Siirrätkö tietämättäsi aineettomia oikeuksia?

(IPRinfo 4/2008)

Verottaja pyrkii usein osille, kun aineettomia oikeuksia siirretään yritysjärjestelyiden yhteydessä.

Yritykset alkoivat 1990-luvulla toimintojaan tehostaessaan kiinnittää erityistä huomiota toimitusketjun hallintaan. Konsernien ostotoiminnat erikoistuivat ja tavarantoimittajilta haettiin volyymietuja. Yritykset perustivat alueellisia jakelu- ja muita palvelukeskuksia sekä verkostoituivat.

Kehittyneimmät konsernit siirtyivät keskusvetoiseen yrittäjämalliin, jossa yksi konserniyhtiöistä alkoi kantaa toiminnan yrittäjäriskiä ja muut yhtiöt tuottivat sille palveluja.

Keskittymisen trendi jatkuu. Globaaleilla markkinoilla kilpailevien yritysten toiminnat ovat edelleen virtaviivaistuneet, mikä heijastuu myös aineettomiin oikeuksiin. Useimmat yritykset pystyvät osoittamaan keskitetyn aineettoman oikeuden hallinnan etuja. Entä mitä verovaikutuksia trendeillä on?

Toimintojen siirtely voi johtaa veroseuraamuksiin
Tavallisesti vain realisoitunutta tuloa verotetaan. Toimintojen ja varojen siirtäminen saattaa kuitenkin muuttaa valtioiden välistä verotusvaltaa. Verotusoikeutensa turvaamiseksi useat maat ovat säätäneet erityisiä exit-veroja.

Aineettomat oikeudet ovat alkaneet keskittyä maihin, joissa on yritysystävällinen ympäristö ja matalahko verokanta. Tuotantokapasiteettia järjestellään rajat ylittäen, ja joissakin maissa toiminta voi lakata tilapäisesti tai kokonaan.
Verotarkastuksissa esitetään yhä yleisemmin, että konsernin toimintojen järjestelyn yhteydessä tietyssä valtiossa toimiva yritys on luopunut aineettomista oikeuksistaan, ja luovutuksista tulisi verottaa. Etuyhteystahojen siirtohinnoittelusta on tullut yhä haasteellisempaa.

Veroseuraamusten kannalta jaan aineettoman omaisuuden neljään ryhmään: oikeuksiin,
– jotka on siirrettävä liiketoimintamallin muutoksissa
– joita voidaan kehittää edelleen
– joiden siirrosta laki velvoittaa maksettavaksi korvauksen
– jotka ovat kuvitteellisia.

Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ne aineettomat oikeudet, jotka ovat siirrettävissä vain sopimuksin, eli patentit, tekijänoikeudet ja vastaavat. Ne ovat tyypillisesti liiketoiminnan arvokkainta ja suojatuinta omaisuutta. Jos ne on siirrettävä keskitetyssä liiketoimintamallissa toiselle yhtiölle, niistä on maksettava markkinaehtoinen korvaus. Jos oikeuteen annetaan käyttöoikeus, siitä on maksettava käypä lisenssimaksu tai rojalti.

Perinteisten oikeuksien siirtäminen ilman verokustannusta on käytännössä mahdollista vain harvoin. Kiistat veroviranomaisten kanssa liittyvät yleensä markkinaehtoisen hinnan määrittämiseen ja sen todentamiseen.

Käyttöoikeuden haltija voidaan katsoa brändin osaomistajaksi
Jotkut aineettomat oikeudet tarvitsevat jatkuvaa panostusta tuottaakseen tuloa. Esimerkiksi brändi on tunneperäinen kokemus tuotteesta tai palvelusta, uskomus sen tulevasta tai todeksi koetusta arvosta. Sen liikearvo syntyy tuotteen kehittämisestä markkinoinnin keinoilla. Rekisteröidyn merkin oikeudellinen omistaja ei välttämättä ole brändin tai liikearvon taloudellinen (ja verotuksellinen) omistaja.

Veronäkökulmasta asialla on kaksi merkittävää ulottuvuutta. Ensinnäkin jos käyttöoikeuden haltija on vastannut taloudellisista velvoitteista tai panostanut tavaramerkin markkinointiin enemmän kuin on tavanomaista suhteessa sen maksamien maksujen määrään, siitä voi verotuksessa tulla brändin taloudellinen (osa)omistaja. Jos omaisuus on siirtynyt liiketoimintamallin muutoksessa korvauksetta, toimintamallin muutos voi aiheuttaa käyttöoikeuden haltijalle tiedostamattoman ja hallitsemattoman veroriskin.

Toisaalta taloudellisen omistajan käsite voi antaa mahdollisuuden siirtää brändin tulevaisuuden tuottoa keskitetyn liiketoimintamallin yrittäjälle, jos tämä ryhtyy pitämään huolta brändin kehityksestä ja kantaa kehityskustannukset. Se konserniyhtiö, joka omistaa tavaramerkin, saa nykyisen brändin arvoa vastaavan tuoton. Koska se ei enää ylläpidä ja kehitä brändin arvoa, tuottopotentiaalin pitäisi väistämättä ajan kuluessa alentua.

Tällainen verosuunnittelu vaatii ehdottoman hyvän selvityksen osapuolten panostuksista ja näyttöä brändin merkityksestä konsernin tulonmuodostukselle. Väitteen tasolle jätetty heitto panostuksista ei ole verosuunnittelua, ei vähennä veroriskiä eikä rakenna oikeaa puolustusta kiistatilanteissa.

