Päivitetty perusteos patenttioikeudesta

Vuonna 2003 julkaistu Patenttioikeus on ehtinyt jo kolmanteen painokseensa ja kirjoittajakunta on täydentynyt asianajaja Sami Sunilalla.

Kyseessä on uudistettu ja tiivistetty perusesitys patenttioikeudesta. Ajankohta uudistetun teoksen julkaisemiseen onkin otollinen ottaen huomioon immateriaalioikeuksia koskevien riita-asioiden käsittelyn siirtämisen markkinaoikeuteen sekä pitkään suunniteltujen yhtenäispatentin sekä yhtenäispatenttituomioistuimen vähittäisen muuttumisen konkretiaksi.

Kun järjestelmien pääpiirteet ovat nyt selvillä, on niitä selittävien jaksojen lisääminen teokseen ollut perusteltua. Ehkä teoksen seuraavan päivityksen aika koittaa sitten, kun yhtenäispatenttituomioistuimen oikeuskäytäntöä on jo jonkin verran syntynyt. Myös korkeimman oikeuden patenttioikeudellinen oikeuskäytäntö vaikuttaa täydentyvän lähivuosina (valitusluvat 2014/24, 2014/25 ja 2014/79).

Teos on alansa yleisesityksenä väistämättä hankalassa tilanteessa. Yhtäältä sen tulee tarjota patenttioikeuden perusasiat selkeässä muodossa alaa aiemmin tuntemattomalle, mutta toisaalta sen tulisi myös käsitellä patenttioikeuden erityiskysymyksiä, jotta teoksesta olisi hyötyä alan harjoittajille. Erityiskysymysten käsittely on perusteltua myös siksi, että patenttioikeutta koskeva suomalainen oikeuskirjallisuus on varsin vähäistä.

Toisaalta on todettava, että patenttioikeudelliset ongelmat ovat esimerkiksi tavaramerkkioikeutta enemmän tapauskohtaisia, eikä teos näin ollen voisikaan yltää tavaramerkkioikeudesta julkaistun sisarteoksensa yksityiskohtaisuuteen ja laajuuteen. Kaikki nämä haasteet huomioiden teosta voidaan pitää varsin onnistuneena.

Päivitettyä teosta on asianmukaisesti tiivistetty etenkin muiden immateriaalioikeuksien suojamuotojen esittelyn osalta. Tämä on perusteltua varsinkin, kun suojamuotojen yleisesittelynä on olemassa vastikään päivitetty Pirkko-Liisa Haarmannin yleisteos. Myös teoksen luettavuus on parantunut uudistetun ilmeen, selkeytetyn rakenteen ja tiivistyneen esitystavan ansiosta.

Teoksen keskeiset uudistukset koskevat lisenssisopimuksia sekä patenttioikeuden erityiskysymyksistä ekvivalenssitulkintaa sekä patenttilain 57a §:n mukaista käännettyä todistustaakkaa. Lisäykset puoltavat paikkaansa, joskin käännetyn todistustaakan osalta esitellystä tapauksesta jäämme odottamaan vielä korkeimman oikeuden kantaa (vl 2014/24).

Erityiskysymyksistä jäin kaipaamaan lähinnä turvaamistoimien laajempaa käsittelyä.  Niitä koskevaa oikeuskäytäntöähän on varsin laajasti käräjä- ja hovioikeuksista. Myös ekvivalenssi on ollut suhteellisen laajan kansallisen ja kansainvälisen keskustelun kohteena viime vuosina, joten sitä olisi voitu käsitellä laajemminkin.

Yhtenäispatenttiin ja yhtenäispatenttituomioistuimeen liittyviä seikkoja on selitetty hyvin niin periaatteen kuin käytännön tasolla siinä määrin, kuin se on ollut mahdollista ennen kuin sopimus yhtenäispatenttituomioistuimesta astuu voimaan.

Uutta patenttioikeudellista oikeuskäytäntöä on teoksessa seurattu varsin kattavasti. Kotimaista oikeuskäytäntöä on esitelty etenkin hovioikeuden ja työsuhdekeksintölautakunnan osalta, minkä lisäksi myös eurooppalainen ja yhdysvaltalainen ulottuvuus on huomioitu patentoitavuuden edellytyksiä koskevassa jaksossa.

Kaiken kaikkiaan kirjoittajat ovat päivittäneet teoksen asianmukaisesti uuteen patenttioikeudelliseen ympäristöön. Teosta voi suositella niin alaa entuudestaan tuntemattomalle kuin patenttioikeuden kokeneelle harjoittajallekin.

Heikki Kemppinen

Viskaali
Helsingin hovioikeus