Pitäisikö henkilön kuvan käyttöä säätää lailla?

(IPRinfo 1/2012)

Kysymys oikeudesta omaan kuvaan on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kuvan käyttöön liittyvää oikeustilaa tulisikin selkeyttää.

Kuvia käytetään yhä enemmän ja mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Miten tunnistettavan henkilön kuvaa saa kuvatun kannalta käyttää? Tämä kauan pohdittu kysymys pohjautuu oikeuskirjallisuudessa käytyyn keskusteluun oikeudesta omaan kuvaan, missä vastakkaisargumentteina ovat usein sananvapaus ja yksityiselämän suoja. Uusia näkökulmia keskusteluun tuo tietosuojalainsäädäntö – onhan henkilön kuva myös henkilötieto.

Suomessa ei ole lakia, joka kattavasti sääntelisi oikeutta omaan kuvaan. Sovellettavaksi voi tulla esimerkiksi rikoslaki, vahingonkorvauslaki, henkilötietolaki, tekijänoikeuslaki (muotokuvat) tai laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Kuvatun oikeudet määräytyvät kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvien lakien ja jokseenkin harvalukuisen oikeuskäytännön perusteella. Olisiko omaa kuvaa koskevalle lainsäädännölle tarvetta?

Kuvan käyttö mainonnassa
Suomalaisessa oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että kuvaa, josta henkilö on tunnistettavissa, ei saa käyttää mainonnassa ilman kuvatun suostumusta. Mikäli henkilön kuvaa käytetään mainonnassa ilman hänen suostumustaan, on kuvattu oikeutettu korvaukseen kuvan käytöstä.

Niissä harvoissa korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisuissa, jotka käsittelevät kuvan käyttöä mainonnassa, ei kuitenkaan käy selkeästi ilmi, mihin mahdollinen korvausvelvollisuus perustuu ja miten se määräytyy.

Ruotsissa voimassa oleva Lag om namn och bild i reklam sääntelee kuvan käyttöä markkinoinnissa. Sen mukaan toisen kuvaa ei saa käyttää markkinoinnissa ilman suostumusta. Mikäli kuvaa kuitenkin käytetään markkinoinnissa suostumuksetta, mahdollisia seurauksia ovat kohtuullinen hyvitys, vahingonkorvaus ja sakko. Seuraamukset ovat hyvin samankaltaiset kuin Suomen tekijänoikeuslaissa tekijänoikeuden loukkauksesta.

Suostumus poistaa syyllisyyden
Kun kuvan käytön rajoja haetaan rikoslaista, mielenkiinto kohdistuu erityisesti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevaan säännökseen. Muita mahdollisesti soveltuvia rikoslain säännöksiä voivat olla esimerkiksi kunnianloukkaus ja salakatselu. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen syyllistyy se, joka oikeudettomasti toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää henkilön yksityiselämästä kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Rikoslain esitöiden mukaan nimenomainen tai hiljainen suostumus oikeuttaa kuvan levittämisen. Jos suostumusta kuvan käyttöön ei ole saatu, on pohdittava, täyttääkö kuvan käyttö muiltakin osin rikoksen tunnusmerkistön. Mikäli täyttää, voidaan kuvan käyttäjä tuomita sakkoon tai vankeuteen, ja hänet voidaan velvoittaa maksamaan korvausta kuvatulle vahingonkorvauslain nojalla. Rikos edellyttää kuitenkin aina jonkinasteista tahallisuutta.

Henkilötietolain vaatimuksia kuvien käytölle
Kuva tunnistettavissa olevasta henkilöstä on henkilötieto. Kaikenlaiseen henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn tai henkilötietojen käsittelyyn osana henkilörekisteriä (eli käyttötarkoituksen perusteella yhteenkuuluvaa tietojoukkoa) sovelletaan henkilötietolakia. Henkilötietojen käsittelyä on esimerkiksi henkilöitä esittävien kuvien julkaiseminen verkossa.

Henkilötietolain mukaan henkilötietojen käsittely voi perustua ainoastaan laissa määriteltyyn perusteeseen. Käsittelyperuste voi olla esimerkiksi henkilön antama yksiselitteinen suostumus. Kuvia verkkoon siirrettäessä tietosuojavaltuutettu suosittaa, että suostumukseen tulisi pyrkiä aina, jos yksityisyyden suojan voidaan edes epäillä vaarantuvan.

