Myös fontilla on hintansa

(IPRinfo 1/2003)

Vantaalainen reproyritys sai puolisentoista vuonna sitten asianajotoimistolta virallisen näköisen kirjeen. Textop Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Kariranta hämmästyi, sillä sellaista postia asiansa mielestään hyvin hoitava yritys ei ollut tottunut vastaanottamaan. Kirjeessä muistutettiin kirjasimista eli fonteista, jotka ovat osa Textopin kaltaisten reprojen ydinliiketoimintaa. Kohteliaan kirjeen viesti oli selvä: jos fontteja käytetään, oikeudenhaltija perii siitä maksun.

”Kirjasinohjelmiston valmistajalla on yksinoikeus päättää lisenssillä luovutettavista käyttöoikeuksista eli siitä, miten kirjasinohjelmiston itselleen hankkinut taho saa valmistaa siitä kappaleita asentamalla sitä omille koneilleen”, Adobe Systems Nordicin, Agfa-Gevaertin ja Hostmann Steinberg Suomi Oy:n puolesta laaditussa kirjeessä kerrottiin.

Pienehkölle reprotalolle vaatimus oli melkoinen yllätys, sillä kirjapainoalalla on totuttu varsin vapaaseen käytäntöön fonttien käsittelyssä.

– Tämä oli meidän mielestämme lähinnä myyntikirje, Ilkka Kariranta manaa.

Alalla on pidetty tavanomaisena, että mainostoimiston graafikko löytää jostakin mieleisensä fontin ja haluaa ehdottomasti käyttää sitä tuotettavassa aineistossa. Maan tavan mukaan mainostoimisto on lähettänyt fontin työn mukana reproon, joka siirtää sen edelleen kirjapainoon.

– Isot mainostoimistot eivät halua ottaa vastuuta lopullisesta tulostustiedostosta. Tämän takia käytetään reproa, Kariranta selvittää.

Miljoonan euron liikevaihdolla toiminut yritys tahtoi kuitenkin toimia laillisesti ja hankki Agfalta 10 000 euron hintaisen fonttikirjaston, joka sisältää noin 2 300 leikkausta.

Fontti voi olla ohjelmisto

– Fontti voi nauttia tekijänoikeudellista suojaa, painottaa lakimies Olli Pouttu kirjasinvalmistajia edustaneesta Asianajotoimisto Susiluoto Oy:stä. Sama asianajotoimisto toimii myös ohjelmistoallianssi BSA:n lainopillisena edustajana.

– Fontin käyttäminen voidaan monesti katsoa ohjelmiston käyttämiseksi, Pouttu perustelee.

Fonttien osalta on asetettu kyseenalaiseksi, onko kysymyksessä ylipäätään ohjelmisto. Poutun mukaan fontit ovat joko ohjelmistoja tai graafisia esityksiä tai molempia riippuen siitä, miten kirjasin on toteutettu.

– Jos fontti on riittävän omaperäinen eli teoskynnys ylittyy, se voi nauttia tekijänoikeudellista suojaa myös graafisen ulkoasunsa perusteella. Ohjelmistokoodinsa puolesta se voi nauttia tekijänoikeudellista suojaa myös tietokoneohjelmistona, Pouttu luettelee. Lisäksi kyseeseen voi tietyin edellytyksin tulla tietokantojen suoja.

– Suojan laajuus on lähtökohtaisesti sama. Tekijänoikeuslain nojalla oikeudenhaltija voi valmistaa teoksestaan uusia kappaleita, ja muut tarvitsevat kappaleenvalmistukseen oikeudenhaltijan luvan. Vaikka tehtäisiin sellainen tulkinta, että fontit eivät missään muodossa nauttisi tekijänoikeudellista suojaa, voisi kyseeseen tulla joka tapauksessa sopimusoikeudellinen suoja lisenssisopimuksen perusteella.

Oikeuteen saakka vietyjä riitoja kirjasinten käyttämisestä Poutun tietoon ei ole kantautunut. Yhteydenottoja asianajotoimiston lähettämä paimenkirje kyllä poiki sen vastaanottajilta.

– Kampanja oli mielestäni ehdottomasti hyödyllinen. Tähän on liittynyt paljon epätietoisuutta, ei ole tiedostettu että kysymys on suojatuista tuotteista.

– Näiden ohjelmistojen kehittelyyn voidaan käyttää jopa vuosia ja tehdä tuntuvia investointeja ennen kuin niistä voidaan valmistaa kaupallisia tuotteita. Valmistajalla on oikeus kompensaatioon, Pouttu muistuttaa.

Pdf:n sisällä lisenssi ei tarpeen

Kirjasinvalmistajien kampanjassa lähestyttiin mm. kirjapainoja, reproja, lehtitaloja ja mainostoimistoja, kertoo Business Development Manager Jari Heikkinen Adobe Systems Nordic Oy:stä.

Hän viittaa alalla villiksi levinneeseen käytäntöön, jossa fonttien käyttöön liittyviä rajoituksia harva on tullut edes ajatelleeksi.

– Tavallisten ohjelmistojen tekijänoikeuksista ollaan paremmin perillä, ja tiedetään, että jonkin ohjelman käyttämiseksi on oltava lisenssi. Kirjasinten käyttäjät eivät ole juuri miettineet tätä puolta, Heikkinen perustelee kampanjaa.

Hänen mukaansa kampanjan saama palaute on ollut asiallista, ja luvaton käyttö ehkä sen ansiosta jonkin verran vähentynyt. Suurempi muutos on kuitenkin tullut prepress- ja tulostustekniikan kehityksestä.

Portable document format eli pdf on nopeasti muodostumassa alan standardiksi. Siinä taittotiedosto kuvineen ja fontteineen pakataan yhdeksi pdf-tiedostoksi. Tämän jälkeen fonttien käyttämisestä ei tarvitse enää maksaa lisenssimaksua pdf:ää jatkokäsiteltäessä, sillä fonttien tai muiden elementtien kopioiminen pdf:n sisältä on lähes mahdotonta. Adobelle pdf-maailmaan siirtyminen sopii hyvin, sillä sekin on heidän tuotteensa.

Fonttien käyttämiselle ennen pdf-muunnosta Heikkinen haluaa kuitenkin pitää selvän rajan. Hän ei pidä kohtuuttomana ajatusta, että reproyritys, joka käytännössä vain aukaisee tiedoston ja lähettää sen tulostimelle, joutuu hankkimaan lisenssin jokaiseen työssä käytettyyn fonttiin.

– Jos yleensäkin haluaa avata koneelleen jonkin tiedoston, on oltava se kyseinen ohjelmisto. Tätä ei kukaan kyseenalaista. Kirjasinten valikoima on paljon laajempi kuin yleensä ohjelmistojen, joissa käyttö on sidottu paitsi ohjelmaan, myös sen versioon. Yleensä on aina mahdollista vaihtaa kirjasin johonkin toiseen.

Adobelta voi hankkia myös koko voimassaolevan fonttikirjaston, jonka mukana tulee automaattisesti 20:n käyttäjän lisenssi. 4 000 leikkausta sisältävän paketin veroton hinta on 11 225 euroa.

Risto Paananen

Share: