Sovintomenettely immateriaalioikeusasioissa

(IPRinfo 2/2001)

Immateriaalioikeuksien taloudellisen merkityksen voimakas kasvu sekä perinteisiin riidanratkaisumenetelmiin liittyvät ongelmat ovat virittäneet laajalti keskustelua vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käytöstä myös immateriaalioikeuksien alalla1. Laajalle levinnein ja eniten keskustelua herättänyt vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on sovintomenettely.

Sovintomenettelyssä puolueeton sovittelija avustaa osapuolia löytämään erimielisyyteensä sovintoratkaisun. Sovintomenettely perustuu vapaaehtoisuuteen ja luottamuksellisuuteen. Sovittelija ei ole tuomari, eikä hän voi antaa osapuolia sitovia määräyksiä tai ratkaisuja. Sovittelijan tehtäviin ei kuulu myöskään oikeudellisten neuvojen antaminen osapuolille.2

Selvää on, että monissa tapauksissa riita on ratkaistava oikeudellisessa riidanratkaisumenettelyssä, jossa tuloksena on täytäntöönpanokelpoinen tuomio. Yhä useammin yritykset ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että liiketoiminnan kannalta olisi järkevämpää ratkaista erimielisyydet nopeammin ja tavalla, joka mahdollisimman vähän haittaa omaa liiketoimintaa sekä mahdollista yhteistyötä riidan toisen osapuolen kanssa. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään Yhdysvalloissa ja on leviämässä myös muualle maailmaan. Käytännöllisesti katsoen kaikki immateriaalioikeusriidat soveltuvat lähtökohtaisesti sovintomenettelyyn.

Julkinen intressi ei estä osapuolia sopimasta erimielisyyttään haluamallaan tavalla. Mikäli kysymys on oikeudesta, joka täytyy esim. rekisteröidä, voivat osapuolet sopia toimenpiteistä, joilla tämä asianmukaisesti toteutetaan.

Koska immateriaalioikeudet ovat usein luonteeltaan kansainvälisiä, saattavat eri puolilla maailmaa vireillä olevat oikeudenkäynnit muodostua erityisen raskaiksi. Välimiesmenettelyynkin liittyy tässä suhteessa ongelmia. Kysymys voi olla mahdollisuudesta käsitellä asia välimiesmenettelyssä, täytäntöönpano-ongelmista ym. Sovintomenettely, joka parhaimmillaan voi kattaa kaikki maat, joissa kyseinen immateriaalioikeus on voimassa, saattaa säästää valtavan työmäärän ja kustannukset. Monissa maissa yhtä aikaa vireillä olevat oikeudenkäynnit ja niihin liittyvät erilaiset, usein ristiriitaiset väliaikaistoimenpiteet saattavat haitata tai estää kokonaan kyseisen immateriaalioikeuden hyödyntämisen ehkä vuosiksi.3

Huomattavan ongelman saattaa perinteisissä riidanratkaisumenetelmissä muodostaa sovellettava laki. Esim. patenttien ja tavaramerkkien osalta sama periaatteellinen riita jouduttaisiin mahdollisesti ratkaisemaan eri maiden osalta eri lainsäädännön nojalla.4 Sovintomenettelyssä osapuolten ei lähtökohtaisesti tarvitse huolehtia sovellettavasta laista. Osapuolet voivat siis sopia asian globaalisesti noudattaen luonnollisesti kunkin maan pakottavan lainsäädännön rajoituksia.

Immateriaalioikeusriidat sisältävät usein teknisesti erittäin monimutkaisia kysymyksiä. Sovintomenettelyssä asiantuntevan sovittelijan henkilöllä voi olla suuri vaikutus myönteisen ratkaisun löytämisessä. Kansainvälisluontoisissa riidoissa neutraalin foorumin ja neutraalin sovittelijan löytäminen voi myös merkitä huomattavaa etua.

Immateriaalioikeuksiin hyvin voimakkaasti liittyvä salassapitointressi voidaan sovintomenettelyssä säilyttää paremmin kuin välimiesmenettelyssä, puhumattakaan tavallisesta oikeudenkäynnistä, joka on julkinen.

