Pullo vai pussi?

(IPRinfo 4/2005)

Suurin osa Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten yhteisötavaramerkkiä koskevista tuomioista on koskenut tavaramerkin erottamiskykyä. Erottamiskykyä on arvioitu usein myös tuotteen tai sen pakkauksen muotoa koskevien kolmiulotteisten tavaramerkkihakemusten yhteydessä.

Tuomioistuin on ottanut kantaa mm. siihen, voidaanko mehuille tarkoitettuja juomapusseja rekisteröidä tavaramerkiksi.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (EOT) on linjannut juomapakkauksen ja pullon muotoa koskevia rekisteröintiedellytyksiä ratkaisuissaan Deutsche SiSi-Werke (T-146/02 – T-153/02, annettu 28.1.2004), sekä Nestlé Waters (T-305/02, annettu 3.12.2003).

Pakkauksen muodon perusteella tavaramerkin rekisteröintiä haetaan usein sellaisille tuotteille, joita ei niiden luonteen vuoksi voida myydä sellaisenaan, vaan ne on pakattava kiinteisiin pakkauksiin. Tällaisia tuotteita ovat erityisesti nesteet, kaasut ja helposti pilaantuvat tuotteet.

Klassisin esimerkki siitä miten tuotteen pakkauksen muoto voi osoittaa tavaran alkuperän, lienee Coca-Cola-pullo, jonka muoto tunnistetaan ympäri maailmaa. Muita tunnettuja pakkauksia ovat mm. Granini-mehun pullo, Toblerone-suklaan pakkaus sekä monet hajuvesipullot.

Tuotteen muodolla tärkeä erottamistehtävä
Yhteisöjen tavaramerkkidirektiivissä ja -asetuksessa ei tehdä eroa eri tavaramerkkityyppien välillä, eli kolmiulotteisten merkkien erottamiskykyä arvioidaan periaatteessa samoin kriteerein kuin muidenkin tavaramerkkien. Keskeistä arvioinnissa on se, että tavaramerkillä varustetut tavarat tai palvelut voidaan tavaramerkin perusteella erottaa niistä tuotteista ja palveluista, joilla on eri kaupallinen alkuperä.

Kolmiulotteisia tavaramerkkejä on arvioitava myös suhteessa niihin tavaroihin ja palveluihin, joita varten rekisteröintiä on haettu. EOT on katsonut, että mitä lähempänä kolmiulotteisen tavaramerkin muoto on kyseisen tuotteen todennäköisintä muotoa, sitä varmempaa on, että kyseiseltä muodolta puuttuu erottamiskyky asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoittamalla tavalla.

Yhdistetyissä tapauksissa Deutsche SiSi-Werke oli kysymys erilaisten mehuille tarkoitettujen juomapussien rekisteröinnistä tavaramerkiksi. Pussit ovat muodoltaan kuperia, niissä on leveämpi pohja kuin yläosa ja yksi tahko, joka muistuttaa pitkänomaista kolmiota tai soikiota.

EOT katsoi, että haetun tavaramerkin muoto ja ulkonäkö olivat vain yksinkertainen muunnelma pystyasennossa pysyvän pussin tyypillisestä ulkoasusta. Se perusteli rekisteröinnin hylkäämistä myös sillä, että pystyssä pysyvää pussia käytetään pakkausmuotona nestemäisille elintarvikkeille niin yleisesti, ettei sillä ole riittävän leimallista epätavallista luonnetta, jotta keskivertokuluttaja voisi erottaa sen kaupallisen alkuperän. Pussi ei erottunut riittävästi myöskään yksityiskohdiltaan jäädäkseen kohdeyleisön mieleen.

Tavaran pakkauksen ulkoasusta koostuvan muodon pitää sisältää ominaispiirteitä, jotka ovat siinä määrin epätavallisia ja omaperäisiä, että asianomaiset kuluttajat tunnistavat tuotteen jo sen ulkomuodon perusteella tietyn yrityksen tuotteeksi. Muoto ei saa myöskään olla pelkkä muunnelma muiden markkinoilla olevien tuotteiden muodoista.

Esimerkiksi pullon muodosta koostuvan merkin mahdollisen erottamiskyvyn arvioinnissa huomiota on kiinnitettävä siihen, kiinnittäisikö relevantti yleisö enemmän huomiota pullon muotoon kuin sen etikettiin ja näkisivätkö he pullon muodon osoituksena tuotteen alkuperästä.

