Mielenkiintoinen raportti globaalisaatiosta ja IPR:stä

(IPRinfo 4/2002)

CIPR-toimikunta

Britannian hallitus asetti toukokuussa 2001 arvovaltaisen toimikunnan (Commission on Intellectual Property Rights) pohtimaan

• miten kansallisia immateriaalioikeusjärjestelmiä voitaisiin parhaiten kehittää niin, että ne hyödyttäisivät kehitysmaita kansainvälisten sopimusten puitteissa;
• miten kansainvälistä sääntöjen ja sopimusten muodostamaa normistoa voitaisiin parantaa ja kehittää mm. perinnetiedon (traditional knowledge) alueella;
• mikä on immateriaalioikeussääntöjen suhde järjestelmiin, jotka pyrkivät takaamaan geeniresurssien saatavuuden sekä laajempaa toimintaohjelmaa, joka tarvitaan täydentämään immateriaalioikeusjärjestelmiä kilpailupolitiikan ja lainsäädännön keinoin.

Tätä haastavaa tehtävää suorittavaan toimikuntaan nimitettiin kuusi henkilöä puheenjohtajanaan yhdysvaltalainen professori John Barton Stanfordin yliopistosta. Toimikuntaan kuuluivat asianajaja Daniel Alexander, tohtori Gill Samuels (CBE) ja tohtori Sandy Thomas, kaikki Britanniasta sekä professori Carlos Correa Argentiinasta ja tohtori Ramesh Mashelkar (FRS) Intiasta.

Toimikunnan mietintö

Toimikunta julkaisi syyskuussa 2002 mietinnön, joka kattaa koko immateriaalioikeuden kentän. Parisataasivuinen raportti jakautuu kahdeksaan lukuun. Sen esipuheen on kirjoittanut tunnettu immateriaalioikeuteen erikoistunut tuomari Sir Hugh Laddie.

Mietintöä lukiessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että toimikunnan jäsenet pitävät kehitysmaiden esittämää arvostelua kansainvälistä immateriaalioikeusjärjestelmää kohtaan ainakin osaksi perusteltuna. Toimikunnan pyrkimyksenä on ollut löytää immateriaalioikeuden järjestelmään tasapainottavia ratkaisuja, joissa kehitysmaiden edut otetaan huomioon ja joiden avulla järjestelmät voisivat aidosti toimia globaalissa taloudessa.

Toimikunnan mietintö

Toimikunta julkaisi syyskuussa 2002 mietinnön, joka kattaa koko immateriaalioikeuden kentän. Parisataasivuinen raportti jakautuu kahdeksaan lukuun. Sen esipuheen on kirjoittanut tunnettu immateriaalioikeuteen erikoistunut tuomari Sir Hugh Laddie.

Mietintöä lukiessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että toimikunnan jäsenet pitävät kehitysmaiden esittämää arvostelua kansainvälistä immateriaalioikeusjärjestelmää kohtaan ainakin osaksi perusteltuna. Toimikunnan pyrkimyksenä on ollut löytää immateriaalioikeuden järjestelmään tasapainottavia ratkaisuja, joissa kehitysmaiden edut otetaan huomioon ja joiden avulla järjestelmät voisivat aidosti toimia globaalissa taloudessa.

Toimikunnan lähtökohtia

Toimikunta esittää mietintönsä alussa aidon huolensa siitä, että immateriaalioikeusjärjestelmien toimivuus ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen edes teollisuusmaissa.

Viime vuosina esimerkiksi patenttihakemusten määrä on lisääntynyt ja samalla käsitys siitä, että monet patentit ovat laadultaan ”heikkoja” ja suoja-alaltaan aivan liian laajoja. Toimikunta painottaa, että monet yritykset uhraavat valtavia resursseja sekä omien patenttien suojaamiseksi kilpailijoilta että sen selvittämiseksi, mitä tutkimusta (ja miten) voidaan suorittaa, jottei loukata patentteja. Toimikunta pohtii myös keinoja patenttioikeudenkäyntien kustannusten alentamiseksi. Lisäksi toimikunta on huolestunut kilpailun ja tutkimuksen asemasta.

Kehittyneiden maiden huolenaiheet koskevat myös kehitysmaita

Toimikunta toteaa, että kehitysmaat voivat oppia kehittyneiden maiden kokemuksista kehittäessään omia järjestelmiään. Lisäksi kehittyneiden maiden järjestelmät ovat suoraan vaikuttaneet kehitysmaiden asemaan.

Verkossa oleviin aineistoihin ja informaatioon kohdistuvat saatavuuden rajoitukset vaikuttavat kaikkiin. Immateriaalioikeuksien sääntely voi rajoittaa kehitysmaiden kannalta keskeisten tautien taikka uusien kasvilajien tutkimusta, joka suoritetaan kehittyneissä maissa. Kehitysmaat saattavat jäädä ilman kohtuullista osuuttaan perinnetietonsa taikka geeniresurssiensa kaupallistamisen hyödyistä, kun ne patentoidaan kehittyneissä maissa.

