Näin syntyy työsuhdekeksintö

(IPRinfo 4/2008)

Yrityksen kulttuurin tulee kannustaa keksimiseen ja keksintöjen tunnistamiseen.

Työsuhdekeksintölaki, työsuhdekeksintölautakunta, korkeakoulukeksintölaki – kaikki asioita, jotka ovat tarpeellisia patentoinnissa. Termeinä ne ovat niin kovin byrokraattisen kuuloisia, jopa pelottavan vakavia. Yrityksessä syntyvien keksintöjen kannalta nämä asiat ovat vasta kolmannen vaiheen asioita.

Ensimmäinen vaihe on tietenkin keksiminen. Keksintöjä syntyy paljon, ja syntyminen on harvoin kovin vakava tapahtuma. Yleisimmin keksintö – jotain yllättävää – löytyy rajapinnoilta, kun ongelmaa tai havaintoa pohditaan kahvitauolla muidenkin kuin kaikkein läheisimpien työkavereiden kanssa.

Kyseenalaistaen tuttuja ratkaisuja, hulluja, jopa naurattavia ideoita pähkien. Miksi harva näistä ilmaan heitetyistä ideoista päätyy keksinnöiksi?

Olisiko syynä toisen vaiheen puuttuminen: keksintö jää tunnistamatta? Keksinnön tunnistaminen ei onnistu, ellei yrityksen kulttuuri siihen kannusta. Yrityksen kulttuurin luo yrityksen johto. Kulttuurin tulee olla aidosti keksimiseen ja keksintöjen tunnistamiseen kannustavaa, sitä ei luoda pönäköillä termeillä vaan käytännön toimilla.

Myyntiväki mukaan IPR-strategiaan
Käytännön toimet ovat hyvin yksinkertaisia: IPR-asioiden mukaanotto strategiaan, IPR-tunnuslukujen luominen ja seuraaminen, IPR-koulutus – ja IPR-asioiden keveät, hauskat, innostavat käytäväpuheet. Siis samat asiat kuin vaikkapa myynnissä, tuotekehityksessä ja valmistuksessa.

IPR ei ole vain tuotekehitysihmisten asia, liiketoiminnan kannalta merkittävimmät keksinnöt syntyvät, kun myynti-ihmisetkin ovat mukana. Hehän ne asiakkaiden ongelmat parhaiten tuntevat.

Keksintöjen tunnistamista ja jalostamista helpottaa, jos yrityksellä on oma patentti-insinööri. Juhlallinen sana jälleen kerran. Ehkä jokin muu termi kuvaisi paremmin tällaista heppulia, jonka tehtävänä on (byrokratian hoitamisen lisäksi) auttaa yrityksessä syntyvien keksintöjen tunnistamisessa. Kyseessä on siis palveluammatti!

IPR-asioita ei voi jättää patenttitoimiston vastuulle, vaikka toimistot ovatkin erinomainen apu hakemusprosessissa. Yrityksen tulee itse syvällisesti tuntea uutuuden ja keksinnöllisyyden esteet. Jos patenttitoimisto tuntee nämä yritystä paremmin, firman kannattaa harkita liiketoiminnan lopettamista.

Luova hulluus ei terminä täytä uutuuden vaatimusta, mutta sitä työsuhdekeksinnöissä tarvitaan.

Markku Rajala