Patenttijärjestelmän häiriöt haittaavat kilpailua

(IPRinfo 2/2004)

Yhdysvaltain viranomaiset ovat laatineet raportin patentti- ja kilpailuoikeuden keskinäisestä suhteesta ja järjestelmien toimivuudesta. Raportin mukaan patenttijärjestelmän häiriöt ovat kilpailun esteenä myös innovaatio- ja hyödykemarkkinoilla.

Yhdysvaltain oikeusministeriön kilpailuoikeusosasto (Antitrust Division of the Department of Justice) ja Federal Trade Commission (FTC) aloittivat vuoden 2002 alkupuolella laajan selvityksen aiheesta ”competition and intellectual property law and policy in the knowledge-based economy”.

Työn tavoitteena oli selvittää patentti- ja kilpailuoikeuden suhdetta sekä järjestelmien toimivuutta innovaatioiden edistämisen ja kilpailun näkökulmasta. Kuulemisten pohjalta on laadittu raportti USA:n patenttijärjestelmän uudistusehdotuksiksi To Promote Innovation: The Proper Balance of Competition and Patent Law and Policy. Myöhemmin julkaistaan raportti kilpailuoikeuden uudistusehdotuksista.

Selvityksen laajuutta kuvaa se, että kuulemistilaisuudet kestivät yhteensä 24 päivää, niissä kuultiin yli 300 panelistia, jotka edustivat yritysmaailmaa, patentti- ja kilpailuoikeusorganisaatioita, asianajajia sekä taloustieteen, kilpailu- ja patenttioikeuden tutkijoita.

Myös useat tunnetut eurooppalaiset kilpailuoikeus- ja patenttijuristit ottivat osaa kuulemisiin. Viranomaisille toimitettiin niin ikään noin 100 kirjallista lausuntoa. Kuulemiset keskittyivät erityisesti lääke- ja bioteknologiateollisuuteen sekä ICT-sektoriin liittyviin kysymyksiin.

Toimiva järjestelmä kannustaa kehitystoimintaan

Uudet innovaatiot hyödyttävät kuluttajia uusien ja parempilaatuisten tuotteiden ja palveluiden kautta sekä tukevat tuottavuuden ja talouden kasvua. Näin talouden innovaatiokapasiteetti tukee suoraan kansalaisten elintason nousua. Esimerkiksi informaatio- ja viestintäteknologian kehityksen ja nopean soveltamisen ansiosta tuottavuus on useissa maissa noussut voimakkaasti.

Kehitystä tuetaan kasvavasti julkisista varoista. Yhdysvalloissa liittovaltio investoi vuonna 2003 yhteensä 117 miljardia dollaria tutkimus- ja kehitystoimintaan, mikä tarkoitti yli 13,8 prosentin nousua vuoden 2002 määrään verrattuna. Vaikka merkittävä osa menee puolustusvälineteollisuuden tutkimus- ja kehitystoimintaan, on panostus huomattava myös muilla sektoreilla.

Raportissa todetaan, että julkisen rahoituksen ohella liittovaltio kiinnittää huomiota siihen, että yritykset ja yksityiset investoisivat yhä enemmän tutkimus- ja kehitystoimintaan. Raportin mukaan mm. vero- ja ympäristöpolitiikalla voidaan vaikuttaa merkittävästi tutkimus- ja kehitystoiminnan määrään.

Myös kilpailu- ja immateriaalioikeuspolitiikkaan Yhdysvaltain viranomaiset kiinnittävät innovaatiotoiminnan näkökulmasta erityistä huomiota. Raportti ja aiheen käsittelyn laajuus kuvastavat osaltaan asian tärkeyttä. Immateriaalioikeusjärjestelmän toimivuus on usein keskeisessä asemassa tutkimus- ja kehitystoiminnan kannustavuuden mutta myös yleisen investointiympäristön kannalta.

Esimerkiksi monikansallisen lääketeollisuusyrityksen innovaatiotoiminnan sijoittamisen kannalta ei ole lainkaan merkityksetöntä se, minkälainen oikeussuojajärjestelmä sijaintimaassa on. Toimiva patenttijärjestelmä kannustaa mahdollisia keksijöitä – suuryrityksiä tai yksityisiä kansalaisia – investoimaan aikaa ja rahaa uusien keksintöjen aikaansaamiseksi, koska ne voivat suojan perusteella hyötyä patentin luomasta yksinoikeudesta ja näin saada tutkimus- ja kehitysinvestoinnilleen riittävän tuoton. Toimivassa kilpailussa yritys pyrkii saamaan hyvälaatuiset ja asiakkaiden haluamat tuotteet nopeasti markkinoille.