Sovintomenettely tarjoaa osapuolille mahdollisuuden säilyttää liikesuhteet vastapuoleen mahdollisimman vahingoittumattomana kohtuullisella ajankäytöllä ja kohtuullisilla kustannuksilla. Sovintomenettelyn nopeus on yksi sen suurimmista eduista. Parhaimmillaan menettely voidaan hoitaa päivässä.

Sovintomenettely on mahdollista toteuttaa täysin osapuolten haluamalla tavalla. Usein osapuolet kuitenkin sopivat joidenkin sovintomenettelysääntöjen soveltamisesta. Tällä voi olla merkittäviä etuja erityisesti kansainvälisluontoisissa riidoissa, joissa osapuolten ennakko-odotukset sovintomenettelyn luonteesta ja prosessin kulusta voivat olla hyvinkin erilaisia. Jos osapuolet sopivat tietyistä sovintomenettelysäännöistä, voidaan välttyä monilta väärinkäsityksiltä menettelyn kuluessa.

Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelysäännöt

Suomen Asianajajaliitto on – tietääkseni ensimmäisenä asianajajaliittona maailmassa – hyväksynyt sovintomenettelysäännöt. Sääntöjen vahvistamisen yhteydessä perustettiin myös sovintomenettelylautakunta, joka vastaa sovintomenettelysääntöjen mukaan toteutettavan sovintomenettelyn hallinnoinnista.

Sovintomenettelyä koskevassa sopimuksessa voidaan sopia siitä, että tietty riita tai tiettyyn oikeudelliseen suhteeseen liittyvät tulevat mahdolliset riidat pyritään ratkaisemaan sovintomenettelyssä. Sovintomenettelysopimus voidaan tehdä myös ottamalla sovintomenettelylauseke osapuolten väliseen muuhun sopimukseen.

Sääntöjen mukaan sovittelijat ovat Suomen Asianajajaliiton jäseniä, jotka ovat saaneet koulutuksen sovittelijaksi ja jotka ovat sovintomenettelylautakunnan pitämässä luettelossa. Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelykoulutukseen on osallistunut jo satoja asianajajia. Sovintomenettelylautakunta voi osapuolten pyynnöstä ehdottaa tiettyä asianajajaa sovittelijaksi. Osapuolet voivat kuitenkin vapaasti valita sovittelijan.

Asianajajaliiton sovintomenettely on herättänyt suurta kiinnostusta paitsi asianajajakunnassa myös liike-elämän piirissä. Sääntöjen mukaan toteutettuja sovintomenettelyjä on tosin ollut vasta muutamia, mutta on syytä uskoa, että sovintomenettelyn käyttö lisääntyy, kun tietoisuus asiasta kasvaa.

WIPOn sovintomenettelysäännöt

WIPOn vuonna 1994 toimintansa aloittanut Arbitration and Mediation Center (“Center”) hallinnoi erilaisia riidanratkaisumenettelyjä, mm. sovittelua WIPOn sovittelusääntöjen mukaan. Center tarjoaa myös erilaisia resursseja ja neuvontaa immateriaalioikeudellisten riitojen ratkaisussa.

WIPOn sovintomenettelysääntöjen mukaan sovittelijan on oltava neutraali, puolueeton ja riippumaton. Tässä määräyksessä kiteytyy eräs sovintomenettelyn ydinkysymyksistä.

Sovintomenettely toteutetaan ensisijaisesti osapuolten sopimalla tavalla. Mikäli osapuolet eivät ole sopineet asiasta, sovittelija päättää sovintomenettelyn toteuttamistavasta.

Sovittelijalla on oikeus tavata kumpaakin osapuolta erikseen sillä nimenomaisella edellytyksellä, että tapaamisissa saatuja tietoja ei saa ilmaista toiselle osapuolelle ilman tietoja antaneen osapuolen suostumusta. Mahdollisuus osapuolten kanssa käytäviin luottamuksellisiin keskusteluihin nähdäänkin usein merkittävimpänä sovintomenettelyn etuna.

Sovittelijan on pyrittävä saamaan aikaan sovinto kiistanalaisista kysymyksistä käyttäen kaikkia mahdollisia keinoja, jotka hän katsoo tarkoituksenmukaisiksi, mutta hänellä ei ole oikeutta pakottaa osapuolia sovintoon.

