiin olosuhteisiin.

Sama kehitys on parhaillaan käynnissä kustannustoiminnassa. Se, mikä ennen oli mahdollista vain ammattilaisille suurten investointien avulla, on nykyisin teknisesti ja taloudellisesti jokaisen ulottuvilla. Internetin verkostot ovat demokratisoineet viestintää ja muuttaneet ihmisten välisen kommunikaation muotoja. Lopulta juuri tämä muutos voi osoittautua paljon syvällisemmäksi kuin nopeat tekniset kehitysaskeleet.

Moniarvoisempi tekijänoikeus?
Tekijänoikeudelliseen keskusteluun on 2000-luvulla ilmoittautunut uusia osapuolia, kuten teleoperaattorit, aktivistiryhmät, kriittinen tutkimus, kuluttajaliike, open source -yhteisöt ja kehittyvät taloudet. Mukaan on tullut intressejä ja arvopäämääriä, joita vallitseva doktriini ei ole huomioinut tai tunnistanut.

Tekijänoikeutta on alettu tarkastella muiden oikeudenalojen ja tutkimussuuntien näkökulmista. Näitä ovat viestintäoikeus, kilpailuoikeus, oikeustaloustiede, informaatio-oikeus sekä ihmis- ja perusoikeudet. Ne haastavat tekijänoikeuden itsenäisyyttä ja sen doktriineja. Pohjoismaista tekijänoikeutta muokkaavat myös anglosaksiset mallit ja EU-oikeus.

Tuotannon rakennemuutos jälkiteollisessa yhteiskunnassa on lisännyt IPR:n merkitystä tuotannontekijänä ja korostanut taloudellista argumentaatiota – tästä esimerkkeinä Suomen ja EU:n IPR-strategiat. Tekijänoikeuden moraalinen ulottuvuus näyttää jäävän yhä vähemmälle huomiolle, mutta samaan aikaan tekijyyden käsite on laventunut: ammattitaiteilijan statuksen rinnalle on noussut tekijyys muussa ammatissa ja harrastajan tekijyys sosiaalisessa mediassa.

T.M.Kivimäen teosten heijastelemasta tekijänoikeuden yhtenäiskulttuurista, jonka ytimenä olivat perinteisten taiteenalojen tekijät ja teokset ja niiden hyödyntäminen erikoistuneilla markkinoilla, on kuljettu pitkä matka. Tekijänoikeuden soveltamistilanteita tai toimintasektoreita sitoo yhteen 2010-luvullakin sama muodollinen normisto, mutta sen sisältöä ja vaikutuksia eri intressiryhmät selittävät kukin omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan käsin.

Se toimii sittenkin – ehkä
Pohjoismaista tekijänoikeuslainsäädäntöä on kiitelty kestävistä perusratkaisuista ja normien joustavuudesta. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat vakaat olot. Myös tekijänoikeutta palvelee oikeusjärjestelmän yleinen ennustettavuus ja luotettavuus.

Markkinoiden toimintaa edistävät vakiintuneet neuvottelu- ja sopimusrakenteet. Tekijänoikeustalous kasvaa, ja aineistojen tuotanto, jakelu ja kulutus toimivat pääsääntöisesti hyvin. Tekijänoikeuden merkitys kulttuurituotannon taustatekijänä ymmärretään yleisesti. Tällaisen arvion valossa tekijänoikeusjärjestelmä näyttäisi toimivan mallikkaasti.
Muitakin ääniä kuuluu. Johtuuko tekijänoikeusjärjestelmän vakaus sen sisäänpäinkääntyneisyydestä ja riittämättömästä vuorovaikutuksesta muun oikeusjärjestyksen ja muiden intressien kanssa? Joustavien normien tulkinnanvaraisuus tarjoaa yhä vähemmän vakaata pohjaa lainsoveltajille. Tekijänoikeuslakia vaivaa vaikeaselkoisuus, johon eduskuntakin on kiinnittänyt huomiota. Entä ovatko tekijänoikeudellisessa keskustelussa mukana vain ne, jotka ovat valmiiksi samaa mieltä perusasioista?

Tekijänoikeudellisen sopimusjärjestelmän toimivuudesta on esitetty erilaisia käsityksiä: onko suotavaa sopia mahdollisimman vähän vai paljon. Tekijänoikeusmarkkinoiden vanhat tuottolähteet ovat taantumassa, mutta uusien syntymistä hidastavat mm. luvaton nettijakelu ja laajamittainen yksityinen kopiointi. Onko odotettavissa, että talouskasvun paine pelkistää tekijänoikeuden taloudelliseksi rakenteeksi vailla kulttuurisia ja moraalisia ulottuvuuksia?
Kokonaisuutena arvioiden suomalaisen tekijänoikeusjärjestelmän toimivuus lienee korkeaa tasoa kansainvälisessäkin vertailussa. Siihen kuitenkin kohdistuu jatkuvia, ristiriitaisiakin kehittämisvaateita, jotka voivat pidemmällä tähtäimellä haastaa järjestelmän legitimiteettiä.

