Tallennemaksut korvattava teknisellä suojalla, vaatii Kansainvälisen kauppakamarin IPR-edusmies

(IPRinfo 1/2002)

EU:n tekijänoikeusdirektiivin täytäntöönpano on tuonut mukanaan joukon uusia maksuja. Alun perin c-kaseteille asetettu tekijänoikeusmaksu on levinnyt videonauhoihin ja CD-ROM-levyihin. Nyt sellaista suunnitellaan myös tietokoneille.

– Nämä maksut ovat selvää verotusta, väittää varatuomari Urho Ilmonen. Hän on juuri aloittanut kolmivuotisen kautensa kansainvälistä elinkeinoelämää edustavan Kansainvälisen kauppakamarin, ICC:n teollis- ja tekijänoikeudellisen komission puheenjohtajana.

Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava apulaisjohtaja (Director, Corporate Relations, Group Security) Urho Ilmonen on työssään hankkinut monipuolista kokemusta immateriaalioikeusasioissa. Asianajajauraltaan hän siirtyi vuonna 1987 Nokialle, jonka matkapuhelinryhmässä IPR-asiat tulivat perusteellisesti tutuiksi. Tuona aikana matkapuhelinryhmän patenttisalkku kasvoi räjähdysmäisesti.

– Aloittaessani patenttisalkussa oli muutamia patentteja ja joitakin hakemuksia. Nykyään Nokia hakee 1000-1200 uutta kantapatenttia joka vuosi, ja meillä on ehkä 6000-7000 patenttiperhettä. En ota salkun kasvattamisesta kaikkea kunniaa, mutta osan kyllä. Olen ilmeisesti jaksanut pitää riittävästi palopuheita asiasta.

Työnsä ohessa Ilmonen on tutustunut IPR-asioihin AIPPI-yhdistyksessä, kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmässä sekä TT:n Imma-ryhmässä.

IPR-harrastus vei Ilmosen myös ICC:n (International Chamber of Commerce) IPR-komissioon. Siellä hän toimi viimeksi varapuheenjohtajana ja tämän vuoden alusta puheenjohtajana.

Komission tehtävänä on seurata immateriaalioikeuteen liittyviä tapahtumia sekä julkaista lobbausasiakirjoja ja koulutusmateriaalia.

– Komission julkaisema IPR Road Map on dokumentti, josta olen erittäin tyytyväinen, Ilmonen painottaa.
25-sivuisessa asiakirjassa käydään läpi alan ajankohtaiset tapahtumat ja selostetaan, mitä aiheita on keskustelun kohteena. Road Map -kirjasesta yritysten johto ja keskijohto, jotka eivät ole immateriaalioikeuden ammattilaisia, saavat alan asioista pääpiirteisen kuvan ja näkevät, mitä ICC ehdottaa esimerkiksi teollisuudelle. Vuoden 2002 Road Map ilmestyy tämän kuun aikana sekä painettuna että ICC:n nettisivuilla www.iccwbo.org.

Varmuuskopioinnista maksu järjestölle

Eräs elinkeinoelämää huolestuttava suuntaus on tekijänoikeusmaksujen mahdollinen leviäminen kaikenlaisiin tallennuslaitteisiin. EU:n tekijänoikeusdirektiivin täytäntöönpano on nostattanut keskustelun maksujen ulottamisesta mm. tietokoneen kiintolevytilaan, tulostimiin ja kirjoittaviin cd-asemiin.

– Ajatellaanpa, että haluat ajaa cd-rompulle varmuuskopion tietokoneesi sisällöstä. Miksi siitä pitää maksaa jollekin tekijänoikeusjärjestölle, Ilmonen ihmettelee.

Teollisuuden intressissä on maksujen sijaan edistää DRM-tekniikan (Digital Rights Management) kehittämistä. DRM on yleisnimi teknologioille, joilla suojataan digitaalisesti jaettavaa sisältöä, vaikkapa internetin kautta jaettavaa musiikkia. DRM-tekniikan avulla sisällön jakelu voitaisiin rajata vain niihin asiakkaisiin, joille se on tarkoitettu.

– Ajatellaanpa, että jokin yhtye haluaisi laskea uudesta levystään muutaman kappaleen saitilleen vapaasti imuroitavaksi edistääkseen sen myyntiä.

