Tekijänoikeuden uudet haasteet

(IPRinfo 3/2002)

Euroopan yhteisöjen komissio järjesti 16.-18. kesäkuuta 2002 Santiago de Compostelassa, Espanjassa, “European Copyright Revisited” -konferenssin. Joka toinen vuosi järjestettävä tekijänoikeusalan konferenssi järjestettiin nyt viidennen kerran, ja se kokosi yhteen yli kaksisataa jäsenvaltioiden, jäsenyyttä hakevien maiden ja komission sekä järjestöjen ja yksityisen sektorin edustajaa.

Konferenssin tarkoituksena oli tarkastella tekijänoikeuden tulevaisuutta uusien haasteiden, informaatioyhteiskunnan ja internetin, edessä. Tekijänoikeuden todettiin turvaavan samanaikaisesti luovuutta, investointeja, työllisyyttä ja taloudellista kasvua. Muun muassa kilpailunäkökohdat ja informaatioteknologia ovat kuitenkin nostaneet esiin kysymyksiä, voidaanko tekijänoikeus säilyttää nykyisessä muodossaan. Uusia mahdollisuuksia ja haasteita tuo myös tekijänoikeuden yhä lisääntyvä kansainvälisyys.

Tekijänoikeustietoisuutta lisättävä

Tekijänoikeudessa on usein keskitytty vain tiukasti juridisiin näkökohtiin. Tiedotusvälineissä tekijänoikeudesta puhutaan monesti vain rikosten ja niistä tuomittavien rangaistusten yhteydessä. WIPOn tekijänoikeuksista vastaava apulaispääjohtaja Geoffrey Yu nosti kuitenkin yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi tekijänoikeustietoisuuden lisäämisen suuren yleisön keskuudessa: rangaistusseuraamusten sijaan tulisi korostaa tekijänoikeuden luovuutta edistävää vaikutusta, ja jyrkän ne-me -vastakkaisasettelun sijaan pitäisi edistää tekijänoikeusmyönteisiä asenteita.

Yun mukaan tekijänoikeudesta kannattaisi luoda suurelle yleisölle myyvä paketti. Oikeus-sanan korostamisesta pitäisi luopua, koska se ei kerro juuri mitään asian sisällöstä ja saattaa jopa tuoda negatiivisia mielleyhtymiä. Sen sijaan esiin pitäisi nostaa sellaisia käsitteitä kuin luovuus, kulttuurinen monimuotoisuus ja kulttuuriperintö sekä viihde ja nautinto (“fun”), jotka kaikki läheisesti kuuluvat tekijänoikeuteen. Tekijänoikeusteollisuuden sijaan esillä tulisi olla yksittäisiä kirjailijoita ja taiteilijoita.

Yu kiinnitti huomiota myös informaation esittämistapaan. Käsittämättömältä tuntuvan sanahelinän sijaan viesti pitäisi muokata houkuttelevampaan muotoon, missä esimerkiksi audiovisuaali-set tuotantokeinot voisivat olla hyödyksi. Tunnettujen henkilöiden, henkilökohtaisten suhteiden ja vaikkapa kilpailujen avulla voitaisiin paitsi saada tietoa levitetyksi myös edistää uuden luovan tuotannon syntymistä eli tekijänoikeuden keskeisintä tavoitetta. Kuten Yu huomautti, oikeusjuttujen voittaminen ei riitä, vaan tavoitteeksi on asetettava yleisen mielipiteen saaminen tekijänoikeusmyönteiseksi.

Korkean tason tuomareiden paneelikeskustelu

Tekijänoikeuden kehittämistarpeiden oikeudellisen tarkastelun aloitukseksi konferenssissa käytiin arvostettujen tuomareiden pyöreän pöydän keskustelu. Mukana olivat Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen puheenjohtaja Bo Vesterdorf sekä tuomarit Marta Rallo Ayezcuren Espanjasta, Joachim Bornkamm Saksasta, Marie-Françoise Marais Ranskasta, Sir Hugh Laddie Englannista ja Ernst Numann Alankomaista.

