Pääkirjoitus. Harmonisoinnin ongelmia

LehtiarkistoIPRinfo_2-2002 Pääkirjoitus 1.4.2002

(IPRinfo 2/2002)

Eurooppalaisen patenttijärjestelmän harmonisointi on ollut jatkuva prosessi EU:n perustamisesta lähtien. Perustamissopimuksessa ei ole varsinaisesti säännelty immateriaalioikeuksia yleisesti eikä patentteja erityisesti. Yksinoikeuksien vaikutus tavaroiden vapaalle liikkumiselle ja kilpailuoikeuteen selvisi kuitenkin jäsenmaille ja komissiolle nopeasti ja sen jälkeen on ollut vireillä erilaisia pyrkimyksiä yhtenäistää eurooppalainen patenttioikeus.

Vuonna 1973 eurooppalaiset valtiot solmivat yleissopimuksen eurooppapatenttien myöntämisestä (European Patent Convention, Euroopan patenttisopimus, Münchenin sopimus, EPC). Tällä hetkellä sopimukseen on liittynyt 20 valtiota, joukossa kaikki EU:n jäsenvaltiot. Heinäkuun alusta 2002 jäsenmäärä lisääntyy neljällä ja laajenemishankkeen piirissä on lisäksi kuusi valtiota. Sopimuksen ratifiointi ja Euroopan patenttijärjestelmään liittyminen edellyttää, että valtio harmonisoi kansallisen lainsäädäntönsä EPC:n perusteella. Suomi on liittynyt sopimukseen 1.3.1996, mutta Suomen patenttilaki harmonisoitiin yhteensopivaksi EPC:n kanssa jo vuonna 1980.

EPO:n myöntämä patentti on identtisenä voimassa kaikissa nimetyissä jäsenmaissa. Patenttiin liittyvä väiteaika on yhdeksän kuukautta ja väiteprosessi käydään EPO:ssa. Loukkauskanteet ja väiteajan jälkeen esiin nousevat mitättömyyskanteet käsitellään kansallisissa tuomioistuimissa.

EPC:n mukaan patentoitavana keksintönä ei pidetä tietokoneohjelmaa sellaisenaan. Sama säännös on myös EPO:n jäsenmaiden kansallisissa patenttilaeissa. Tietokoneella toteutetuille keksinnöille EPO on myöntänyt noin 20.000 patenttia. EPO:n valituslautakunta on antanut muutaman merkittävänä pidetyn tulkinnan tietokoneohjelmalla toteutetun keksinnön patentoitavuudesta.

EU:ssa valmistellaan koko yhteisön kattavaa patenttijärjestelmää eli yhteisöpatenttia. Asetusehdotus on annettu vuonna 2000. Ehdotus noudattaa EPC:n sääntöjä keksintöjen patentoitavuuteen liittyviltä osiltaan. Lisäksi yhteisöpatentin osalta on lähdetty siitä, että EPO käsittelee hakemukset ja myöntää patentit.

EU:n komissio antoi helmikuussa 2002 ehdotuksen tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskevaksi direktiiviksi. Ehdotuksen eräänä huomiota herättävänä piirteenä on, että se poikkeaa EPO:n valituslautakunnan edellä mainituista ratkaisuista, joissa on sallittu patenttivaatimukset, jotka koskevat ohjelmatuotteita sellaisinaan tai tietovälineellä. Komissio perustelee kantaansa sillä, että mainitunlaisia patentteja voitaisiin pitää tietokoneohjelmille ”sinänsä” myönnettävien patenttien sallimisena.

Direktiiviehdotus on annettu tilanteessa, jossa kansallisten patenttivirastojen käytännöt poikkeavat toisistaan ja osittain siten myös EPO:n omaksumasta käytännöstä. EPO myöntää n. 30.000 patenttia vuosittain. ”Puhtaita” EPC -hakemuksia tulee vuosittain n. 50.000. Tekniikan alojen 10 kärjessä -listaa johtaa sähköisen viestinnän teknologia (electric communication technique). Mikäli direktiiviehdotuksessa oleva periaate hyväksytään, aiheuttaa se olemassa olevaan tilanteeseen selkeän muutoksen ja suuren käytännön ongelman. Vaikka EPC ei ole EU:n sisäistä lainsäädäntöä vaan yleiseurooppalainen sopimus, tulisi se ja siitä poikkeavien patenttia koskevien säännösten vaikutukset ottaa huomioon myös EU:n lainsäädännön valmistelussa. Direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota myös sen vaikutuksiin EPO:n käytäntöön ja ennen kaikkea jo myönnettyjen patenttien haltijoiden oikeusturvaan.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Lisätietoa:
Yhteisöpatenttiehdotuksen numero on COM (2000) 412.