Mikäli suostumusta ei ole saatu, kuvan käytön tulisi perustua johonkin muuhun henkilötietolaissa luetelluista käsittelyperusteista. Peruste voisi olla esimerkiksi sopimuksen täytäntöönpano tai niin sanottu asiallinen yhteys henkilön ja rekisterinpitäjän välillä. Jos henkilötietojen käsittelylle ei ole laissa määriteltyä perustetta, henkilötietojen käsittely on kielletty.

Henkilötietolaki asettaa myös muita edellytyksiä henkilöiden kuvien käsittelylle, kuten tarpeellisuusvaatimuksen ja informointivelvoitteen. Tarpeellisuusvaatimuksen mukaan henkilötietoja ei saa käsitellä enempää kuin on tarpeen ennalta määritellyn tarkoituksen kannalta. Informointivelvoite puolestaan velvoittaa kuvien käyttäjää kertomaan kuvatuille, miten kuvia käytetään ja miten kuvattu voi vaatia vanhojen kuviensa poistamista.

Henkilötietolain säännösten rikkominen on sanktioitu henkilötietolaissa ja rikoslaissa. Vahingonkorvausvastuu henkilötietolain velvoitteiden rikkomisesta on ankara. Henkilötietolaki ei kuitenkaan säädä nimenomaisesti kuvatun oikeuksista, ja henkilötietolain säännökset jättävät usein sijaa tulkinnalle. Lisäksi henkilötietolakia ei sovelleta yksityisiin tarkoituksiin tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn. Se soveltuu vain muutamilta osin toimituksellisiin tai taiteellisiin tarkoituksiin tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn. Näiden tahojen osalta kuvien käytön rajat määräytyvät muiden säännösten, kuten rikoslain perusteella.

Laki kuvan käytöstä toisi selvennystä
Yhteenvetona voidaan todeta, että kuvan käyttö on pääsääntöisesti sallittua, jos käytölle on kuvatun suostumus.

Lainsäädännöstä ei ole johdettavissa yksiselitteisiä sääntöjä sille, miten tunnistettavissa olevaa henkilöä esittävää kuvaa saa käyttää ilman kuvatun suostumusta esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa rikoksen tunnusmerkistö ei täyty, henkilötietolaki ei sovellu tai se ei tarjoa riittävää vastausta. Onko lähtökohtana silloin, että henkilöä esittävän kuvan käyttö on kiellettyä, ellei käytölle ole jotakin oikeusperustetta, vai onko käyttö henkilötietolain rajoissa sallittua, ellei rikoksen tunnusmerkistö täyty?

Yksityiselämän suoja perusoikeutena ja sitä tukevat ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut puoltavat ajatusta siitä, että henkilön kuvan käyttö on kiellettyä, ellei käytölle ole sitä oikeuttavaa perustetta. Jos tällaista käyttöä pidetään kiellettynä, tulisi kuvan kohteella olla oikeus korvaukseen kuvan oikeudettomasta käytöstä. Vahingonkorvauslaista ei kuitenkaan löydy yksiselitteistä pykälää, jonka nojalla voitaisiin automaattisesti määrätä korvaus kuvatulle kuvan oikeudettomasta käytöstä, mikäli kuvan käyttö ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä tai ei ole henkilötietolain vastaista.

Nykyteknologian myötä lähes jokaisella on kamerakännykkä, ja miljoonat suomalaiset lataavat kuviaan esimerkiksi Facebookiin. Yritykset järjestävät kuvakilpailuja yleisölle ja media kehottaa lähettämään kuvia. Kysymys oikeudesta omaan kuvaan on ajankohtaisempi kuin koskaan, ja tuntuisikin järkevältä saada selkeyttä kuvan käyttöön liittyvään oikeustilaan.

Mikäli tunnustetaan, että Suomessa on olemassa jonkinlainen oikeus omaan kuvaan, olisi korkea aika säätää asiaa koskeva laki. Laissa voitaisiin säännellä kuvan käyttöä eri tarkoituksiin, kuten markkinointiin (ja määritellä, mitä markkinoinnilla tässä yhteydessä tarkoitetaan), sekä kuvatun oikeudesta korvaukseen, oikeudettoman käytön seuraamuksista ja suostumuksen muotovaatimuksista.

Saija-Leena Asikainen
OTM

Ilona Tulokas
asianajaja

Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy

Rikoslaki 19.12.1889/39
Vahingonkorvauslaki 31.5.1974/412
Henkilötietolaki 22.4.1999/523
Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404, 40 c § valokuvaamalla tehty muotokuva (24.3.1995/446)
Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 22.12.1978/1061
Ruotsi: Lag om namn och bild i reklam (1978:800)