Pohtiessaan mahdollisuutta myötävaikuttaa myönteiseen kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen kehitysmaissa immateriaalioikeutta koskevan sääntelyn avulla, toimikunta toteaa, että kehitysmaille annettava jonkinlainen immateriaalioikeussuoja on tarkoituksenmukainen. Järjestelmä luo kannustimia keksimiseen ja uuden teknologian kehittämisen, joka voi hyödyttää näitä yhteiskuntia kokonaisuudessaan.

Nämä kannustimet toimivat eri tavoin. Ne saattavat aiheuttaa kustannuksia kuluttajille ja muille suojatun teknologian käyttäjille. Kustannusten ja hyötyjen välinen tasapaino vaihtee sen mukaan, miten oikeuksia käytetään sekä niiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden mukaan, jotka vallitsevat asianomaisessa maassa.

Immateriaalioikeussuojan standardit, jotka ovat sopivia kehittyneille maille, saattavat tuottaa enemmän kustannuksia kuin hyötyä kehitysmaissa, jotka joutuvat kuitenkin paljolti turvautumaan muualla tuotettuun tietoon perustarpeittensa tyydyttämiseksi ja dynaamisen kehityksen turvaamiseksi.

Vaikka useimmilla kehitysmailla ei ole vahvaa teknologista perustaa, niillä on geeniresursseja ja perinnetietoa, jotka ovat niille ja maailmalle yleisemminkin hyödyllisiä. Tämä aiheuttaa lisäkysymyksen: voiko ”moderni” immateriaalioikeusjärjestelmä auttaa näiden tietoresurssien hyödyntämisessä ja varmistaa, että hyödyt niiden käytöstä jaetaan oikeudenmukaisesti?

IPR-oikeuksien tarjoaminen julkista politiikkaa

Internet tarjoaa valtavat mahdollisuudet turvata tieteellisen ja tutkimuksellisen tiedon saatavuus kehitysmaissa, missä tiedon saatavuus perinteisissä muodoissa saattaa olla rajoitettu resurssipulan vuoksi. Toisaalta salausvaatimukset ja immateriaalioikeussäännöt saattavat, paradoksaalista kyllä, johtaa siihen, että tarvittava materiaali on jopa vaikeammin saatavissa verkon kautta kuin painettu materiaali.

Toimikunnan mukaan on myös syytä tarkkaan harkita, minkätyyppisiä oikeuksia immateriaalioikeus tarjoaa. Immateriaalioikeuksien tarjoaminen on julkista politiikkaa, ja niiden tulisi hyödyttää yhteiskuntaa (esimerkiksi uuden lääkkeen tai teknologian keksimisellä) siten, että ne korvaavat yhteiskunnalle aiheutetut kustannukset ja haitat (esimerkiksi kalliit lääkkeiden kustannukset ja immateriaalioikeusjärjestelmien hallintakustannukset).

Immateriaalioikeudet tulee toimikunnan mukaan nähdä välineenä, jolla valtiot voivat edistää ja toteuttaa taloudellisia ja sosiaalisia ihmisoikeuksia. Vaikka immateriaalioikeudet nähdään nykyään taloudellisina ja kaupallisina oikeuksina, tulee ihmisoikeuksien olla korkeammalla tasolla kuin immateriaalioikeudellisten suojavaatimusten.

Lainsäätäjien tulisi tarkkaan harkita ennen kuin immateriaalioikeuksia laajennetaan. Liian usein ”tuottajan” näkökulma painottuu yksipuolisesti , eikä kuluttajan näkökulma tule riittävästi esiin – tai se unohtuu kokonaan.
Vastaavantyyppinen epätasapaino vallitsee kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden näkökulmien välillä. Ongelmana on, että kehitysmaat saapuvat ”toisena” maailmaan, jonka ensiksi tulleet ovat jo muodostaneet, joten tulokkaiden neuvotteluasemat ovat suhteellisen heikot.

Toimikunnan ehdotukset

Toimikunta esittää valtavasti konkreettisia ehdotuksia immateriaalioikeusjärjestelmien parantamiseksi. Moni niistä painottuu kehitysmaiden aseman parantamiseen tutkimus- ja kehitystyössä.

Raportti on välttämätöntä lukemista niille, jotka haluavat seurata ajankohtaista immateriaalioikeuskeskustelua. Mietintöä lukemalla saa hyvän kuvan sovittelevan ja rakentavan globaalisen immateriaalioikeuspolitiikan linjauksista.
On yhdyttävä Laddien esipuheessa esittämään toivomukseen siitä, että mietintö johtaisi myös käytännön toimiin kansainvälisillä foorumeilla ja eri valtioissa.

Koko raportti Integrating Intellectual Property Rights and Development Policy löytyy osoitteesta
http://www.iprcommission.org/graphic/documents/final_report.htm

Siitä voi tulostaa myös 30-sivuisen yhteenveto-osan Executive Summary

Myös muuta Commission on Intellectual Property Rights -toimikunnan työhön liittyvää aineistoa on toimikunnan kotisivulla
http://www.iprcommission.org/

Niklas Bruun
Professori
IPR University Center