Promoting Innovation and Competition, Part 2

(IPRinfo 2/2007)

Yhdysvalloissa julkaistiin kattava raportti immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden suhteesta.

Yhdysvaltain oikeusministeriön (DOJ) ja kauppakomission (FTC) yhteisraportin toinen osa Antitrust Enforcement and Intellectual Property Rights julkaistiin huhtikuussa 2007. Ensimmäisessä, lokakuussa 2003 julkaistussa osiossa, käsiteltiin USA:n patenttilainsäädännön yhteensopivuutta kilpailun kanssa ja patenttijärjestelmän rakennetta sekä järjestelmän rakenteellista toimivuutta.

Toinen osa käsittelee immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden suhdetta. Raportti on varsin kattava: sitä tehtäessä kuultiin yli 300 juristia, tutkijaa ja yritysmaailman edustajaa. Lisäksi kirjallisia kommentteja vastaanotettiin yli 100.
Raportti jakaantuu kuuteen lukuun, joista tässä käsittelen yksipuolista lisensioinnista kieltäytymistä, standardointia, ristiinlisensiointia ja patenttipooleja. Raportissa tarkastellaan lisäksi lisensiointikäytäntöjä, sidontaa ja niputtamista sekä menettelytapoja, joilla patentin tuottamaa markkinavoimaa ulotetaan yli määräajan.

Tuomioistuinten asiantuntemus ei aina riitä
Raportti alkaa jo kliseeksi muodostuneella toteamuksella, että immateriaalioikeudella ja kilpailuoikeudella on yhteiset tavoitteet, nimittäin kuluttajan hyvinvointi ja innovaatioiden edistäminen. Näkökantaa voidaan tietysti pitää edistysaskeleena verrattuna 1900-luvun alkupuolella vallinneeseen näkemykseen, että immateriaalioikeudet ja kilpailuoikeudet ovat keskenään sovittamattomia ja vastakkaisia.

Raportissa todetaankin, ettei pelkästä immateriaalioikeuden olemassaolosta voida päätellä markkinavoiman olemassaoloa. Tältä osin raportin alkuosa tyytyy kertaamaan samojen tekijöiden vuonna 1995 julkaiseman Antitrust Guidelines for the Licensing of Intellectual Property -kirjasen periaatteet.

Lisensioinnista kieltäytymistä käsittelevässä kappaleen keskiössä ovat Kodak(I) ja CSU(II) -ratkaisut. Kummassakin tapauksessa riippumattomat palvelujen tuottajat olivat haastaneet alkuperäiset laitevalmistajat kilpailulainsäädännön loukkaamisesta.

Kyse oli kahdesta monopoliasemassa olevasta yhtiöstä, jotka kieltäytyivät toimittamasta osia riippumattomille palvelun tuottajille ja siten laajensivat monopoliaan myös palveluihin. Raportissa esitetään kritiikkiä kumpaakin ratkaisua kohtaan. Niiden ohjaavaa vaikutusta pidetään puutteellisena ja ratkaisujen lähestymistapoja ristiriitaisina. Erityisen kritiikin kohteena on Kodak-ratkaisussa painoarvoa saanut ”subjektiivisen tarkoituksen” kriteeri, jota pidetään modernin kilpailulainsäädännön vastaisena, sillä analyysissä tulisi keskittyä toiminnan objektiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin eikä motiiveihin.

Pakkolisensiointia kohtaan on raportissa esitetty kritiikkiä sillä perusteella, että tuomioistuimet eivät ole parhaimmillaan lisensiointiehtojen määräämisessä. Hyvä havainto oli myös, että patentin pakkolisensiointi ei välttämättä toimi käytännössä, sillä toimiva lisensiointi edellyttää useimmiten myös know-how:n lisensiointia.

Pakkolisensioimista edellyttäviä tilanteita ei raportissa määritellä tarkemmin. Tämä saattaa johtua siitä, että raportissa ei anneta pakkolisenssille merkittävää osaa immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden välisessä suhteessa.
Standardointi modernin talouden käyttövoimaa

Standardoinnilla on tärkeä tehtävä yhtenä modernin talouden moottoreista. Standardeista sopiminen on tyypillistä yrityksille, sillä sopimuksin voidaan välttää kuluttavia standardointisotia. Niinsanottua pidättelyä (”hold up”) käsitellään laajasti. Standardin hyväksymisen jälkeen patentinhaltijalla saattaa tiettyjen olosuhteiden vallitessa olla valtaa pyytää korkeampia rojalteja kilpailullisten vaihtoehtojen puuttumisen vuoksi. Tästä esimerkkejä ovat Dell(III) ja Rambus(IV) -tapaukset.

Raportissa esitetään erisuuntaisia näkemyksiä pidättelyn yleisyydestä. Osa vastaajista piti sitä harvinaisena menettelynä, kun taas osa piti pidättelyä yleisenä, koska korkea rojalti on melko helppo siirtää kuluttajien maksettavaksi. Pidättelyn ehkäisemiseksi standardointijärjestöt edellyttävät oikeudenhaltijoiden paljastavan immateriaalioikeutensa, jotka saattavat vaikuttaa standardiin. Standardointijärjestöt saattavat edellyttää myös välttämättömien immateriaalioikeuksien lisensiointia RAND-ehdoin (reasonable and nondiscriminatory).

Korvaavan teknologian ”poolitus” arviointikriteerinä
Patenttipoolilla tarkoitetaan järjestelyä, jossa joukko patentinhaltijoita lisensioi patenttinsa yhdessä toisilleen ja kolmansille osapuolille. Patenttipooleja syntyy tyypillisesti silloin, kun monia patentoituja teknologioita tarvitaan standardoidun tuotteen valmistamiseksi. Patenttipooleja perustellaan perinteiseen tapaan transaktiokustannusten alenemisella ja niiden kyvyllä estää pidättelyä (hold up).

Patenttipooleissa nähdään myös kilpailullisia uhkia, kuten yritysten välinen yhteishinnoittelu ja yhteistoiminta ylipäätänsä. Keskeisenä kilpailun uhkana on pidetty korvaavan teknologian poolittamista.

Raportti ottaa korvaavan teknologian poolittamiseen pragmaattisen kannan. Korvaavan teknologian poolitus on yksi ”rule of reason” -analyysin monista kriteereistä, joiden perusteella patenttipoolin kilpailun mukaisuus arvioidaan – ei sen enempää eikä vähempää. Kyseessä on merkittävä selvennys tilanteeseen.

Raportti on kaikin puolin tutustumisen arvoinen. Se antaa kattavan peruskuvan immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden suhteesta.

Jarkko Vuorinen
Tutkija, Turun yliopisto

I) Image Technical Services, Inc. v. Eastman Kodak Co. (”Kodak”) 125 F.3d 1195 (9th Cir. 1997) Tapaus oli tullut vireille 1992 ja sitä oli käsitelty erilaisissa oikeusistuimissa ennen alioikeuden lopullista tuomiota.
II) In re Independent Service Organizations Antitrust Litigation (CSU) 203 F.3d 1322 (Fed. Cir. 2000).
III) 121 F.T.C. 616
IV) In re Rambus, Inc., No. 9302

 

Raportin ensimmäistä osaa To Promote Innovation: The Proper Balance of Competition and Patent Law and Policy. (2003) arvioi Mikko Alkio IPRinfo-lehden numerossa 2/2004: Patenttijärjestelmän häiriöt haittaavat kilpailua – Raportti Yhdysvaltain kilpailu- ja patenttioikeuden yhteentoimivuudesta