Keskustelussa käsiteltiin muun muassa, ovatko direktiivit onnistuneet tavoitteidensa saavuttamisessa ja onko tarvetta uusiin direktiiveihin. Laddie katsoi, että jos direktiivien tavoitteina pidetään esimerkiksi tekijänoikeusteollisuuden ja luovuuden edistämistä sekä kansallisten lainsäädäntöjen harmonisoimista, direktiiveillä ei ole ollut merkitystä kehityksen kulkuun. Hänen mukaansa esimerkiksi jälleenmyyntidirektiiville ei ole löydettävissä taloudellista perustelua, eikä suoja-aikadirektiivi lisää yksittäisen taiteilijan luovaa panosta. Direktiivien harmonisoiva vaikutuskin on jäänyt puolittaiseksi.

Tuomareiden keskustelussa nousi esiin myös konkreettinen ehdotus kansallisten tuomioistuinratkaisujen saatavuuden lisäämisestä. Bornkamm otti nimittäin esille tilanteen, jossa tiettyä direktiivien käsittelemää kysymystä koskevaa oikeudellista ongelmaa joudutaan miettimään jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen. Ilman tiedon vaihtamista jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä todellista kansallisten lakien harmonisointia ei voi syntyä.

Oikeuksien hallinnointi keskeinen kysymys

Konferenssin asialistalla oikeuksien hallinnointi oli nostettu yhdeksi pääkysymyksistä. Hallinnointiin liittyvistä muutostarpeista ja ongelmista raportoi keskustelun pohjaksi professori Thomas Dreier Saksasta. Hän sijoitti oikeuksien hallinnoinnin säätelyn aineellisen tekijänoikeuslainsäädännön ja oikeuksien täytäntöönpanon harmonisoinnin rinnalle Euroopan yhteisön tekijänoikeuslainsäädännön harmonisointilistalla. Oikeuksien hallinnoinnissa hän puolestaan erotti yksilölliset lisenssit, kollektiiviset lisenssit ja digitaalisen oikeuksien hallinnoinnin.

Yksilöllisten lisenssien käyttäminen edellyttää Dreierin mukaan ainakin heikomman suojan periaatteen vuoksi jossain määrin lainsäätäjän väliintuloa, mutta lainsäädännössä säädettyjen korvausmäärien tulisi kuitenkin olla hyvin poikkeuksellisia. Kollektiivihallinnoinnin etuna Dreier näki nimenomaan sopimusjärjestelmän yksinkertaisuuden. Kilpailunäkökohtien huomioon ottaminen edellyttää kuitenkin, että kollektiivihallinnoinnin edut ja haitat tasapainotetaan lainsäädännössä. Tältä osin Dreier piti erityislainsäädäntöä parempana kuin yleisten antitrust-säännösten soveltamista tekijänoikeuksien hallinnointiin.

Digitaalisen oikeuksien hallinnoinnin etuna Dreier piti erityisesti kustannuksia pienentävää vaikutusta ja sitä, että teknisiä suojakeinoja käyttämällä voidaan estää teosten laiton hyväksikäyttö. Toisaalta mahdollistetaan tuotedifferentiaatio ja hintaerottelu. Avoimina kysymyksinä esiin nousivat digitaalisen oikeuksien hallinnoinnin suhde olemassa oleviin korvausjärjestelmiin sekä tekijänoikeuden rajoituksiin ja yksityisyyden suojaan, mikä liittyy myös yleisemmällä tasolla käytävään keskusteluun lain ja teknologian välisestä suhteesta.

Tekijänoikeusdirektiivien päivittäminen

Konferenssin ehkä odotetuin aihe oli kysymys olemassa olevien tekijänoikeusalan direktiivien soveltamisesta ja niihin kohdistuvista muutospaineista sekä uusien direktiivien tarpeesta. Aiheesta raportoi professori Michel Walter Itävallasta. Walter näki direktiivien kehittämisessä kolme osa-aluetta: direktiivien johdonmukaistamisen, niiden selventämisen ja muuttamisen sekä harmonisoinnin aukkojen täyttämisen.

Walter huomautti, että kaikin osin direktiiveillä ei ole päästy johdonmukaiseen sääntelyyn. Ongelmia on esimerkiksi osittain päällekkäisten direktiivien soveltamisessa, kuten toisaalta tietokanta- ja tietokoneohjelmadirektiiveissä ja toisaalta tietokoneohjelma- ja tietoyhteiskuntadirektiiveissä. Walter toi tässä yhteydessä esiin myös sen, että teknologisten suojakeinojen harmonisointi ei ole todellista harmonisointia. Lähes kaikissa direktiiveissä on myös kohtia, jotka Walterin mukaan kaipaavat selkiinnyttämistä tai täsmentämistä, erityisesti kun myöhemmin säädetyissä direktiiveissä on käytetty samoja termejä ehkä kuitenkin vähän toisessa tarkoituksessa.

