Oikeus lehtikuvaan puhuttaa media-alaa

(IPRinfo 1/2002)

Kuvien käytön mediassa lisäännyttyä on myös keskustelu kuvien käyttöoikeuksista voimistunut. Suuret, myös verkkojulkaisuja tuottavat lehtikustantamot pyrkivät sopimaan mahdollisimman laajoista oikeuksista. Journalistiliiton mielestä tällaiset sopimukset sotivat perinteistä tekijänoikeusajattelua vastaan.

Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa enemmistö kuvista ostetaan perusoikeuksineen, kertoo Sanoma Osakeyhtiön lakiasiainjohtaja Veli-Pekka Elonen. Se tarkoittaa muun muassa oikeutta ensijulkaisuun, yksinoikeutta sanoma- ja aikakauslehdissä ja konsernin sisäistä käyttöoikeutta jakelutavasta ja -kanavasta riippumatta.

– Jos kuva on tilattu – esimerkiksi jos kuvaaja laskuttaa meiltä matkakulut – niin silloin saamme kuviin kaikki taloudelliset oikeudet. Silloin Sanoma-konserni voi oman sisäisen käyttönsä lisäksi myydä kuvia konsernin ulkopuolelle, Elonen selvittää.
– Puolisen vuotta sitten kysyimme toimitusosastoilta mielipidettä muun muassa kuvien käytöstä. Ongelmia ei ole ollut, hän lisää.

Käytäntö on Elosen mukaan sopusoinnussa tekijänoikeuslain ja muiden maiden käytäntöjen kanssa. Hän korostaa kustantajan taloudellisia riskejä uusissa tuotteissa ja jakeluteissä. Samasta työstä ei haluta maksaa moneen kertaan, varsinkaan kun useilla monikansallisilla yhtiöillä on kaikki taloudelliset oikeudet materiaaliinsa.

Joskus jollain kuvaajalla on jotakin sellaista, minkä kaikki haluavat saada. Sellaisessa tilanteessa kuvaaja ehkä haluaa myydä oikeuden vain yhteen käyttökertaan?

– Tällainen tilanne on harvinainen poikkeus. Yleensä yhdestä julkaisukerrasta sovitaan hyvin uniikin kuvan osalta.
Työnantajalla on Sanoma-konserniin kuuluvan Lehtikuva Oy:n valokuvaajien kuviin laajemmat oikeudet työehtosopimuksenkin perusteella. Enemmistö kuvaajista on työsuhteisia. Jonkun verran käytetään free lance -kuvaajia, joiden kanssa noudatetaan samaa kuvatoimistoja koskevaa sääntöä.

Liiton suositukset eivät paljon paina

Lauri Kerosuon mukaan työnantajat haluavat käyttää ilmaisua ”kaikki oikeudet” tilanteessa, jossa sekä myyjä että ostaja eivät tarkalleen tiedä, missä yhteyksissä ja millä tekniikalla kuvaa aiotaan tulevaisuudessa käyttää.

– Kustantajat ajattelevat uusia käyttömuotoja ja hyödyntämistekniikoita, joita ei vielä ole olemassakaan. Toinen ostaa sellaista, minkä arvoa hän ei tiedä ja toinen pelkää, että häntä petetään, maalailee Kerosuo ikävintä mahdollisinta kaupankäyntitilannetta.

Lauri Kerosuo korostaa, että kuvien etukäteen hinnoittelu ja kerralla maksaminen on selkeästi perinteisen, eurooppalaisen tekijänoikeusajattelun vastaista. Silti nykyisin kustantajapuolen tavoitteena on sopia mahdollisimman usein kaikista oikeuksista. Paine työn tekijöitä kohtaan on niin vahva, että liiton suositukset eivät siinä tilanteessa paljon paina.

– Ainoa, mitä me voimme sanoa on, että se maksaa. Kun kustantaja kaikki oikeudet haluaa, niin kyllä hän ne yleensä saa, Kerosuo lisää. Hänen mielestään on useimmiten molempien osapuolten etu, että jonkinlaiseen sopimukseen päästään.

Luvaton käyttö useimmiten erehdys

Journalistiliiton toimistossa lakimiehen puhelin soi tiheään, ja lähes päivittäin kysytään jotain kuvan käyttöön liittyvää. Joko kuvaa on jossain käytetty luvatta, tai sitten kysytään minkälainen sopimus kannattaisi tehdä.

– Oikeusjuttuihin ei juuri koskaan päädytä, emmekä me niitä lietso. Jos kuvaa jossain on käytetty luvatta, on useimmiten kysymyksessä joku ymmärrettävä moka. Tietoista varastamista on hyvin vähän, työehtoasiamies Lauri Kerosuo kertoo.

Pienetkin firmat, urheiluseurat ja muut julkaisutoimintaa sivutoimenaan harjoittavat tahot haluavat nykyisin julkaista lehden tai ainakin nettisivut, koska tekniikka on helpottunut. Silloin tarvitaan kuvia, joiden kysyntä onkin kovasti lisääntynyt.

– Näissä tilanteissa joku saattaa tietämättömyyttään syyllistyä luvattomaan käyttöön. Sitten hintoja sovitaan jälkikäteen. Hyvityksen luvattomasta käytöstä tulee tietysti olla jonkun verran korkeampi kuin normaali hinta, muutenhan on kysymys pakkolisenssistä, Kerosuo huomauttaa. Hyvitys voi hänen mukaansa olla puolitoista – kolminkertainen riippuen ”rikollisuuden asteesta”.

Tiina Pelkonen