Kilpailu ja innovaatiopolitiikka täydentävät toisiaan

Molempien järjestelmien perusdynamiikka on tietysti selvä. Raportissa kuitenkin korostetaan kilpailu- ja patenttipolitiikan yhteyttä.

Competition and patent policy are bound together by the economics of innovation and an intricate web of legal rules that seek to balance the scope and effect of each policy. Errors or systematic biases in the interpretation or application of one policy’s rules can harm the other policy’s effectiveness.

Molempien oikeudenalojen keskeisenä tavoitteena on kannustaa kilpailuprosessin kautta innovaatiotoimintaa. Patenttien myöntäminen ja kilpailun edistäminen eivät ole luonnostaan konfliktissa, vaan ne on nähtävä enemminkin toisiaan täydentävinä.

Patentti ei välttämättä tarkoita sitä, että sen haltijalla on monopoli teknologian tai loppuhyödykkeiden markkinoilla. Jopa se, että patentin avulla hankitaan monopoliasema tai muu vahva markkina-asema, voi olla kilpailuprosessin tulosta sekä viime kädessä myös kuluttajan tai kansantalouden edun mukaista.

Oikeudenalat saattavat kuitenkin myös törmätä tietyissä tilanteissa. Jos jompikumpi järjestelmä heikentää toisen järjestelmän toimivuutta, sillä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia toisen järjestelmän tehokkuuteen – kilpailun ja innovaatiotoiminnan dynamiikkaan. Tämä kysymyksenasettelu oli kuulemisten ja selvityksen ydin.

Kyseenalaiset patentit aiheuttavat markkinahäiriöitä

Yleisenä johtopäätöksenä viranomaiset toteavat, että Yhdysvaltain patenttijärjestelmä ja sen tavoitteet huomioivat lähtökohtaisesti hyvin kilpailun toimivuuden, ja oikeudet ovat tasapainossa. Parannettavaa kuitenkin löydetään.

Raportissa käsitellään patenttien ja kilpailun suhdetta laajasta näkökulmasta. Ei keskitytä ainoastaan oikeuksien periaatteellisten päällekkäisyyksien arviointiin, vaan raportti pyrkii identifioimaan sellaisia patenttijärjestelmän heikkouksia, joilla on negatiivisia vaikutuksia yleensä yritysten väliseen kilpailuun.

Keskeiseksi tällaiseksi kysymykseksi on nostettu kyseenalaisten patenttien myöntäminen. Mikäli yritykselle myönnetään patentti puutteellisin perustein, se voi johtaa siihen, että kilpailija lopettaa innovaatiotoiminnan ajatellen sen olevan turhaa, koska keksinnön hyödyntäminen ei estävän patentin vuoksi olisi mahdollista. Esimerkiksi bioteknologiayritykset pyrkivät säännönmukaisesti välttämään rikkomasta tällaisiakin patentteja ja jopa luopuvat tietyn sektorin tutkimus- ja kehitystoiminnasta.

Jos kilpailija päättää jatkaa tutkimus- ja kehitystoimintaansa tai tuotteiden tuottamista ilman lisenssiä sektorilla, jossa on olemassa kyseenalaisia patentteja, syntyy riski kalliista ja aikaa vievästä oikeudenkäyntien kierteestä. Toisaalta, jos kilpailija suostuu lisensoimaan ”väärillä perusteilla” teknologiaa, kustannukset ja sitä myötä kilpailutilanne tuotteiden jatkokehityksessä ja markkinoilla vääristyy.

Raportin johtopäätöksissä todetaankin, että kyseenalaiset patentit nostavat ja vääristävät innovaatiokustannuksia sekä vaikuttavat negatiivisesti lisensointiin.

Seurauksena epänormaalit patenttistrategiat

Lisäksi kyseenalaiset patentit johtavat epänormaaleihin patenttistrategioihin. Tämä korostuu erityisesti niillä toimialoilla, joilla patenttien merkitys on suuri ja joilla on paljon patentinhaltijoita. Esimerkkinä raportissa mainitaan tietokoneiden mikroprosessorit. Alan edustaja oli todennut, että mikroprosessoreihin liittyvään teknologiaan on Yhdysvalloissa yli 10 000 patentinhaltijalla yhteensä noin 90 000 eri patenttia. Monet näistä patenteista ovat päällekkäisiä.

Yritysten on pakko patentoida voidakseen suojautua kilpailijoiden kyseenalaisilta patenteilta. Näin kustannuksia syntyy ”turhasta” patentoinnista sen sijaan, että resurssit kohdistettaisiin uutta luovaan innovaatiotoimintaan.