Erottamiskyvyttömien yhdistelmä voi olla erottamiskykyinen
Tavaramerkki, joka muodostuu sellaisten elementtien yhdistelmästä, joilta kaikilta erikseen puuttuu erottamiskyky, voi olla erottamiskykyinen. Tämä edellyttää, että konkreettiset seikat, kuten tapa jolla eri elementit on yhdistetty, osoittavat merkin olevan enemmän kuin pelkkä osiensa summa.

Tapauksessa Nestlé Waters pullon muoto todettiin erottamiskykyiseksi, koska muodon ulkoasu ja sen eri elementtien yhdistelmä oli kokonaisuutena arvioituna epätavanomainen. Haettu tavaramerkki muodostuu mm. vinoin uurtein koristellusta, yläosastaan kavennetusta läpinäkyvästä pullosta, jossa on sininen korkki. EOT totesi, että vaikka monet markkinoilla olevat pullot on kavennettu ja niissä on horisontaalisia ja vinoja uria, merkitystä on ennen kaikkea tavalla, jolla nämä eri elementit on järjestetty.

Pakkauksen ulkoasua koskeva tavaramerkki voidaan tietyin edellytyksin rekisteröidä jo pelkästään lisäämällä haettuun merkkiin erottamiskykyinen elementti, kuten etiketti, tekstiosa tai erikoislaatuinen väriyhdistelmä. Se, koskeeko merkin suoja-ala tällöin merkin kolmiulotteista muotoa, jää kuitenkin epäselväksi, koska sisämarkkinoiden harmonisointiviraston SMHV:n (engl. OHIM) julkaistessa merkin, julkaisusta ei ilmene, mikä osa merkistä on katsottu erottamiskykyiseksi ja mikä osa saattaisi yksinään olla rekisteröimiskelvoton.

Keskivertokuluttaja vaikeasti määriteltävissä
Merkin erottamiskykyä arvioidaan myös suhteessa siihen, miten tuotteen kohdeyleisö tavaramerkin ymmärtää. Jos tuotetta ei voida saattaa markkinoille ilman pakkausta, kuluttajat ymmärtävät pakkauksen helposti vain kääreeksi, mikäli se ei selvästi eroa kyseisten tuotteiden yleisistä pakkauksista. Tavaran pakkauksen ulkoasusta muodostuvaa kolmiulotteista tavaramerkkiä ei välttämättä ymmärretä asianomaisessa kohderyhmässä samalla tavoin kuin sanamerkkiä tai kuviomerkkiä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on mm. tapauksen Nestlé Waters yhteydessä katsonut, että tarkkaavaisuusaste vaikuttaa siihen miten asianomainen kohdeyleisö ymmärtää tavaramerkit.

Tarkkaavaisuus voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan: päivittäistavaroiden ostoksilla tarkkaavaisuusaste on yleensä alhaisempi kuin erikoislaatuisempien tuotteiden hankinnassa. Ammattilaisten katsotaan yleensä ilman muuta olevan tarkkaavaisia oman alansa tuotteita ja niihin liittyviä merkkejä tarkastellessaan.

Siitä, miten keskivertokuluttaja tulisi määritellä, on esitetty erisuuntaisia mielipiteitä sen mukaan, mikä merkitys tulisi antaa erilaisille empiirisille tutkimuksille. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole antanut merkittävää painoarvoa sille esitetyille kuluttajia koskeville selvityksille, vaan se on pitäytynyt pikemminkin tekijöissä, jotka ovat objektiivisesti arvioitavissa.

Myös tulevat markkinat huomioon
Tavaramerkkien rekisteröinneillä ei saa rajoittaa kilpailua kyseisten tuotteiden markkinoilla luomalla yksittäiselle valmistajalle monopolia tiettyyn pakkausmuotoon. Itse tavaroiden muodot tulisi jättää kilpailijoiden vapaaseen käyttöön. Jos markkinoilla on tavaramerkkihakemuksen mukaisia tuotteita vasta vähän, tulisi erottamiskykyä arvioitaessa huomio kiinnittää myös mahdolliseen kehitykseen markkinoilla.

Pelkkä hakemuksen käsittelyhetken mukainen arvio haetun tuotteen käytön laajuudesta voi johtaa tilanteisiin, joissa ainoastaan nopeimmat yritykset pärjäävät ja valtaavat edullisimmat muodot.

Tapauksen Deutsche SiSi-Werke yhteydessä EOT arvioi kyseisen pakkaustyypin, ts. pystyssä pysyvien pussien, merkityksen kasvavan juomateollisuudessa tulevaisuudessa, joten niiden hyväksymisessä tavaramerkiksi piili monopolisoitumisen vaara. Tuomioistuimen mukaan vaara oli sitäkin ilmeisempi, kun kyseiset tavaramerkkihakemukset kattoivat suuren osan pystyssä pysyvien pussien tyypillisen perusmuodon ajateltavissa olevista muunnelmista.