Olemassa oleviin direktiiveihin sisältyy myös aukkoja. Esimerkiksi suoja-aikadirektiivissä yhteistekijyyden ja tuntemattoman tekijän teosten sääntely kaipaa täydennystä. Walter piti vanhojen direktiivien päivittämistä tärkeämpänä kuin uusien säätämistä, mutta totesi kuitenkin uuteenkin sääntelyyn olevan tarvetta täytäntöönpanon, lainvalinnan ja tekijänoikeussopimusten osalta, sillä kansalliset erot tekijänoikeuslainsäädännöissä saattavat muodostaa esteitä yhteis-markkinoille.

Tekijänoikeuden sääntelyn haasteita digitaalisessa ympäristössä käsitteli raportissaan myös professori Jose Antonio Gomez Segade Espanjasta. Hän nosti esille oikeudellisten kehittämistarpeiden, kuten tekijänoikeuksien täytäntöönpanon, niistä sopimisen ja moraalisten oikeuksien kansainvälisen sääntelyn, ohella poliittisia, teknologisia ja sosiaalisia haasteita ja palasi apulaispääjohtaja Yun esittelemään ajatukseen tekijänoikeustietoisuuden lisäämisestä.

Kansainvälinen yhteistyö keskeistä

Konferenssissa tarkasteltiin lopuksi kansainvälisten järjestöjen roolia tekijänoikeuden tulevassa kehittämisessä. Neuvotteleva virkamies Jukka Liedes Suomen opetusministeriöstä toi raportissaan esille Unescon, OECD:n, Euroopan neuvoston, WTO:n ja tietysti WIPOn roolin tekijänoikeuksien kehittämisessä ja sääntelyn johdonmukaisuuden säilyttämisessä.

Kansainvälisellä tasolla ajankohtaisia kysymyksiä lähitulevaisuudessa ovat muun muassa kansainvälisen yksityisoikeuden suhde tekijänoikeuteen, oikeuksien hallinnointi, jälleenmyyntikorvaus, tekijänoikeuden taloudelliset aspektit ja multimediaan liittyvät oikeudet.

Liedes näki tekijänoikeuden tulevaisuudessa yhä tärkeämpänä, minkä vuoksi myös kansainvälisten järjestöjen merkitys tulee lisääntymään. Keskeneräisten lainsäädäntöhankkeiden loppuun vieminen, uusien asioiden esille ottaminen ja yhteistyön ylläpitäminen ovat keskeisiä organisaatioiden työlle.

Konferenssin johtopäätöksiä

Konferenssin yhteenvetona johtaja Thierry Stoll EU:n komissiosta totesi, että immateriaalioikeuksien toteutuminen yhteismarkkinoilla on tärkeää niin yksittäisten tekijöiden kuin koko yhteiskunnan kannalta. Harmonisointia on jo saavutettu, mutta edelleen tietyt osakysymykset vaativat yhteisötasoista säätelyä. Myös WIPOn rooli on keskeinen tämän hetkisten kysymysten ratkaisussa.

Loppuarviointi

Konferenssin kunnianhimoisena tavoitteena oli käsitellä laajasti niitä kysymyksiä, jotka Euroo-pan yhteisön tasolla on havaittu ongelmallisiksi. Tästä syystä kunkin yksittäisen ongelman käsittely jäi varsin pinnalliseksi. Todellista paneelikeskustelua ei syntynyt, sillä aikaa oli oikeastaan vain lyhyisiin puheenvuoroihin kultakin panelistilta, eikä myöskään yleisökeskustelussa päästy juuri oman taustaorganisaation tavoitteiden esiin tuomista pidemmälle. Eri etutahojen edustajien puheenvuoroissa ei varmaankaan yleensä ollut alan asiantuntijoille mitään yllättävää. Toisaalta komissio oli tilaisuudessa läsnä vain kuuntelijan ominaisuudessa, ja ehkä yleisön joukossa olisi toivottu myös komission näkemysten esittelyä. Vuorovaikutusta ei päässyt niinkään virallisissa keskusteluissa syntymään, mutta vapaamuotoisempaan keskusteluun oli konferenssin aikana useita tilaisuuksia muun muassa tervetuliaisvastaanoton, lounaiden ja päätöspäivällisen yhteydessä.

Katariina Sorvari, VT
Tutkija
Turun yliopisto