Onko tavaramerkkiin ihmisoikeutta?
(IPRinfo 2/2007)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 11.1.2007 tuomion, joka koski tavaramerkin haltijan ja hakijan omaisuudensuojaa. Tapaus liittyy oikeudenkäyntisarjaan, jossa Budweiser-olutta markkinoiva yhdysvaltalainen yritys Anheuser-Busch Inc. kiistelee tsekkiläisen Budĕjovický Budvar -nimisen yrityksen kanssa siitä, kenellä on oikeus ”Budweiser”-tavaramerkkiin Euroopassa. Myös Suomen korkein oikeus on käsitellyt asiaan liittyvän riita-asian.
Portugalin korkein oikeus oli evännyt Anheuser-Buschilta Budweiser-nimen rekisteröinnin oluelle sillä perusteella, että asiaa säänteli Portugalin ja TÅ ekin tasavallan välinen sopimus. Anheuser-Busch väitti, että menettely loukkasi sen oikeutta omaisuuden suojaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaan, koska rekisteröintiä oli haettu ennen kuin Portugalin ja TÅ ekin välinen sopimus oli solmittu. Niinpä Portugalin valtio joutui vastaajaksi ihmisoikeustuomioistuimeen.
Lisäpöytäkirjassa on kolme erillistä, joskin toisiinsa liittyvää sääntöä:
– kaikille kuuluva oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan;
– pakkolunastuksen ja vastaavien toimenpiteiden edellytykset;
– omaisuuden käytön valvominen yleisen edun nimissä.
Asia käsiteltiin EIT:n suuressa jaostossa
Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun merkittävyyttä lisää se, että se on ihmisoikeussopimuksen 43 artiklan mukainen suuren jaoston (17 tuomaria) ratkaisu. Asiaa ensin käsitellyt normaalikokoonpano eli seitsenjäseninen jaosto oli katsonut, ettei Portugal ollut rikkonut 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklaa.
Jaoston mukaan teollisoikeudet olivat kiistatta sellaista omaisuutta, jota suojataan lisäpöytäkirjan mukaisesti, mutta lisäpöytäkirjassa ei kuitenkaan suojata mahdollista tulevaa omaisuutta. Anheuser-Buschin voitiin katsoa omistavan tavaramerkin Portugalissa vasta sen lopullisen rekisteröinnin jälkeen, joten sen hakemus ei nauttinut omaisuudensuojaa.
Ennen rekisteröintiä hakijalla saattoi olla perusteltu toive saada tavaramerkkinsä rekisteriin, mutta oikeudelliseksi vaateeksi tai ns. ”perustelluksi odotukseksi” tätä toivetta ei voitu katsoa.
Omaisuuden suoja koskee myös hakemuksia
Suuri jaosto päätyi kuitenkin äänin 15-2 toiseen lopputulokseen. Se katsoi, että omaisuudensuojaa koskeva 1 lisäpöytäkirjan 1 artikla ei koske pelkästään rekisterissä olevia tavaramerkkejä vaan myös tavaramerkkihakemuksia.
Tavaramerkin hakijalla on oikeus odottaa, että hänen hakemuksensa tutkitaan asianmukaisesti sekä menettelyllisesti että materiaalisesti. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että jo tavaramerkkihakemus edustaa sellaista omaisuusarvoa, että siihen voidaan suoraan soveltaa 1 lisäpöytäkirjan määräyksiä.
Kannanotto on periaatteellisesti merkittävä, koska aikaisemmin ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklan määräykset eivät suojaa esimerkiksi testamenttiin tai perinnönsaajan asemaan perustuvaa hyvin todennäköisesti tulevaa saamista.
Kahden valtion välisen sopimuksen taannehtiva soveltaminen ei EIT:n mukaan kuitenkaan loukannut hakijan eli Anheuser-Buschin omaisuudensuojaa. Portugalin korkeimman oikeuden tuomiota ei pidetty ilmeisen kohtuuttomana tai puolueellisena, eikä ihmisoikeustuomioistuin pitänyt sitä hakijan omaisuuden suojaa loukkaavana.
Heijastusvaikutus yhteisön tuomioistuimiin
Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tässä ennakkopäätöksessä selvästi laajensi teollisoikeuksien omaisuudensuojaa, ei pidä kuvitella, että se jatkossa saisi kovinkaan merkittävää roolia immateriaalioikeuksien alueella. Jo valtava juttujen tulva Strasbourgissa, – lähes 100 000 valittajaa odottaa päätöksiä – estänee EIT:n toiminnan merkittävän laajennuksen tähän suuntaan.
Ennakkopäätöksellä voi kuitenkin olla merkitystä myös muissa tuomioistuimissa, joissa sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tällaisia ovat tietenkin myös Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin. On täysin mahdollista, että niiden päätöksissä vielä kuullaan Strasbourgin ennakkopäätöksen kaikuja.
Niklas Bruun
Professori, johtaja
IPR University Center
Korkeimman oikeuden ratkaisua KKO:2005:143 ja Budweiser-riitoja on käsitelty myös IPRinfo-lehden numerossa 1/2006. Sami Sunila: Saisiko olla Budweiser – vai useampi? – Korkeimman oikeuden ratkaisu Budweiser-asiassa.
