Patenttitutkinto on kovan työn takana
(IPRinfo 4-2000)
Timo Pykälä päätyi Euroopan patenttiviraston EPOn patenttiasiamieskokeeseen monen mutkan kautta. 36-vuotias Pykälä valmistui Oulun yliopistosta vuonna 1990 filosofian maisteriksi pääaineenaan tietojenkäsittelyoppi.
– En oikein osannut päättää, mitä ryhtyisin lukemaan. Suunnittelin myös oikeustiedettä; nythän olen mutkan kautta palannut siihen tavallaan takaisin, Pykälä sanoo.
Tekniikkaa ja juridiikkaa
Jo ennen valmistumistaan Timo Pykälä paiski töitä ohjelmointifirmassa. Vuonna 1991 hänet pestattiin Nokian leipiin tuotekehitystehtäviin. Viiden vuoden Nokia-pestistä puolet kului Düsseldorfissa.
– Kun Suomeen paluu lähestyä, aloin kiinnostua patenttialasta, sillä se tarjoaa mahdollisuuden laajentaa osaamista pelkästä tekniikasta juridiseen pohdiskeluun.
Suomessa ei aikaisemmin ollut mitään muodollista koulutusta patenttiasiamiehille. Käytännössä järjestelmä toimi niin, että mentiin töihin yksityiseen patenttitoimistoon ja vanhemmat kollegat ryhtyivät neuvomaan tulokasta.
Timo Pykälä sai juuri tällä tavalla pestin Suomen vanhimman ja suurimman patenttitoimiston Kolsterin tytäryhtiöön, Patenttitoimisto Teknopolis Kolsteriin Ouluun.
– Lueskelin ensimmäiset pari kuukautta alan perusteita ja ryhdyin sitten tekemään ensimmäisiä patenttihakemuksia. Kollegat lukivat niitä ja vetelivät papereihin punaisia viivoja.
Sitten oli vuorossa TKK:n täydennyskoulutuskeskuksen pitkä patenttikurssi, jolla oppii alan teoreettiset perusteet. Samoihin aikoihin kului umpeen Suomen EPC-jäsenyyden siirtymäaika, jonka kuluessa suomalaiset patenttiasiamiehet saattoivat ilman koetta rekisteröityä EPO-patenttiasiamiehiksi.
– Minä en ehtinyt päästä näiden niinsanottujen grandfather-patenttiasiamiesten joukkoon. Totesin, että ei ole kuin yksi tie eteenpäin eli EPO-kokeen kautta.
Raskas luentoputki
Timo Pykälä heittäytyi täysillä koulutusputkeensa syksyllä 1997, kun Suomessa alkoi Strasbourgin yliopiston CEIPI-yksikön kaksivuotinen koulutus. Luentoja oli ensin lokakuusta toukokuuhun kahdesti kuukaudessa.
– Maanantaisin viideltä ylös ja lentokoneeseen kahdesti kuukaudessa. Toisen vuoden aikana luentoja oli noin kerran kuukaudessa. – Koulutuksen päätyttyä edessä odottanut koe tuntui monumentaaliselta esteeltä, jonka yli ei voi mitenkään päästä. Oikeastaan tarkoituksella unohdin sen kesän ajaksi.
– Kun palasin kesälomalta töihin päätin, että panostan siihen kaiken mitä irti lähtee. Timo Pykälälle jäi kahdeksan kuukautta aikaa valmistautua kokeeseen. Työnantaja tuli onneksi vastaan ja antoi käyttöön 100 tuntia työaikaa. Omaa aikaansa Pykälä laskee käyttäneensä noin 300 tuntia.
Neljä kovaa koetinkiveä
EPO-kokeessa on neljä osaa. A-osassa tentittävän on tehtävä patenttivaatimukset annetusta keksinnöstä. B-osassa vastataan EPOn välipäätökseen, ja C-osassa laaditaan myönnettyä patenttia vastaan väite.