Säännöissä korostetaan menettelyn luottamuksellisuutta. Osapuolten tapaamisista sovittelijan kanssa ei saa tehdä minkäänlaisia tallenteita. Kaikkien sovintomenettelyyn osallistuvien on pidettävä se luottamuksellisena ja annettava vaitiolositoumus ennen sovintomenettelyyn osallistumista. Sovintomenettelyn aikana luovutettu aineisto on palautettava menettelyn päätyttyä eikä siitä saa ottaa kopioita.

Kaikki osapuolten ja sovittelijan välisiä kokouksia koskevat muistiinpanot on hävitettävä sovintomenettelyn päätyttyä. Sovittelija ja osapuolet eivät saa esittää näytöksi tuomioistuinkäsittelyssä tai välitysmenettelyssä mitään toisen osapuolen tai sovittelijan esittämiä näkemyksiä, tunnustuksia tai ehdotuksia, elleivät osapuolet ole toisin sopineet.

Edellä kuvatulla tavalla määritelty salassapito merkitsee huomattavaa etua WIPO:n sääntöjen mukaan toteutettavassa sovintomenettelyssä. Vastaavanlaista suojaa on hyvin vaikea saada oikeudellisessa riidanratkaisumenettelyssä.

Sovittelija ei saa toimia missään muussa kuin sovittelijan ominaisuudessa mahdollisesti vireillä olevissa tai myöhemmissä kiistanalaiseen kysymykseen liittyvissä menettelyissä, ellei tuomioistuin sitä vaadi tai elleivät osapuolet ole antaneet siihen suostumustaan. Tämä määräys korostaa sovittelijan erityistä luottamusasemaa. Osapuolten on voitava luottaa siihen, että sovittelija tulee jatkossakin olemaan neutraali ja puolueeton, eikä myöskään käytä sovittelumenettelyssä saamiaan tietoja muussa roolissa.

WIPO:n sovintomenettelysääntölauseke on otettu jo suureen määrään sopimuksia eri puolilla maailmaa. WIPO:n hallinnoimia sovintomenettelyjä on tätä kirjoitettaessa tiedossani kaksi. On kuitenkin syytä uskoa, että jatkossa sopimuksissa jo nyt olevat ja jatkossa uusiin sopimuksiin otettavat lausekkeet johtavat WIPO:n sääntöjen käyttöön entistä useammin.

Yhteenveto

Selvää on, että immateriaalioikeuksiin liittyvien erityispiirteiden, erityisesti julkisen intressin vuoksi osa riidoista tullaan jatkossakin ratkaisemaan tavallisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Sovintomenettely ja muut vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät tarjoavat kuitenkin useissa tapauksissa niin huomattavia etuja, että niiden käyttö tulee nähdäkseni vääjäämättä lisääntymään immateriaalioikeuksien taloudellisen ja käytännöllisen merkityksen kasvaessa.

Pekka Puhakka, VT
Asianajaja
Asianajotalo ANPR Oy

Sovintomenettely on saamassa jalansijaa myös Euroopassa. Toivottavaa on, että Suomi pysyy tässä kehityksessä mukana. 1.Olen käsitellyt perinteisiin riidanratkaisumenetelmiin liittyviä ongelmia artikkelissani “Immateriaalioikeudellisten riitojen ratkaisu välimiesmenettelyssä”, Defensor Legis 6/1999 s. 1055-1059.
2. Suomen Asianajajaliiton sovintomenettely, ohjekirja s. 1
3. Martin J. Lutz, the Mediation Rules of WIPO and others: Ticket to paradise or into a better mousetrap?, Conference on Rules for Institutional Arbitration and Mediation, WIPO, January 20, 1995, s. 135. (Lutz)
4. Lutz s. 134.

Linkit:
Suomen asianajajaliiton sovintomenettelyyn liittyvät ohjeet ym.:
http://www.asianajajaliitto.fi/

WIPOn sovintomenettelyyn liittyviä asiakirjoja ym.:
http://arbiter.wipo.int/mediation/index.html