Luonteenomainen muoto on rekisteröintieste
Merkkejä, jotka muodostuvat yksinomaan tavaran luonteenomaisesta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tai sen arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta, ei saa rekisteröidä. Yhteisöjen tuomioistuin on Henkel-tapauksen (C-218/01) yhteydessä tehtyyn ennakkoratkaisukysymykseen antamamassaan tuomiossa ottanut kantaa tavaramerkkidirektiivin ehdottomia hylkäysperusteita koskevaan 3 artiklan 1 kohden e alakohdan soveltamiseen.

Tuomioistuimen mukaan, kun tavara on pakattu, tarkoitetaan artiklan ilmaisulla ”tavaran muoto” myös tavaran pakkauksen muotoa. Tavaralle valittu pakkaus antaa näin ollen sille muodon. Tällä on merkitystä erityisesti sellaisten pakattavien tuotteiden osalta, joilla ei ole erityistä muotoa ja joiden markkinoille saattaminen edellyttää pakkausta. Silloin pakkaus tulee rinnastaa tavaran muotoon, sillä pakkaus on ainut kuluttajan havaittavissa oleva muoto. Tavaramerkiksi rekisteröitävän pullon ja pussin tulee siis sisältää muita selkeitä ominaispiirteitä, joilla se erottuu kyseisten tuotteiden luonteenomaisesta muodosta.

Yhteisötavaramerkkejä on harvoin hylätty pelkän luonteenomaisuutta koskevan kriteerin perusteella, vaan sitä on käytetty enemmänkin vahvistamaan erottamiskyvyn puutteella perusteltua hylkäämistä.

Linjaukset vielä epäselviä
EOT on antamissaan ratkaisuissa pyrkinyt linjaamaan niitä seikkoja, joita kolmiulotteisilta pakkauksilta edellytetään, jotta ne olisivat erottamiskykyisiä tavaramerkkejä. Täysin ongelmaton linjaus ei kuitenkaan tulkitsijan kannalta ole.

Tuomioistuin on todennut pakkausten tavaramerkkiluonnetta arvioidessaan, että sellainen merkki on erottamiskykyinen vain, jos se voidaan heti ymmärtää niin, että sillä ilmaistaan tuotteiden tai palvelujen kaupallinen alkuperä. Tuomioistuimen mukaan keskivertokuluttaja katsoo juomapakkauksen muodon tuotteen kaupallisen alkuperän ilmaukseksi vain, jos tämä muoto voidaan välittömästi käsittää sellaiseksi ilmaukseksi.

Toisaalta tuomioistuin on myös todennut, että keskivertokuluttaja on täysin kykeneväinen ymmärtämään tuotteiden pakkauksen muodon niiden kaupallisen alkuperän osoittajaksi varsinkin, kun muodon ominaisuudet riittävät hänen huomionsa kiinnittämiseen.

Sanna Vainio
oik. yo
Kirjoittaja oli harjoittelijana IPR University Centerissä 1.6. – 31.8.2005.

LINKKEJÄ

http://curia.europa.eu/jcms/jcms/j_6/
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimien ratkaisut (suomeksi). Kirjoita hakukenttään tuomion numero.
Asia T-146/02 – T-153/02. Nestlé Waters France vs. SMHV, annettu 28.1.2004.
Asia T-305/02 Deutsche SiSi-Werke GmbH & Co. Betriebs KG vs. SMHV, annettu 3.12.2003.
Asia C-218/01. Bundespatentgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisukysymys asiassa Henkel KGaA, annettu 12.2.2004.

Sisämarkkinoilla toimiva yhdenmukaistamisvirasto (tavaramerkit ja mallit) OHIMin (suom. SMHV) pääjohtajan tiedonanto no. 2/98. 8.4.1998 viraston suhtautumisesta kolmiulotteisten tavaramerkkien rekisteröimiseen OJ OHIM 6/98 (30.6.1998, englanniksi).

Kirjallisuutta:

Salmi, Harri: Erikoislaatuiset tavaramerkit Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston käytännössä. Luovuus, oikeus ja muuttuvat markkinat. Juhlajulkaisu Keijo Heinonen. Talentum 2003.

Vuorinen, Jarkko: Muodon vuoksi: kolmiulotteinen tavaramerkki ja kilpailu. Teollisoikeudellisia kirjoituksia VI. Turun yliopisto, oikeustieteellinen tdk, 2004.