Tekijänoikeuden taloustieteen tutkimus kasvaa ja monipuolistuu
(IPRinfo 3/2005)
Järjestyksessä jo neljäs tekijänoikeuden taloustieteen tutkijoiden konferenssi järjestettiin tänä vuonna Montréalissa 7.-8. heinäkuuta. Konferenssissa kuultiin parikymmentä esitystä – osallistujia oli runsaat viisikymmentä ympäri maailmaa. Tässä lyhyessä artikkelissa keskitymme konferenssin keskeisiin teemoihin.
Tekijänoikeuden taloustieteen tutkimus tuntuu olevan tasaisessa kasvussa hitaan alun jälkeen. Positiivista on myös, että tällä hetkellä pyritään yhä parempaan realistisuuteen.
Taloustieteilijöiden malleissa ihmisten ei enää oleteta olevan yksittäisiä hyödyn maksimoijia, joilla on rajattomasti aikaa ja resursseja, vaan malleissa otetaan huomioon mm. lainsäädännön yksityiskohtainen rakenne, sosiaalisen yhteisön merkitys ja psykologiset tekijät.
Ehkä pitkälti tästä syystä suurinta osaa uusimmista tutkimuksista on helppo lähestyä ilman pelkoa monimutkaisista ja usein toivottoman epärealistisista matemaattisista malleista. Myös empiirisen tutkimuksen määrä on kasvussa.
WIPO kiinnostunut tutkimuksesta
Tutkimuksen arvo ei ole jäänyt akateemiseksi. Myös WIPO on kiinnostunut taloustieteellisestä tutkimuksesta etenkin kansantalouksien kannalta. Dimiter Gantchev WIPOsta kertoi, kuinka Economic Development Agenda ollaan ottamassa läpileikkaavana työvälineenä mukaan järjestön toimintaan.
Tarkoituksena on mm. tarjota malleja joustoiksi kehitysmaiden tekijänoikeuslakeihin, auttaa tekijänoikeusjärjestöjen perustamisessa ja tukea tekijänoikeuden kansantaloudellista merkitystä arvioivia tutkimuksia. Kansantalouksien tutkimus on vasta alussa, ja tuloksia on vasta alle kymmenestä maasta. Julkaistujen tutkimusten mukaan ”tekijänoikeusteollisuuden” osuus Yhdysvaltain kansantuotteesta on noin 12 prosenttia, kun se muissa tutkituissa maissa on noin 4-6 prosenttia. Yksi ongelma on ollut tutkimusten yhteismitattomuus.
Gantchevin mukaan WIPOn rooli on luoda tutkimuksille selkeät ja kritiikkiä kestävät suuntaviivat, joilla estetään mm. Business Software Alliancen (BSA) epärealististen piratismitilastojen käyttö.
Vilkasta keskustelua vertaisverkoista
Ehkä eniten esityksiä kuultiin tänäkin vuonna vertaisverkoista ja levymarkkinoista. Ranskalaiset tutkijat Fabrice Rochelandet ja Fabrice Le Guel olivat selvittäneet syitä musiikin vertaisverkkokopiointiin. Heidän mukaansa musiikin kopiointia lisää mm. ystävien kopiointi, aiempi pelien ja ohjelmistojen kopiointi, kannettavan mp3-soittimen omistaminen, kulttuuripalveluihin kuluttaminen ja sukupuoli (miehet kopioivat).
Toisin sanoen kopiointi näyttäisi olevan opittua käyttäytymistä, joka on todennäköisempää tiettyjen sosiaalisten kriteerien täyttyessä. Kopiointia puolestaan vähentää näiden tutkijoiden mukaan mm. halu maksaa originaaleista, iän karttuminen ja kopioinninvastainen eettinen asenne. Merkitystä ei havaittu olevan esimerkiksi juridisilla ja teknologisilla riskitekijöillä tai kopioijan ammatilla.
Havainto antaa jälleen kerran tukea kritiikille levyteollisuuden käyttämiä kopiosuojauksia ja muita käytönestoja vastaan – niillä kun ei ole havaittavaa vaikutusta kuluttajien käyttäytymiseen muuta kuin valituksina.
Stan Liebowitzin tilastollisen todistelun mukaan vertaisverkot ovat ainoa perusteltavissa oleva syy levymyynnin nopeaan laskuun Yhdysvalloissa viimeisen viiden vuoden aikana. Liebowitz kritisoi voimakkaasti saksalaisten tutkijoiden esitystä, jonka mukaan vertaisverkkojen vaikutus levymyyntiin olisi neutraali.
Yleisöstä joku huomautti tällöin sattuvasti, että Liebowitzin kritiikki ei todista hänen omaa väitettään oikeaksi. Yleisö näki tilastoista myös mahdollisia substituutiovaikutuksia: esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana DVD-levyjen myynti on kasvanut vähintään yhtä voimakkaasti kuin CD-levyjen myynti on laskenut.
Liebowitzin jälkeen Brett Keintz esitti puolestaan tilastoja sen tueksi, että kopiointi tai vertaisverkot eivät ole pääasiallinen syy CD-myynnin laskuun, vaan syynä on innovaation puute. LP-levyt, kasetit, singlet ja nyt CD-levyt näyttävät noudattavan samaa tilastollista käyrää: CD-levy on yksinkertaisesti ohittanut suosiohuippunsa ja on nyt kehityskulkunsa päässä.
Levyteollisuuden on pystyttävä korvaamaan CD-levyt jollakin muulla formaatilla, joka vastaa paremmin 2000-luvun kuluttajien tarpeita. Tiedottaminen vertaisverkkojen vaaroista, tekijänoikeuslakien muuttaminen tai oikeusjutut käyttäjiä vastaan eivät ole vaikuttaneet levymyyntiin mitenkään.
Uusia malleja tekijöiden kannustimiksi
Allekirjoittaneiden esityksessä käytiin läpi viime aikoina esitettyjä kasettimaksutyyppisiä artistien kannustinmalleja, joissa käyttäjille annettaisiin oikeus jakaa tiedostoja vapaasti kiinteää kuukausimaksua vastaan.
Esimerkiksi Suomen osalta voidaan helposti laskea, että noin viiden euron maksu kuukaudessa jokaiselta suomalaiselta laajakaistaliittymältä (joita on tällä hetkellä noin miljoona) vastaa CD-levyjen vähittäismyynnin arvoa levy-yhtiöille (noin 60 miljoonaa euroa). Luvut olisivat kiinnostavasti melkein samat Yhdysvalloissa (hieman yli viisi dollaria liittymältä).
Hylkäsimme mallin kuitenkin vetoamalla teknologian otaksuttavaan kehitykseen. Ensinnäkään ei kestä kauan ennen kuin käyttäjät voivat jakaa tiedostot tehokkaasti ilman internet-yhteyttä erilaisissa ad hoc -verkoissa. Lisäksi, kun käyttäjät voivat lähitulevaisuudessa varastoida itselleen käytännössä kaikki koskaan äänitetyt levyt, ei tiedostojen jakamisella ole enää yhteyttä musiikin käyttöön.
Synkästä ennusteesta huolimatta levymyynnin tulevaisuus ei ole nähdäksemme artisteille kovin suuri ongelma: levymyynti on yleensä tulonlähteenä vasta kolmantena konserttien ja lisensoinnin (radiosoitto ym.) jälkeen.
Esimerkiksi tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan top 40 -rock-artistit saavat yhtä levymyyntidollaria kohden keskimäärin 7,5 dollaria keikkapalkkioina, ja muiden kohdalla tilanne on vieläkin kärjistetympi. Musiikkibisnes laajasti ymmärrettynä elää ja voi hyvin. Turhan usein huomio keskittyy ”periferiaan”, jonne kuluttajille suunnattu tuotebisnes, kuten CD-levyt ja käyttörajoitetut tiedostot, todellisuudessa kuuluvat.
Seminaari Helsingissä syksyllä 2006
Konferenssin muissa esityksissä tarkasteltiin mm. tekijänoikeusjärjestöjen hinnoittelumalleja ja kopiointisuojausten kilpailupolitiikkaa. Olipa joukossa italialaisen Giovanni Ramellon vetävä esitys Shakespearen lukuisista lainauksista ja niiden alkuperästä teoksessa Rooman Kauppias.
Kaikki konferenssin esitykset ja muuta aiheeseen liittyvää tutkimusta on luettavissa SERCIn webbisivuilta: www.serci.org. SERCI julkaisee tutkimuspapereita myös kahdesti vuodessa ilmestyvässä tieteellisessä lehdessä Review of Economic Research in Copyright Issues, jonka tilaamista voimme lämpimästi suositella aihepiiristä kiinnostuneille.
Konferenssin yhteydessä pidetyssä SERCIn yleiskokouksessa päätettiin, että järjestö pyrkii järjestämään seminaarin Helsingissä syksyllä 2006. Teemaksi on kaavailtu tietokoneohjelmien tekijänoikeuteen liittyviä taloustieteellisiä kysymyksiä ja muita aihepiiriin liittyviä ajankohtaisia aiheita kuten ohjelmistopatentoinnin ja tekijänoikeuden suhdetta.
Tapahtuman järjestäjinä tulevat todennäköisesti olemaan Joensuun yliopisto ja Teknillinen korkeakoulu. Tiedossa on siis mielenkiintoista kuultavaa aivan maailman huippunimiltä.
Mikko Välimäki
Opettava tutkija, FT
Teknillinen korkeakoulu
Ville Oksanen
Tutkija, HIIT