Times they are a-changing
Tekijänoikeuden toimintaympäristö jatkaa muutostaan. Lähivuosien muutosajureita voivat olla esimerkiksi nämä:

Verkostot: Facebookin kehittäjäkonferenssissa 23.9.2011 julkistettiin suunnitelma viihdekeskuksesta, jossa ”netin musiikki- ja elokuvapalveluita yhdistetään Facebookiin siten, että käyttäjät voivat nähdä mitä heidän kaverinsa katselevat, kuuntelevat tai pelaavat”. Samaan aikaan musiikkipalvelu Spotify ilmoitti integroituvansa Facebookin yhteisöön. Warner Bros. aloitti 18.10.2011 Facebookissa käyttäjiä osallistavan Aim High -ohjelman jakelun.

Mitä enemmän aineistojen luominen, jalostus, jakelu ja kulutus muuttuvat verkostoituneiksi prosesseiksi, sitä hankalampaa on tunnistaa lainsäädännön perustana olevia tekijä/käyttäjä/sivullinen -oikeusasemia. Vaikutusta korostaa prosessien siirtyminen pilvipalveluihin, joilla ei ole selkeää paikkaa tai omistajaa. Juridisen tosiseikaston tarkastelun sijaan huomion kohteeksi voi nousta lisäarvo: mitä hyötyä teoksen käyttämisestä syntyy ja kenelle? Jos Facebookin tapaiset kuluttajakeskittymät osoittautuvat pysyväksi rakenteeksi, on edessä myös perustavanlaatuisia kysymyksiä neuvottelutasapainosta.

Kuluttajat: Kulutuksen imperatiivi käskee, että tekijänoikeudellisten tuotteiden pitää olla saatavissa. Ellei näin ole, kuluttaja ei odota vaan katsoo oikeudekseen ottaa. Tekijänoikeuden normatiivinen perusta on tekijän kielto-oikeus, mutta muuttuuko siihen vetoaminen digitaalisessa toimintaympäristössä fiktiiviseksi – korvautuen velvollisuudella kuluttajien liikkeiden myötäilyyn. Vai onko edessä osittainen paluu juurille: teoksen fyysinen hallinta on ainoa tehokas disponointikeino.

Sisämarkkinat: EU:n komissio on linjannut tavoitteet, joilla haetaan talouskasvua digitaalisilta sisämarkkinoilta. Tämä edellyttää markkinoiden toiminnan esteiden poistamista. Luonteeltaan territoriaalinen tekijänoikeus on yksi niistä. Komissio on tunnustellut mielialoja EU:n tekijänoikeussäännöstön laatimiseksi mm. ”yhtenäisen” tekijänoikeuden käyttöönottamisella. Sisämarkkinoiden toiminnan muodollinen järjestäminen perusteleekin alussa lainsäädännön pintatason yhtenäistämistä. Monet tekijänoikeuden peruselementit ovat edelleen kansallisen lainsäätäjän asia, samoin kuin sopimusoikeus. Johtavatko harmonisointitavoitteet jatkossa vaatimuksiin syvemmälle käyvistä tekijänoikeuden sisällöllisistä muutoksista, jotka edellyttävät tunkeutumista kansallisen lainsäätäjän alueelle.

Luova talous: Hyvinvointivaltion pelastaminen vaatii uusia kasvun lähteitä, joista luova talous on lupaavimpia. Tekijänoikeuspolitiikka on jatkossa enemmän myös elinkeinopolitiikkaa, mutta jos tulevaisuuden tekijänoikeuden tehtävänä on palvella ensisijaisesti kasvua, miten käy sen muille ulottuvuuksille. Hiipuvatko moraaliset oikeudet merkityksettömiksi ja etääntyykö tekijänoikeus kytkennöistään kansalaisyhteiskuntaan ja kulttuuriin?

Tulevan kehityksen yksityiskohdista riippumatta epävarmuus ja ennustamattomuus näyttävät vakiintuneen osaksi tekijänoikeutta, eikä tekijänoikeudelliseen yhtenäiskulttuuriin ole paluuta. Kaarlo Tuorin mukaan oikeuden suhde nopeutuvaan aikaan ja yhteiskunnan muutostahdin kiihtymiseen ei ole yksioikoinen. ”Oikeudessa on myös muutosta hillitseviä, ajan nopeutta jarruttavia piirteitä. Modernia oikeutta ei luonnehdi yksin muuttuvuus vaan muuttuvuuden ja vakauden dialektiikka, vuorovaikutus. Muutoksen keskellä myös tekijänoikeudessa kannattaa pitää yllä dialogia tradition ja kehityksen etulinjan välillä.

Martti Kivistö
edunvalvontajohtaja, VT
Teosto ry

Kirjoitus pohjautuu alustukseen IPR University Centerin keskustelutilaisuudessa Miksi olemme tässä 5.9.2011.

Kivimäki, T.M: Tekijänoikeus: tutkimus kirjailijan, taiteilijan ja tiedemiehen oikeudesta teokseensa. Helsinki: 1948 (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, 27)

Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas, s. 48 – 49. Vantaa: 2007

Valtioneuvoston periaatepäätös aineettomia oikeuksia koskevasta strategiasta 26.3.2009.

Komission tiedonanto: Euroopan digitaalistrategia 19.5.2010, KOM (2010) 245 lopullinen.

Komission tiedonanto: Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat – Luovuuden ja innovoinnin kannustaminen talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen ja ensiluokkaisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseksi Euroopassa 24.5.2011, KOM (2011) 287 lopullinen.