Edustussopimuksen irtisanominen voi edellyttää korvauksia
Perinteisessä liiketoimintamallissa, jossa myyntiyhtiö ostaa tavaraa tehtaalta ja myy tuotteita edelleen, on varastointiin ja asiakkuuksiin liittyvä riski. Kansainväliset konsernit muuttavat järjestelyissään myös myyntiyhtiöiden vastuita ja riskiprofiileja. Muutos saattaa aiheuttaa lakiin perustuvan verokustannuksen.

Kauppaedustajalla on tietyin poikkeuksin lakisääteinen oikeus saada edustussopimuksen lakattua päämieheltä hyvitys eli ns. goodwill-korvaus siitä, että hän on hoitanut työnsä hyvin ja edistänyt toiminnallaan päämiehensä etua. Säännös perustuu direktiiviin (86/653/ETY). Useassa maassa veroviranomaiset edellyttävät, että kompensaatiota maksetaan tilanteissa, joissa konserniyritykseltä on irtisanottu edustussopimus.

Kuinka aineettomaksi aineeton oikeus voi mennä?
Joidenkin valtioiden veroviranomaiset argumentoivat, että aineeton omaisuus on järjestelyissä siirtynyt toisaalle jo sillä perusteella, että maassa toimivan konserniyhtiön vuotuiset voitot ovat alhaisempia kuin yhtiön entisen liiketoimintamallin aikana. Tarkoituksena on luoda veropelote ja hidastaa yritystoimintojen liikkumista maan rajojen yli.

Jokaisen yrityksen uudelleen organisoinnilla on omat taustansa ja syynsä, eikä veroviranomaisten väitteitä voida yksioikoisesti tyrmätä. Jos yhtiö haluaa lopettaa toimintansa ja joku toinen näkee sen kiinnostavana, osapuolet ryhtyvät tavallisesti neuvottelemaan kaupasta.

Tulevaisuuden tuottopotentiaali otetaan huomioon kauppahintaa määritettäessä. Jos luovutettavan toiminnan arvo ylittää siirtyvien tase-erien arvon, ostaja maksaa liikearvosta. Myyjäyhtiön johto toimii kaupallisesti perustellulla tavalla. Liikearvosta maksettava korvaus on yleensä myyjän veronalaista tuloa ja se tuloutuu luovutusvuonna.

Ei ole tavatonta, että konsernin emoyhtiö omistaa konserniyhtiöiden käytössä olevat patentit, brändit ja muun arvokkaan aineettoman oikeuden. Yhtiöt hyödyntävät oikeuksia lisenssisopimusten nojalla.

Emoyhtiö voi sanoa lisenssisopimukset irti ja solmia uuden sopimuksen vain yhden konserniyhtiön kanssa. Tämä kantaa tällöin keskitetysti toiminnan riskit (yrittäjäyhtiö), jolloin olosuhteet ovat olennaisesti erilaiset kuin aiemmassa esimerkissä. Yrityksellä, jonka lisenssisopimus on irtisanottu, ei ole mahdollisuutta harkita, jatkaako se entistä toimintaansa.
Konserniyhtiöiden välillä ei silti välttämättä ole muodollisia lisenssisopimuksia. Johtoa veroviranomainen saa kuitenkin riippumattomien osapuolten välisistä sopimuksista. Jos riippumattomilla tahoilla ei ole oikeutta korvaukseen, korvausvelvollisuutta ei voida konstruoida myöskään etuyhteystahojen välille, kun sopimussuhde päätetään.

OECD:n kehityshanke kohti yhteisiä toimintalinjoja
Vuonna 2005 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n piirissä aloitettiin julkinen verokeskustelu. OECD:n veroasioista vastaava komitea julkaisi liiketoiminnan uudelleenorganisoinnin siirtohintakysymyksiin liittyvän keskustelumuistion 19.9.2008.

Muistiossa todetaan aineettomien oikeuksien arvostamiseen liittyvät vaikeudet. Arvoon vaikuttavat aineettoman oikeuden käyttöön liittyvät odotetut edut, niiden vaikutusaika ja riskitekijät. Kun etuyhteystahojen toimia ja niiden verotuksellista hyväksyttävyyttä arvioidaan, vertailukohteena käytetään toisistaan riippumattomien osapuolten toimintaa ja ratkaisuja.
Markkinaehtoisuusperiaatetta ei haluta heikentää. Muistiossa todetaan, ettei verohallintojen tulisi kyseenalaistaa niitä liiketaloudellisia ratkaisuja, joihin verovelvolliset päätyvät harjoittaessaan liiketoimintaansa ja muokatessaan rakenteitaan.

Veroviranomaisen tulee selvittää, onko verovelvollisella ollut liiketoimintaa uudelleen organisoitaessa tosiasiallinen mahdollisuus valita eri toimintavaihtoehtojen välillä, vai onko esimerkiksi tuotannon lopettaminen ja siirtäminen toiseen valtioon kokonaisuutena perusteltu ratkaisu. Muistio on nyt vasta kommenttikierroksella, joka päättyy 19.2.2009.

Lainsäätäjät ja veroviranomaiset jatkavat tahoillaan omaa toimintaansa
Hyvä aineettomien oikeuksien hallinta, suunnittelu ja oikea-aikainen dokumentointi on liiketoiminnan johtajien ja usean asiantuntijan yhteinen hanke. Aineettomien oikeuksien, verotuksen ja sopimusjuridiikan yhdistäminen auttaa tunnistamaan riskejä ja antaa liiketoiminnan kehittämiselle kovassa kilpailussa hyvät edellytykset.

Outi Ukkola
Partner
Deloitte & Touche Oy

LINKKEJÄ:
OECD:n (Organization for Economic Co-operation and Development) siirtohinnoitteluosaston (Transfer Pricing Department) kotisivulla on uutisia, tiedotteita ja OECD:n julkaisuja, mm. ”Transfer Pricing Guidelines”:
http://www.oecd.org/ctp/transfer-pricing/