Pääkirjoitus. Huoli tulevasta yhdistää

(IPRinfo 1/2003)

Pohjoismaita yhdistää huoli tulevasta joko yhteisöpatenttiin tai Euroopan patenttiin liittyvästä tuomioistuimesta. Eri yhteyksissä on pyritty selvittämään Pohjoismaiden mahdollisia yhteisiä intressejä ja sitä, miten niitä parhaiten voidaan edistää.

Nordiska Samarbetskommitté för industriellt rättsskydd järjesti jo perinteeksi käyneen niin sanotun Arlanda konferenssin 18.2.2003. Aiheena oli tällä kertaa ”Mot en samlad speciallösning?”.

Tilaisuudessa oli nelisenkymmentä osanottajaa kaikista Pohjoismaista -myös Islanti oli edustettuna. Tarkoituksena oli keskustella immateriaalioikeutta koskevan oikeudenkäyntimenettelyn keskittämisestä tiettyihin tuomioistuimiin, erityistuomioistuimen mahdollisuuksista, yhdistämismahdollisuuksista ja valitusasteista.

Pohjoismaissa vallitsee edelleen käsitys siitä, että meillä on yhtenäinen kulttuuri, joka ulottuu myös lainsäädäntöön ja oikeudenkäynteihin. Käytännön tasolla Arlanda konferenssi jälleen kerran palautti osanottajat tässä suhteessa lähemmäksi realiteetteja.

Viidestä Pohjoismaasta kolme on liittynyt Euroopan patenttisopimukseen, kolme kuuluu Euroopan unioniin, kaksi Natoon ja yksi rahaliitto EMUun. Perinteinen pohjoismainen lainsäädäntöyhteistyö on viime vuosina etääntynyt selvästi. Nurinkurista kyllä, direktiivien viitoittama harmonisointityö on johtanut Pohjoismaissa lainsäädännön erilaistumiseen.

Tanskassa ja Norjassa ei ole erillistä hallintotuomioistuinjärjestelmää. Tästä johtuu se, että yleinen alioikeus käsittelee immateriaalioikeuksien myöntämiseen liittyvät kiistakysymykset. Tästä seuraa esimerkiksi Norjassa viisiportainen käsittelyjärjestys, joka saatetaan yhden asian osalta käydä useampaan kertaan. Ainoastaan Suomessa on edes teollisoikeuksia koskeva kohtuullisen kattava oikeuspaikkasäännös.

Sen sijaan kaikille Pohjoismaille on yhteistä se, että immateriaalioikeuksia koskevan asiantuntemuksen lisääminen tuomioistuimissa koetaan erittäin tärkeäksi. Taustalla on ilmiselvästi huoli siitä, että EY:n tuomioistuimiin liittyvien ratkaisujen myötä kansallinen osaaminen ja sen ylläpitäminen ovat kriisissä.

Toinen yhteinen piirre on se, että kaikissa Pohjoismaissa on eri vaiheessa olevia suunnitelmia, ehdotuksia tai julkilausumia immateriaalioikeuksia koskevien oikeudenkäyntien kehittämiseksi. Yleisenä suuntaviivana tuntuu olevan, että immateriaalioikeuksia koskevat niin hallinnolliset kuin riita-asiatkin pyritään mahdollisuuksien mukaan keskittämään yhteen tuomioistuimeen ja samalla vähentämään käsittelyasteita.

Arlandassa käydyissä keskusteluissa ei pyritty ehdottamaan yhteisen pohjoismaisen tuomioistuimen luomista edes patenttiin liittyvien uudistusten osalta. Kun päämääränä pidetään kansallista osaamista ja kansallisten kielten aseman varmistamista, onkin luonnollista, että kukin Pohjoismaa pyrkii kehittämään omaa järjestelmäänsä. Sen sijaan yhteiset keskustelut ja pohdinnat kehittämisen suuntaviivoista olisivat varmastikin kaikille Pohjoismaille hyödyllisiä.

Oikeusministeriö julkaisi marraskuussa 2002 ensimmäisen kerran oikeuspolitiikan strategian, ”Oikeuspolitiikan strategia ja kehitysnäkymiä vuosiksi 2003 – 2012”. Strategian yhden osion otsikkona on ”Oikeusongelmiin ratkaisu joutuisammin, monipuolisemmin ja edullisemmin”. Tässä yhteydessä ministeriö nostaa esiin hallintotuomioistuinten työnjaon sekä mahdollisuuden laajentaa markkinaoikeuden toimivaltaa teollisoikeuksia ja vahingonkorvausoikeuksia koskevissa asioissa.
Ajatuksen siemen immateriaalioikeuksien keskittämisestä yhteen tuomioistuimeen on kylvetty strategian tasolla. Ajatus markkinaoikeuden kehittämisestä tulisikin korottaa sille kuuluvaan asemaan eli kirjata tulevan hallituksen ohjelmaan tärkeäksi selvitystä vaativaksi asiaksi. Vielä hedelmällisempää olisi, että selvitystyö ulotettaisiin koskemaan myös sitä mahdollisuutta, että nykyisin hallinnollisesti käsiteltävät ja yleisen tuomioistuimen käsittelemät asiat yhdistetään samaan tuomioistuimeen.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center