Pitääkö fonteista maksaa?

(IPRinfo 2/2003)

Keskustelu kirjasinten eli fonttien tekijänoikeuksista jatkuu IPRinfon edellisessä numerossa olleen artikkelin pohjalta.

IPRinfo-lehden 1/2003 artikkelissa Myös fontilla on hintansa esitettiin mielenkiintoisia ajatuksia fonttien tekijänoikeussuojasta. Artikkelista saa helposti vaikutelman, että fontit itsessään voisivat saada tekijänoikeussuojaa sen ohella, että fonttiohjelmistot ja fonttikirjastot voivat olla suojattuja tietokoneohjelmistona tai tietokantana. Ajatus fonttikohtaisesta lisenssimaksusta on oikeudenhaltijan näkökulmasta houkutteleva, mutta voiko fontti sellaisenaan saada tekijänoikeussuojaa ja kuinka pitkälle ulottuu fonttiohjelmistojen ja -kirjastojen mahdollinen suoja tietokoneohjelmana tai tietokantana?

Tekijänoikeussuojalla pyritään suojaamaan omaperäistä luomistyötä. Tuotteet, joiden ilmaisumuoto on ulkoisten seikkojen sanelemaa, eivät saa suojaa, koska ne eivät ole tekijän yksilöllisen luomistyön tulosta. Vanhastaan on katsottu, että kirjaimet eivät saa tekijänoikeussuojaa, vaikka ne olisivat graafisesti miten korkeatasoisia tahansa. On todennäköistä, että kaksi ammattilaista päätyy toisistaan riippumatta samanlaiseen fonttiin. Teoskynnys ei tässä tapauksessa ylity.

Tekijänoikeusneuvosto katsoi lausunnossaan 1990:6, että sille toimitettujen aakkostojen kirjainmuodot eivät, korkeasta kalligrafisesta tasostaan huolimatta, olemassa olevien kirjaimistojen suuren lukumäärän vuoksi, erottuneet muista kirjaimistoista niin ilmeisesti, että ne olisivat saaneet tekijänoikeudellista suojaa. Fonttien lähtökohtana on aina tietyn kielen kirjaimisto totunnaisessa ilmiasussaan, minkä vuoksi sijaa tekijästä todistavalle omaperäiselle ilmaisulle ei juurikaan jää.

Fonttiohjelmistossa fonttien graafinen ulkoasu ilmaistaan standardin mukaisessa formaatissa. Perustellusti voidaan kyseenalaistaa, voiko fonttiohjelmistoa pitää varsinaisena tietokoneohjelmana, koska se ei itsessään sisällä tietokoneohjelmalta yleensä edellytettävää toiminnallisuutta. Tätä kysymystä ei ole tässä kirjoituksessa mahdollista pohtia tarkemmin. Siinä tapauksessa, että fonttiohjelmistoa voitaisiin pitää tietokoneohjelmana, sen suoja perustuu teoskynnyksen ylittävään ohjelmiston koodiin. Tällaisen ohjelmiston kopiointiin tietokoneelle tarvitaan lupa.

Fonttiperusteinen hinnoittelu ohjelmiston käytöstä on kuitenkin nähtävissä keinotekoiseksi pyrkimykseksi nostaa lisenssin hintaa, koska suojan kohteena ei ole fontti, vaan ohjelmisto. Ohjelmiston suoja ei ulotu fonttien ilmiasuun, joten samannäköisten fonttien käyttäminen on sallittua, kunhan ei kopioida suojatun ohjelmiston koodia.

Fonttitiedostot voivat olla suojattuja myös tietokantana. Tietokannan tai sen olennaisen osan käyttö edellyttää lupaa, mutta tietokantasuoja ei luo uutta oikeutta tietokantaan sisältyviin fontteihin. Kuka tahansa voi valmistaa tietokannan, joka koostuu samannäköisistä fonteista, kunhan ei hyödynnä tietokantaa valmistaessaan toisen suojattua tietokantaa.

Mielenkiintoinen kysymys on fonttien mahdollinen mallisuoja. Yhteisömalliasetuksen mukaan rekisteröinti antaa yksinoikeuden mm. mallin sisältävän tuotteen valmistamiseen ja markkinoille saattamiseen. Tällaisia tuotteita voivat yhteisömalliasetuksen mukaan olla graafiset symbolit ja typografiset kirjasinlajit, ei kuitenkaan tietokoneohjelmat.

Rekisteröimättömien mallien suoja on kapea-alaisempaa. Suoja koskee vain mallin jäljentämistä sellaisenaan. Fonttien mallisuojaa vastaan puhuvat samat seikat kuin tekijänoikeussuojaakin vastaan. Sijaa uutuudelle ja yksilöllisyydelle jää vähän.

Viime aikoina on ollut nähtävissä immateriaalioikeudellisen suojan laajeneminen yhä uusille käyttöalueille. Samanaikaisesti suojakynnys eri suojamuotojen osalta on alentunut. Tällainen kehitys ei enää palvele pyrkimyksiä edistää luovaa toimeliaisuutta, vaan johtaa helposti suojan merkityksen vesittymiseen.

Kristiina Harenko
Asianajaja
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy