Oikeus digitaaliseen teokseen. Kolumni

(IPRinfo 1/2007)

Jopa YLE, muista puhumatta, itkee että kun heillä ei ole oikeutta arkistojensa teoksiin digitaalisessa muodossa.
Mitä kummaa?

Monetkin selittävät, että tekstin, musiikin tai kuvan siirtäminen toiseen tiedostomuotoon olisi teoksen muuttamista, johon tarvitaan tekijän suostumus.

Nämä näkemykset liittyvät toisiinsa.

Yhdysvaltain uudessa lainsäädännössä taajaan esiintyvä ”access” eli pääsy suojatun teoksen ääreen näyttäisi siirtyneen Eurooppaan myös väärässä yhteydessä.

Eurooppalaisen lainsäädännön kannalta ”pääsyn hankkiminen” ei ole tekijänoikeusrikos eikä teknisen suojauksen kiertämisrikos. Laissa on puhe ”tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisestä”.

Lukeminen tai katsominen tai kuunteleminen ei ole rikos. Mutta luvaton tekstin hankkiminen luettavaksi voi olla jopa maanpetos tai yrityssalaisuuden loukkaus. Siis hankkiminen – ei lukeminen.

Tiedostomuodon muuttaminen voi olla teoksen muuttamista. Se ei ole sitä välttämättä. Tuomioistuinta ei kiinnosta esimerkiksi analogiamahdollisuuden käyttäminen. Ehkä teksti on internetissä sellaisessa muodossa, että sen muuttaminen kuvasta kirjoitukseksi on vaikea. Käytännössä se kierretään skannaamalla teksti ja tunnistamalla se kirjoitukseksi. Näin esimerkiksi jpg muuttuu txt:ksi. Tiedostomuoto ei ole oleellinen.

Valokuvien luvattomassa käyttämisessä on yksi ja sama, oliko tiff muutettu giffiksi.

Jos YLE digitoi vanhan ääni- tai kuvanauhan, se ei ole välttämättä teoksen muuttamista, joka vaatisi tekijän suostumusta. Televisioyhtiöt ovat vuosikymmeniä muuttaneet mm. tuumanauhaa modernimpiin muotoihin taatakseen nauhoitusten käyttökelpoisuuden. Vanhan avokelanauhan siirtäminen C-kasetille tai digitaaliseksi tiedostoksi ei ole iso asia, jos puhe on esimerkiksi yksityisestä käytöstä. Nykyisin CD:n siirtäminen tietokoneelle mp3-muodossa on monesta syystä järkevää.

Teoksen relevantti muuttaminen ei ole pelkästään tekninen vaan myös käytännöllinen kysymys. Kun konvertointi tehdään kaupallisessa yhteydessä aivan uudenlaisille markkinoille, silloin vanha pääsääntö on voimassa – aikaisemmin tuntemattomien käyttömuotojen oikeudet ovat alkuperäisellä tekijällä. ”Käyttömuoto” ei ole tekninen muoto, vaan markkinailmiö.

Tiedostomuodon muuttaminen ei ole aina edes teoksen muuttamista – saksalainen kirjallisuus (esim. Dreier-Schultze) puhuu ”teoksen henkisen olemuksen” muuttamisesta.

Ongelmiin ei ole yleistä, yksiselitteistä vastausta, vaan ne on tutkittava ja ryhmiteltävä tapausten mukaan lähtien käytännön näkökohdista.

Pääsääntö teoskappaleen alkuperäisasun loukkaamattomuudesta ei ole loukkaamaton.

Jukka Kemppinen