Kaksiosainen D-osa käsittelee lakiasioita. Sen lyhyitä pikkukysymyksiä sisältävä ensimmäinen puolisko D1 on Pykälän mielestä käytettävän ajan niukkuudesta johtuen koko kokeen vaikein. EPO-kokeen erikoisuuksiin kuuluu, että läpäisseet eivät saa tietää pistemääriään. Reputtaneille pistesaldo kerrotaan, mutta he eivät pääse vertailemaan tulostaan kokeen läpäisseiden suoritukseen.
– Käsitykseni mukaan EPO pidättää itsellään päätäntävallan siitä, kuka on sopiva henkilö tätä ammattia harjoittamaan, ”fit to practice.” Koska kokeen aineisto on ranskaksi, saksaksi ja englanniksi, näitä kieliä äidinkielenään puhuvilla on suuri etumatka muihin verrattuna. Kokeen läpäisemiseksi on osattava ainakin kahta näistä kolmesta EPOn virallisesta kielestä.
Englantilaisten kokelaiden hyväksymisprosentti on 50:n luokkaa, saksalaisilla ja ranskalaisilla jonkin verran alempi. Ruotsalaisista hyväksyttiin viime vuonna seitsemästä yrittäneestä kaksi, tanskalaisista seitsemästä ei yhtäkään, mutta Kreikan 14-vuotisen EPC-jäsenyyden aikana yhtään kreikkalaista ei ole suorittanut koetta hyväksytysti.
Ohjelmistoille patentit
Tulevaisuudessa Pykälä toivoo pääsevänsä soveltamaan oppimaansa teoriaa yhä enemmän käytäntöön. Erityisenä mielenkiinnon kohteena taustastaan johtuen hänellä on ohjelmistopatentointi.
– Kannatan ohjelmistojen patentointia tekijänoikeuden erittäin puutteellisen suojan vuoksi. Puhtaasti patenttilain hengen kannalta tarkasteltuna ei ohjelmistojen patentointia myöskään voida hänen mielestään kieltää.
– Kaupalliset yms. syyt ovat eri asia, joihin en ota kantaa. Jos ohjelmistokeksinnöiltä edellytetään riittävää keksinnöllisyyttä, en näe asiassa mitään ongelmia.
Länsi-Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa ohjelmistojen patentointi on kuitenkin ollut mahdollista jo pitkään.
– Suomen ohjelmistoteollisuudelle voi olla erittäin vahingollista, jos tätä tosiasiaa ei heti tunnusteta ja toimita sen mukaan. Itse olen laatinut sulautettujen järjestelmien reaaliaikaohjelmistoille patenttihakemuksia jo yli neljän vuoden ajan, eikä ongelmia ole esiintynyt edes Suomessa.
– Ainoastaan puhtaat esimerkiksi PC:ssä toimivat ohjelmistoratkaisut ovat olleet ongelmallisempia Suomessa, mutta toivottavasti käytäntö tässäkin asiassa pikaisesti harmonisoituu EPOn käytännön mukaiseksi.
Esitetäänpä lopuksi Suomen ensimmäiselle EPO-patenttiasiamiehelle hankala kysymys. Kun patenttiala on voimakkaasti kansainvälistynyt ja etenkin EU-yhteistyön merkitys kasvaa, kuinka edellämainitut grandfather-asiamiehet jatkossa pärjäävät?
Timo Pykälä miettii vastaustaan aika tovin.
– Ne joilla on ollut mielenkiintoa, ovat täydennyskoulutuksen ja käytännön leipätyön kautta pystyneet adaptoitumaan näihin vaatimuksiin. – Mutta jos nämä edellytykset eivät ole täyttyneet, voi olla vaikeaa.
Timo Pykälä toimii jatkossa CEIPIn tutorina, joka auttaa suomalaisia selviytymään EPO-kokeesta. Hän vastaa mielellään asiaa koskeviin kysymyksiin:
Risto Paananen