– Mielestäni on sopimatonta, että vaikka sisältöä voidaan jakaa ilmaiseksi kuluttajille, tekijänoikeusjärjestöjen pitää silti saada rahansa. Tätä kutsuisin ahneudeksi, Ilmonen niittaa.

DRM-suojaus otettiin sisältöteollisuuden vaatimuksesta mukaan tekijänoikeusdirektiiviin. Käytännön toteutus näyttää kuitenkin hitaalta. Ilmosen tietojen mukaan vain Norjassa viranomaiset ovat ottaneet voimakkaan kannan DRM:n puolesta.

– Nokian suuri pelko on tietysti, että jatkossa vaadittaisiin maksua puhelimen muistista, Ilmonen sanoo.
Hän siteeraa saksalaistutkimusta, jossa arvioitiin, mihin maksukehitys pahimmillaan johtaa.

– Puhutaan tekijänoikeusjärjestöjen maksutulojen kasvamisesta 20-50-kertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna.
– Ja mitä näillä rahoilla tehdään? Järjestöjen ja oikeuksien haltijoiden lisäksi niillä rahoitetaan kansallista kulttuuria, joka muuten katetaan verovaroista. Kysyn, eikö tämä sitten ole verotusta.

USA:n malli käyttöön koko maailmassa?

Elinkeinoelämän sydäntä lähellä on myös on tavaramerkkien kansainvälinen sammuminen, jonka Urho Ilmonen listaa erääksi mieliaiheistaan.

– On vaikea ymmärtää, että markkinoita voitaisiin säännellä ja rajoittaa kansallisilla tavaramerkeillä, kun internet ja sähköinen kaupankäynti ovat avanneet koko maailman markkinat soveliaille tuotteille. Yhdessä maassa laillisesti liikkeelle laskettua tuotetta ei saisikaan myydä toisessa maassa, jossa se loukkaa voimassaolevaa tavaramerkkioikeutta.
Ilmosen mielestä maailmassa voitaisiin ryhtyä soveltamaan Yhdysvalloissa jo toimivaa järjestelmää: USA:ssa kerran laillisesti liikkeelle laskettu tuote saa liikkua siellä vapaasti kaupan virtojen mukana. Yhdysvallat on toki yksi valtio, mutta se koostuu varsin itsenäisistä osavaltioista. Niiden välinen kauppa on luonteeltaan lähellä ulkomaankauppaa jo maantieteellisten etäisyyksienkin johdosta.

– Yhdysvaltain painoarvo maailmankaupassa on niin suuri, että samaa periaatetta voisi soveltaa laajemminkin. Olen esittänyt tätä ICC:ssä, mutta minut tyrmättiin. Ehkä jossain vaiheessa aika tulee olemaan kypsempi.

Ilmonen muistuttaa, että Suomessa sovellettiin kansainvälistä sammumista ennen EU-jäsenyyttä. Siltä osin jouduttiin unioniin liittymisen myötä palaamaan taaksepäin.

Kolmas ajankohtainen teema IPR-komissiossa on hyvin tunnettujen tavaramerkkien ja domain-nimien suhde. Jonkin tunnetun brandin, vaikkapa Niken tai Sonyn nimellä tehty internet-haku tuottaa vastauksena tuhansia osoitteita, joilla kaikilla ei suinkaan ole mitään tekemistä kyseisten yritysten kanssa.

Riitojen ratkaisua varten on olemassa menettely (UDRP eli Uniform Dispute Resolution Procedure). Järjestelmä toimii Ilmosen mielestä hienosti, ja yritykset voittavat käytännössä kaikki jutut luvattomia nettisaitteja vastaan. – Mutta suurimmatkaan yritykset eivät voi ajaa tuhansia juttuja. Vaikka prosessi on edullinen, yhden jutun ajaminen maksaa kuitenkin asianajokuluineen käytännössä noin 10 000 dollaria.

– Olen ottanut asian WIPOn kanssa monta kertaa esille, mutta he eivät halua ottaa asiaan voimakasta kantaa. Domain-nimien myöntäjät eivät tunnetusti katso voivansa toimia viranomaisena, joka kieltäytyy rekisteröinnistä.

– Tulen paasaamaan tästä ICC:ssä. En ole kovin toiveikas, mutta ei saa antaa periksi, Ilmonen suunnittelee.

Hyvin tunnetuista merkeistä hämmennystä

Hyvin tunnettujen tavaramerkkien nauttima suoja kiinnostaa paitsi ICC:tä, myös Nokiaa. Suomalaiset ovat tämän ajatuksen ainakin osaksi keksineet ja ryhtyneet sitä ajamaan ensin AIPPIssa ja sitten ICC:ssä. Lobbaus sai WIPOn antamaan suosituksen asiasta kansallisille tavaramerkkiviranomaisille.

Suomalaisten aktiivisuus ei Ilmosen mukaan ole meillä näkynyt viranomaisten toiminnassa, vaikka ainakin yksi rekisteröintihakemus on ollut vireillä jo pari vuotta. Suomessa laki ei tunne hyvin tunnetun tavaramerkin suojaa, joten hakemus on luonnollisesti aiheuttanut hämmennystä virkakoneistossa.

– Olisin tyytyväinen jopa sellaisesta vastauksesta, että tällainen ilmoitus on tullut ja että he ottavat sen huomioon viran puolesta esteenä muita hakemuksia vastaan, Ilmonen sanoo.

ICC:n komission puheenjohtajana hänen on varjeltava puolueettomuuttaan, sillä Nokia-konsernilla on luonnollisesti tiedonjanon ohella monenlaisia omia intressejä ajettavanaan. Ilmonen uskoo, että jääviystilanteet voidaan välttää esimerkiksi sillä, että Nokia lähettää komission kokoukseen tarvittaessa oman erillisen edustajansa.

Uutena puheenjohtajana Urho Ilmonen aikoo jatkaa edeltäjiensä aloittamaa IPR-komission toimintatapojen tehostamista. Koska komissio kokoontuu vain kahdesti vuodessa, on tärkeää että kokousten välillä työskennellään tehokkaasti.

– Olen hyvin tyytyväinen kokemuksiin telekonferenssityöskentelystä sekä sähköpostin ja internetin aktiivisesta käytöstä. Niiden avulla asioita valmistellaan komission kokousten välilläkin, Ilmonen valottaa.

Joistakin toiminnoista pitää Ilmosen mielestä voida myös luopua. Eräs sellainen on edellisen puheenjohtajan aikana käynnistetty kirjahanke: ICC:n oli yhdessä WIPOn kanssa määrä julkaista kirja IPR-alan uusista hankkeista ja trendeistä.

– Hanke on osoittautunut kovin raskaaksi. Tulen huhtikuun kokouksessa ehdottamaan komissiolle, että hankkeesta luovutaan.

Urho Ilmonen

• s. 1953 Tampereella
• 1980 OTK Helsingin yliopisto
• Opintoja matematiikassa ja tietojenkäsittelyssä, Helsingin yliopisto
• Esitelmiä ja erikoiskursseja patenttioikeudessa
• 1980-87 avustava lakimies asianajotoimisto Roschier-Holmberg & Waseliuksella
• 1988- Nokia-konsernin lakimies
• 1989-2001 Lakiasioista vastaava apulaisjohtaja Nokian matkapuhelinryhmässä. Vastuualueena mm. ryhmän laki- ja immateriaalioikeus sekä turvallisuusasiat.
• 2002- Nokia-konsernin yhteiskuntasuhteista ja turvallisuudesta vastaava apulaisjohtaja.

ICC eli Kansainvälinen kauppakamari

Pariisista käsin toimiva ICC on vuonna 1919 perustettu maailmanlaajuinen yrityselämän yhteistyö- ja etujärjestö. Siihen kuuluu tuhansia yrityksiä ja elinkeinoelämän järjestöjä yli 140 maasta ja sillä on kansalliset osastot 80 maassa, myös Suomessa.
ICC:n toiminta perustuu kansainvälisiin yritysasiantuntijaryhmiin (Commissions), joista ICC Commission on Intellectual Property on yksi keskeisimmistä. ICC:n ryhmässä on edustettuina yli 40 asiantuntijaa mm. sellaisista yrityksistä kuin ABB, Aventis, Bertelsmann, Coca-Cola Company, General Electric, IBM, Nestlé, Philips, Time Warner ja Walt Disney. Ryhmän tavoitteena on yritysten näkökulmasta edistää teollis- ja tekijänoikeuksien kehittämistä kansainvälisillä markkinoilla.

Lisätiedot:
http://www.icc.fi/