Ratkaisuna raportissa esitetään mm. mahdollisuutta patenttien jälkiarviointiin, tiettyjen patenttien hyväksyttävyyskriteereiden tiukentamista, patentti- ja tavaramerkkiviraston resurssien lisäämistä, yhteistyön lisäämistä kilpailu- ja immateriaalioikeusviranomaisten kesken, patenttien yhä nopeampaa julkaisemista sekä kilpailu- ja taloustieteellisen arvioinnin korostamista patenttioikeudellisessa ratkaisumenettelyssä.

Tasapainoa pohdittava myös Euroopassa

Yhdysvaltain viranomaisten raportti herättää luonnollisesti joukon kysymyksiä EU:n kilpailuoikeusjärjestelmän vaikutuksesta immateriaalioikeusjärjestelmiin. Kilpailuoikeus on Euroopan unionissa hyvin keskitettyä, komissio- ja tuomioistuinvetoista. Tätä korostavat entisestään toukokuun alusta voimaan tulleet uudet kilpailusääntöjen täytäntöönpanosäännökset.

Komission päätöksissä ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on jouduttu ottamaan kantaa kilpailu- ja sisämarkkinaoikeuden vaikutukseen immateriaalioikeuksien hyödyntämisessä. Myös uuden teknologiansiirtosopimuksia sääntelevän ryhmäpoikkeusasetuksen valmistelutyössä käytiin laajasti läpi immateriaalioikeuden ja kilpailuoikeuden suhdetta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kilpailu- ja innovaatiopolitiikan näkökulmasta tämän suhteen arvioinnissa vetovastuu on selvästi ollut kilpailuviranomaisilla.

Kilpailu- ja immateriaalioikeusjärjestelmän tasapainoon ei voi olla osaltaan vaikuttamatta se, että keskeisistä immateriaalioikeuksista kuten patentista ja tekijänoikeudesta on säännelty pitkälti jäsenvaltioissa. EY:n perustamissopimuksessa immateriaalioikeuksien sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; ”ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin”.

Omistusoikeusjärjestelmiin liittyvät rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

Näistä lähtökohdista immateriaalioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä onkin kasvavasti harmonisoitu 1990-luvun alusta lähtien osana sisämarkkinaohjelmaa. Tästä huolimatta kilpailuoikeuteen verrattuna immateriaalioikeuksien sääntely niin suojan sisällön kuin erityisesti niihin liittyvien prosessien osalta on huomattavasti kirjavampaa.

Selvitys olisi paikallaan myös EU:ssa

Mutta vaikka suojamuodot sinänsä harmonisoitaisiinkin, prosessi- ja täytäntöönpanojärjestelmien toimivuus – kuten Yhdysvaltain raportissa todetaan – näyttelevät vähintäänkin yhtä suurta roolia sekä kilpailun että innovaatiotoiminnan toimivuuden (tai häiriöiden) näkökulmasta. Epäilemättä ainakin pitkät käsittelyajat niin kansallisissa viranomaisissa ja tuomioistuimissa kuin Euroopan patenttivirastossakin (EPO) vaikuttavat negatiivisesti innovaatiojärjestelmään.

Tähän liittyy myös vaikeus saada väliaikaisia kieltoja varsinaisen rikkomuskanteen käsittelyajaksi. Vaikka ”turhien” patenttien määrä onkin Euroopassa suhteellisesti katsoen varmasti Yhdysvaltoja vähäisempi, tilannetta voi tuskin hyväksikään kuvata. Patentoimisen kustannukset nousevat usein suhteettoman korkeiksi, mikä on osaltaan seurausta pitkistä prosesseista. Turhat hallinto- ja oikeudenkäyntikustannukset ovat aina pois jostain tuottavammasta, usein suoraan yritysten tutkimus- ja kehityspanoksista.

EU:ssakin saattaisi olla hyödyllistä toteuttaa vastaavanlainen selvitys. Nopea ja kustannustehokas immateriaalioikeuksien suojaprosessi on keskeisessä asemassa yritysten ja yksityisten innovaatiotoiminnan ja kilpailun edistämisessä. Tärkeää olisi arvioida EU:n kilpailuoikeuden vaikutuksia innovaatiotoimintaan immateriaalioikeussuojan dynamiikan näkökulmasta – ei aina toisin päin.

Mikko Alkio
OTK, LLM
Valtioneuvoston kanslia

OTK, LL.M. Mikko Alkio toimii tällä hetkellä Valtioneuvoston kanslian suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä selvittävässä Suomi maailmantaloudessa – hankkeessa.

Raportti on saatavissa osoitteesta:
http://www.ftc.gov/os/2003/10/innovationrpt.pdf